Ohjaus: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldaña, Dave Bautista,
Vin Diesel, Bradley Cooper, Lee Pace, Michael Rooker, Karen Gillan,
Djimon Hounsou, John C. Reilly, Glenn Close, Benicio del Toro
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia
Kesto: 2 tuntia 9 minuuttia
''We're the Guardians of the Galaxy.''
Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjan kymmenentenä ja toisen vaiheen neljäntenä elokuvana toimiva Guardians of the Galaxy on sellainen tapaus, jonka olemassaolo tuntui epärealistiselta vaihtoehdolta vielä 2010-luvun taitteessa. Onneksemme Marvel oli jo siihen mennessä onnistunut löytämään jalansijan valkokankailla menestyksensä myötä, mikä myös mahdollisti sen, että hieman epätavanomaisempia nimikkeitä tultaisiin kokeilemaan tosipaikan edessä. Vaikka riski olikin suuri vielä kasvavalle elokuvasarjalle, päätti Marvel kokeilla onneaan.
Kuudennesssa ''Annihilation Conquest'' sarjakuvapainoksessa ensiesiintymisensä tehnyt Galaksien Vartijat julkistettiin tulevaksi elokuvaprojektiksi ja odotukset olivat monilla hyvin pidättäytyneet. Ollakseni rehellinen kanssanne, en ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä joukkiosta ennen tätä elokuvaa, sillä olin enemmän suuntautunut vastarantaan DC Comicsin puolelle. Olin kuitenkin toiveikas sen puolesta, että uniikki ja epätavanomainen elokuva voisi yllättää positiivisesti. Kannattiko riski vai oliko alkuperäismateriaali liian tuntematon katsojille, jotta se menestyisi maailmalla?
Vuonna 1988, äitinsä traagisesti menettänyt Peter Quill kidnapataan yllättäen Maasta Yondu Udontan ja hänen varkaista, sekä salakuljettajista koostuvan ryhmänsä puolesta. Poika kasvaa ryhmän mukana tähtien keskellä lainsuojattomaksi Tähti-Lordiksi, joka on oppinut vakuuttavasti talon tavoille. Vuonna 2014 Peter lähtee varastamaan hylätyksi muuttuneelta Morag-planeetalta salaperäisen pallon, jonka perässä Thanoksen alaisena toimiva pahamaineinen Kree-jälkeläinen Ronan Syyttäjä parhaillaan on. Ronan päättää lähettää salamurhaajan Gamoran tämän perään saadakseen tahtonsa läpi tuhota Xandar-planeetan kostoksi menneistä menetyksistä.
Ottaen huomioon, että Galaksin Vartijat ovat valtavirralle lähes tuntemattomia tapauksia, onnistuu Guardians of the Galaxy -elokuva todellakin istuttamaan hahmot väkevästi katsojien mieliin. Teos ei ole ainoastaan Marvel Cinematic Universen vahvinta antia, mutta se iskee kuin iskeekin täydellä voimalla ja aivan puskista. Seuraamme tarinassa Chris Prattin esittämää Peter Quilliä, eli Tähti-Lordia, joka lähtee toteuttamaan Michael Rookerin esittämän Yondu Udontan antamaa tehtävää. Lainsuojaton mies on koomikon aineksia omistava näpistelijä, joka pitää tekemisensä mielekkäänä ja viihdyttävänä. Saatuaan salaperäisen pallon haltuunsa hän huomaakin, että sen perässä on monia muitakin tahoja.
Yrittäessään myydä sitä välittäjälle törmää Peter yllättäen Zoe Saldañan esittämään salamurhaajaan Gamoraan, joka työskentelee Lee Pacen esittämälle uhkaavalle Ronan Syyttäjälle. Tapellessaan keskenään kuvioihin lyöttäytyvät mukaan myös Bradley Cooperin ja Vin Dieselin ääninäyttelemät rääväsuu Rocket, sekä hyväsydäminen Groot. Jäädessään kiinni Nova-imperiumin poliisivoimille joukkio lähetetään vankilaosastolle Kylniin, jossa he joutuvat lyöttäytymään yhteen päästäkseen ulos elävänä. Siellä he tapaavat vielä Dave Bautistan esittämän Drax Tuhoajan, joka vannoo kostoa Ronanille massiivisten menetystensä vuoksi. Tästä alkaakin sitten seikkailu tähtien keskellä, joka todellakin yllättää.
Ohjaajana toimiva James Gunn ymmärsi selkeästi tehtävänsä ja toteutti sen mitä mielipuolisimmalla tavalla. Pääsemme poikkeuksellisen moitteettomasti käsiksi entuudestaan tuntemattomiin, mutta persoonallisiin hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiinsa. Ei ainoastaan, että ryhmä pitää sisällään täysin toisistaan eroavia yksilöitä, mutta jokaisella on omat vahvuutensa, jotka auttavat ryhmää selviytymään eteen tulleista ongelmatilanteista. Elokuvan vahvuudet nojaavatkin kyseisiin hahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa, jotka muovautuvat tarinan aikana varsin monipuolisiksi käsiteltäviksi. Myös nerokas dialogi pitää pakan jatkuvasti mielenkiintoisena ja yllätyksellisenä monella tapaa.
Guardians of the Galaxy on monia asioita. Se pitää sisällään laajalla skaalalla erilaisia lajityyppejä ja toteutustapoja, jotka ovat tulleet toki tutuiksi aiemmin. Ne on kuitenkin yhdistelty sellaiseen muotoon, ettei ole aiemmin vastaavaa nähty tässä asiayhteydessä etenkään supersankarielokuvien puolella. Elokuva taiteilee vaikuttavasti osuvan komedian ja ajoittain jopa yllättävän väkevien dramaattisten yksityiskohtien välillä. Mikä upeinta, Gunn pitää paketin tiukkana ja jouhevana, mikä antaa mahdollisuuden pistää toisen vaihteen silmään sisällön puolesta. Elokuva pursuaa väriä ja räjähtävää toimintaa, joka välittyy näytölle poikkeuksellisen laadukkaasti. Kokemus imaisee mukaansa ja antaa viihdettä koko rahan edestä.
Panokset nostetaan vakuuttavalla tavalla tappiin, eikä takaisinmaksua tarvitse pelätä ainakaan pettymyksen puolesta. Teknisesti elokuva on vaikuttavaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että visuaaliset efektit ovat yllättävän mainiolla tasolla, mutta visuaalinen ilme itsessäänkin säväyttää monipuolisuudellaan. Visuaalisesti elokuva on kuin onkin taianomaisesti toteutettu tapaus, joka ei värejään säästele. Inspiraatiot kumpuavat luonnollisesti monista tieteiselokuvista, jotka toimivat varmasti ohjaajan suosikkeina ja se näkyy. Monista laajakuvista voisi ottaa taulut roikkumaan seinälle, eikä turhaan. Kuvakulmista kamera-ajoihin ohjaaja maksimoi taiteilijan sielustaan kumpuavia ideoita, sekä visioita näytölle katsojien ahmittavaksi.
Ehkä suurin kritiikkini elokuvaa kohtaan nojaa antagonistiin. Ronan Syyttäjä on paperilla hyvin painostava ja uhkaava voimapesä, joka kaikessa yksinkertaisuudessaankin voisi nostaa kenen vain selkäkarvat pystyyn. Valitettavasti hänen hahmonsa jää hieman ohkaiseksi muiden käsiteltävien tahojen edessä, mikä johtuu toki siitä, että ohjaaja yrittää keskittyä enemmänkin Galaksin Vartijoiden esittelemiseen ja hahmokaarien rakentamiseen. Ronan jääkin emotionaalisella tasolla täydelliseksi ohilyönniksi, sillä hänen taustansa selitetään vain muutamin sanoin ja vailla sen suurempaa painoarvoa. Hänen taustaansa olisi voinut keskittyä kieltämättä enemmän, sillä nyt hän muovautuu nimittäin vain kliseiseksi suuruudenhulluutta sairastavaksi huligaaniksi, joka on vain paha ollakseen paha.
Guardians of the Galaxy on erinomainen supersankarielokuva, joka ei ainoastaan yllätä positiivisesti konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta myös rakenteellisesta ja teknisestä. Ohjaaja Gunn onnistuu ampumaan kaikilla sylintereillä koko keston ajan tarjoten monia unohtumattomia hetkiä, jotka jäävät kuin jäävätkin elämään mielen perukoille. Hahmot esitellään miellyttävällä tavalla, joista omat suosikit nousevat väkevästi esiin joukosta - ketkä ne ikinä ovatkaan. Elokuvan musiikki on puhdasta timanttia. Ei ainoastaan, että vähemmälle huomiolle jääneet kappaleet 1970-luvun taitteesta vangitsevat elokuvan sielun, mutta myös Tyler Batesin sävelmät ovat elokuvasarjan paremmasta päästä. Guardians of the Galaxy on suosikkini koko elokuvasarjasta toistaiseksi, mihin on vaikea enää tässä vaiheessa yltää, mutta pidämme peukkuja uusien yllätysten varalta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.5.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti