The Banshees of Inisherin (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Martin McDonagh

Pääosissa: Colin Farrell, Brendan Gleeson, Kerry Condon,

Barry Keoghan, Gary Lydon, Pat Shortt, Sheila Flitton, Jon Kenny,

 Bríd Ní Neachtain, Aaron Monaghan, David Pearse
Genre: Komedia, Draama

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

''Do you know who we remember for how nice they was in the 17th century? Absolutely no one. Yet we all remember the music of the time. Everyone, to a man, knows Mozart's name.''

 

Searchlight Pictures -studion The Banshees of Inisherin on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut musta tragikomedia, jonka ohjauksesta vastaa brittiläis-irlantilainen elokuvaohjaaja Martin McDonagh. Ohjaaja on tullut itselleni tutuksi Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvasta, joka kieltämättä yllätti varteenotettavuudellaan. Miehen juuret juontavat näytelmien maailmaan, jossa tämä on onnistunut tekemään nimestään merkittävän. McDonagh tunnetaan yleisesti absurdistisesta mustasta huumoristaan ja huikeasta käsikirjoitustaidosta, joka haastaa usein modernin teatteriesteetin. Oli siis kiehtovaa nähdä mihin korkeuksiin mies tällä kertaa yltäisi elokuvallaan.

 

Vuonna 1923, Irlannin sisällissodan aikaan, Inisherin-saarella asustava kansanmuusikko Colm Doherty etääntyy äkillisesti elinikäisestä ystävästään Pádraic Súilleabháinista. Vaikka Pádraic onkin mukava ja yleisestikin pidetty mies saarelaisten silmissä, on hänestä tullut kuulemma ''liian tylsä'' ajanviete Colmille. Mies haluaakin viettää loppuelämänsä säveltäen musiikkia ja tehdä asioita, joista hänet muistettaisiin tulevaisuudessa. Pádraicin elämä suistuukin tapahtuneen myötä raiteiltaan ja hänelle kasvaa pakkomielteinen halu saada rakas ystävä puolelleen. Colm vastustaa miehen neuvotteluyrityksiä uhaten mitä hurjimmilla teoilla, mikä eskaloituu varsin mielipuoliseksi kädenväännöksi.

 

The Banshees of Inisherin on elokuva, joka pienimuotoisesta ja jokseenkin rajoitteellisesta luonteestaan huolimatta onnistuu yllättämään positiivisesti laadukkuudellaan. Ei ainoastaan, että sen käsikirjoitus on nerokas perimmiltään, mutta sen syväluotaamat teemat saavat varmasti katsojan kuin katsojan investoitumaan sen yksinkertaiseen tarinaan. Elokuva erottuukin puolekseen dialogiin painottuvasta materiaalistaan, joka avartaa käsiteltävää maailmaa loistavasti ja tekee hahmoistaan poikkeuksellisen kiehtovia seurattavia. Vaikka tuotos onkin loistava monin tavoin, ei se välttämättä jokaisen mieleen tule olemaan omaperäisen luonteensa vuoksi.

Seuraamme elokuvassa Colin Farrellin esittämää Pádraic Súilleabháinia, joka yllättäen havahtuu elämänsä äkkinäiseen murenemiseen. Kyse ei ole kuitenkaan mistään fyysisestä asiasta, vaan enemmänkin hengellisestä. Mies saa nimittäin tietää, että hänen pitkäaikainen ystävänsä, Brendan Gleesonin esittämä Colm Doherty, ei halua olla enää tämän kanssa missään tekemisissä. Syitä siihen Pádraic ei kuitenkaan tiedä, mikä alustaakin varsin kiehtovan mysteerin epätavanomaiselle tarinalle. Hyppäämme heti kättelyssä keskelle eskaloituvaa tilannetta, joka alkaa pikkuhiljaa paljastamaan asioiden perimmäisiä laitoja.

 

Mysteerinen jännite muhii kärsivällisesti pinnan alla odottaen hetkeään, eikä siinä kauaa menekään, kunnes elokuva tarraa katsojan efektiivisesti mukaansa. Kun erikoinen vastakkainasettelu vihdoin potkaistaan käyntiin, on elokuva vahvimmillaan. Ohjaaja Martin McDonagh on hyvin tunnettu nerokkaasta ja oikukkaan leikkisästä dialogistaan, joka tekee konseptista kuin konseptista poikkeuksellisen viihdyttävän seurattavan. Vaikka tarina itsessään ei päällepäin näyttäisikään kovin erikoiselta, tekee syväluotaavat ja moniulotteiset hahmot siitä aina varsin omaperäisen ja merkittävän. Sama pätee tähänkin elokuvaan.

The Banshees of Inisherin käsittelee perimmiltään hyvin mielenkiintoisia teemoja, joihin kaikki katsojat voivat enemmän tai vähemmän samaistua. Ystävyyden merkitys nojaa yleisimmin henkilökohtaisen tulkinnan varaan. Jotkut ystävyyssuhteet erottuvat puolekseen molemminpuolisina symbiooseina, kun taas toiset elävät ikään kuin eriarvoisessa yhteydessä. Tässä elokuvassa tämä tiukaksi kuvailtu side repeää yllättäen täysin juuristaan, mikä saa toisen osapuolen ymmärrettävästikin hämmentyneeksi. Vuosia kestänyt ystävyys alkaa rakoilemaan toisen etääntymisestä, mikä saa vastapuolen hakemaan väkisinkin vastauksia palaviin kysymyksiinsä. Ne eivät valitettavasti näyttäydy heti rivien välistä.

Elokuva sukeltaa myös syvälle psykologian uumeniin käsittelemään silmitöntä epätoivon tunnetta, mikä ajaa hahmoja tekemään peruuttamattomia asioita. Mitä todellinen ystävyys lopulta merkitsee ja miksi se ei koskaan ole satumaista kukilla hyppelemistä? Ihmiset ovat perimmiltään erikoisia eläimiä. Vaikka yritämmekin aina toimia loogisesti ja järkeenkäyvästi tilanteessa kuin tilanteessa, nojaamme kaikki lopulta tunteidemme varaan. Tunteemme voivat sijoittua vahvuusasteikolla minne tahansa, mutta se ei poista sitä faktaa, että joskus tilanteet muuttuvat ja sen mukana muuttuvat myös mielemme. Se, mikä joskus oli turvallista ja mielekästä, voi hetkessä muuttua yhdeksi tyhjän kanssa. Samaan aikaan se, mikä tuntui merkityksettömältä, saakin uutta arvoa osakseen.

Colm kokee elokuvan alussa yllättävän havahtumisen todellisuuteen ja omaan kuolevaisuuteensa, mikä saakin hänet toimimaan radikaalisesti. Hän haluaa jättää jälkensä maailmaan, eikä ole sitä syystä tai toisesta onnistunut vielä tekemään. Nyt kun hänen sisäinen kellonsa alkaa pikkuhiljaa hälyttämään, päättää hän pistää kaiken aikansa ja voimansa perintönsä kultaamiseen. Samaan aikaan ystävällisyyden kuplassaan elänyt Pádraic joutuu yllättäen tavoittelemaan sitä, mikä antoi hänen elämälleen sisältöä ja iloa - ehdotonta ystävyyttä. Hän ei ymmärrä sitä, miksi Colmin täytyy sulkea kaikki pois käyttääkseen kaiken aikansa oman perintönsä kasvattamiseen. Hän alkaa kyseenalaistamaan itseään ja muita, mikä ajaakin hänet pakkomielteisen tavoittelun äärelle.

Elokuva onnistuu myös tarinallisen ja temaattisen loistokkuuden lisäksi vakuuttamaan teknisellä toteutuksellaan. Kuvaus on miellyttävän aistikasta koettavaa, eikä sen vaihtelevan tunnelmallinen värimaailmakaan petä odotuksia. Ei ainoastaan, että elokuvan fiktiivinen miljöö herätetään eloon varsin uskottavalla tavalla, mutta sen esillepano antaa hyvin tulkinnallisen, sekä avartavan kuvan teoksen perimmäisestä luonteesta, joka tuntuu jatkuvasti muovautuvan tapahtumien edetessä. Tuotosta lähdetäänkin vääntämään varsin kevytmielisestä komediasta todelliseksi jännitysnäytelmäksi, joka herättää tunteita monessa merkityksessä. Draama puree väkevästi ja komedia on omaperäisen viekkaassa muodossaan poikkeuksellisen osuvaa vastaanotettavaa.

The Banshees of Inisherin on monella tapaa loistava elokuva, joka tarjoaa astetta epätavanomaisemman elämyksen. Se loistaakin erinomaisen käsikirjoituksensa ja syväluotaavien hahmojensa avustuksella, jotka saavat katsojan investoitumaan näytöllä tapahtuvaan moitteettomasti. Näyttelijät antavat aivan kaikkensa, eikä syyttä heitä olla kehuttu elokuvayhteisöissä. Martin McDonagh tuntuu osuvan jatkuvasti nappiin pienimuotoisilla konsepteillaan, jotka tarjoavat varsin monimuotoisia asioita sekä tarinallisesta, että temaattisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka herra ei kuulukaan omiin suosikkiohjaajiini, pystyn arvostamaan sitä, mitä hän yrittää teoksillaan kertoa ja tuoda näytölle. McDonaghin vähemmälle huomiolle lippuluukuilla jääneet elokuvat saavat onneksi arvostusta tavallisilta katsojilta ja kriitikoilta, mikä on tärkeintä loppupeleissä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.3.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com