Ohjaus: Leigh Whannell
Pääosissa: Stefanie Scott, Lin Shaye, Dermot Mulroney,
Angus Simpson, Leigh Whannell, Hayley Kiyoko, Tate Berney,
Michael Reid MacKay, Tom Gallop, Steve Coulter
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
Kahden ensimmäisen osan myötä Insidious-elokuvasarjasta alkoi kehkeytymään varsin kiehtova tapaus seurattavaksi. Vaikka päätarina saatettiinkin Insidious: Chapter 2 -elokuvassa jo päätökseen, tuntui edessä olevan monia mahdollisuuksia tarinan jatkamiseksi. Vaikka monta hyvää suuntaa ei näillä eväillä tuntunutkaan avautuvan, oli tekijöillä siitä huolimatta pari järkeenkäyvää käytettäväksi. Kaksi päivää ehti edellisen osan julkaisusta kulua, kun Blumhouse-tuotantoyhtiö ilmoitti jo seuraavan jatko-osan tulosta.
Vuoden suunnittelujakson aikana käsikirjoittajana edellisissä osissa toiminut Leigh Whannell otti tarinan lisäksi myös ohjaajan paikan haltuunsa ja ideoita alettiin käymään yhdessä elokuvasta vastaavan ryhmän kanssa läpi. Pian tulikin selväksi, että Insidious: Chapter 3 toimisi elokuvasarjan ensimmäisenä esiosana, joka keskittyisi aikaan ennen Lambert-perheen kokemia kauhuja ja tapahtumia. Elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2015 ja menestys lippukassoilla oli aikalailla samankaltaista edellisten osien kanssa. Vastaanotto taas oli jo astetta ailahtelevampaa.
Vuonna 2007, kolme vuotta ennen Lambert-perheen kohdistuneita tapahtumia, teini-ikäinen Quinn Brenner tapaa eläkkeelle siirtyneen demonologin Elise Rainerin. Vastahakoinen meedio suostuu lopulta yrittämään ottaa yhteyttä Quinnin Lily-äidin henkeen, joka kuoli vuotta aiemmin. Elise kehottaa kuitenkin pian kokeilunsa jälkeen Quinnia ottamatta yhteyttä äitiinsä uudelleen havaittuaan pahaa suovan hengen tiellään. Seuraavana päivänä tyttö osallistuu teatteritaidekoulun koe-esiintymiseen, joka menee lopulta mönkään.
Pettymyksen täyttämänä Quinn lähtee viettämään iltaa ystävänsä Maggien kanssa. Istuessaan tien vieressä, tyttö huomaa pidemmällä salaperäisen hahmon, joka vilkuttaa hänelle. Hajamielisenä näkemästään Quinn astuu tielle ja jää auton alle murtaen molemmat jalkansa sen seurauksena. Kolme kuukautta myöhemmin tyttö pääsee kotihoitoon, mutta alkaa pikkuhiljaa kokemaan toinen toistaan häiritsevämpiä paranormaaleja ilmiöitä. Hän näkee näkyjä pimeästä hengestä, joka käyttää happinaamaria. Hän uskoo hengen olevan sama hahmo, joka aiheutti onnettomuuden.
Muistan, kun katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa. En silloin pitänyt siitä juuri ollenkaan ja pettymyksekseni voin sanoa, etten pitänyt siitä tälläkään kertaa. Lähdin katsomaan esiosaa matalin odotuksin ja avoimin mielin, mutta samaiset ongelmat ja tunteet valtasivat nopeasti mieleni tarinan edetessä. Insidious-elokuvasarjan ongelmat alkavat nimittäin korostumaan rajusti kolmannen elokuvan myötä. Lambert-perheen tarina saatiin jo päätökseen, joten sen jatkamiselle ei ollut enää minkäänlaista tarvetta tai järkeä.
Elokuvasarjan täytyi siis edetä uuden tarinan äärelle, mutta mihin suuntaan sitä lähdettäisiin viemään ilman tuttuja naamoja? Toki, sen olisi voinut kohdistaa Lambertin perheeseen takaisin hyppäämällä isän nuoruusaikaan uudemman kerran, mutta sen tapauksen olemme tässä vaiheessa kuitenkin käyneet jo kertaalleen läpi tavalla tai toisella. Se olisi ollut jo liian ylimitoitettua ja suoraan sanottuna ikään kuin kuolleen hevosen potkimista. Ilman tuttuja naamoja ei elokuvasarja välttämättä enää kiinnostaisi katsojia samalla tavalla, joten päätettiin uusi tarina täyttää tutuilla hahmoilla jonkin sortin jatkuvuuden ylläpitämiseksi.
Kuten tiedämmekin tässä vaiheessa, Lin Shayen esittämä Elise murhataan ensimmäisen elokuvan lopussa, mikä oli jo tuolloin rohkea ratkaisu tekijöiltä. Hahmo nimittäin toimi niin keskeisessä roolissa itse tarinaa. Nyt kun käytettävissä ei ole enää Lambertin perhettä, täytyi elokuvan ottaa Elise kollegoineen mukaan kokonaiskuvaan jollain tavalla osaksi menneisyyttä. Insidious: Chapter 3 yrittääkin parhaansa mukaan kertoa uutta tarinaansa vanhan asetelmansa ympärille, mutta koska se ei oikein onnistu enää haastamaan katsojaa millään tavalla ratkaisujensa puolesta, jää tarjonta varsin mitäänsanomattomaksi ja laiskaksi perimmiltään.
Vaikka itse tarina näyttäisikin paperilla ihan kelvolliselta idealta, tuntuu se toteutukseltaan vääjäämättömän väkinäiseltä pakkopullalta, johon katsoja vain turtuu ajan kanssa. Toki, jollain alkeellisella tasolla välitämme Stefanie Scottin esittämän Quinnin hahmosta, mutta muut hahmot jäävät auttamatta valitettavan ontoiksi ja kliseisen naiiveiksi karikatyyreiksi palvelemaan vääjäämätöntä lopputulosta. On hienoa tietenkin nähdä, kuinka Elise lyöttäytyy yhteen aiemmista osista tutuksi tulleen tekniikkakaksikon kanssa, mutta koska sillä ei ole mitään painavaa arvoa itse tarinaan, tuntuu se vain hetkittäiseltä mielihyvältä.
Esiosan tunnelma on vain pimeä varjo elokuvasarjan aiemmista osista, eikä se onnistu missään vaiheessa kestoaan edes pakenemaan omaa kohtaloaan. Ensimmäinen elokuva tarjosi paljon pienemmän skaalan kauhua hienovaraisilla tavoilla ja jatko-osa nojasi taas vahvasti henkimaailman tarjontaan tuoden myös hyvin nerokkaan yhteyden edeltäjäänsä. Esiosan kauhu nojaa kuitenkin pääpainotteisesti ääniefekteillä korostettuihin hyppysäikäytyksiin, jotka käyvät pidemmän päälle vain ärsyttäviksi. Vaikka aiemminkin niitä tarjoiltiin, tasapainottivat uudet ideat tavanomaisempia ratkaisuja hyvin. Hienovaraisuus on vesittynyt tällä kertaa olemattomiin ja elokuva alkaakin tuntumaan miltä tahansa muulta aikansa köykäiseltä keskinkertaisuudelta.
Vaikka sillä onkin hihassaan pari veikeää ideaa, jäävät muut lisäykset loppujen lopuksi hyvin inspiroimattomiksi ja tavanomaisiksi koettaviksi. Insidious: Chapter 3 -elokuvan myötä nouseekin muutama itsestään selvä kysymys pinnalle. Oliko esiosalle todella tarvetta? Kestäisikö konsepti ollenkaan pidemmälle avartamista? Olisiko erilaisella lähestymistavalla voinut kyseisestä ideasta saada enemmän potkua irti? Jossittelua voisi jatkaa loputtomiin, mutta se on kuitenkin turhaa, sillä lopputulos on, mikä on. Elokuva ei ole oikein verrattavissa aiempiin osiin, sillä se painii ihan eri sarjassa niiden kanssa. Se on lopulta vain luokaton rahastusyritys vailla selkeää suuntaa ja näppituntumaa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti