Ohjaus: Rob Savage
Pääosissa: Sophie Thatcher, Chris Messina, Vivien Lyra Blair,
Martin Ireland, Madison Hu, LisaGay Hamilton, David Dastmalchian
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 38 minuuttia
''They called it The Boogeyman. Yeah, that's what I used to look at them. Like they were crazy. I found out the hard way I was wrong.''
Palaamme pitkästä aikaa takaisin Stephen Kingin töihin perustuviin teoksiin, kun vuoroon astelee vuonna 2023 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva The Boogeyman. Brittiläisen elokuvaohjaaja Rob Savagen kuudentena kokopitkänä elokuvana toimiva The Boogeyman perustuu Stephen Kingin samannimiseen novelliin vuodelta 1973, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa sellaisenaan Cavalier-nimisessä lehdessä. Myöhemmin se liitettiin mukaan osaksi vuonna 1978 julkaistua Yön äänet -novellikokoelmaa, joka sisältää lukuisia kirjoittajan luomia lyhyitä tarinoita.
Palaamme pitkästä aikaa takaisin Stephen Kingin töihin perustuviin teoksiin, kun vuoroon astelee vuonna 2023 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva The Boogeyman. Brittiläisen elokuvaohjaaja Rob Savagen kuudentena kokopitkänä elokuvana toimiva The Boogeyman perustuu Stephen Kingin samannimiseen novelliin vuodelta 1973, joka julkaistiin ensimmäistä kertaa sellaisenaan Cavalier-nimisessä lehdessä. Myöhemmin se liitettiin mukaan osaksi vuonna 1978 julkaistua Yön äänet -novellikokoelmaa, joka sisältää lukuisia kirjoittajan luomia lyhyitä tarinoita.
Projektista julkistettiin ensimmäistä kertaa medialle vuonna 2018, mutta pian tämän jälkeen se kuitenkin heitettiin romukoppaan, kun Disney päätti ostaa 20th Century Foxin omistukseensa vuonna 2019. Pari vuotta tämän jälkeen tuotanto päätettiin herättää takaisin eloon ja loput onkin historiaa. Elokuvan oli määre tulla alunperin suoraan Hulu-striimauspalveluun, mutta positiivisten testinäytösten jälkeen Disney päätti siirtää julkaisun maailmanlaajuiseen elokuvateatterilevitykseen. Odotukseni tuotosta kohtaan olivat maltilliset, vaikka kaikki merkit näyttivätkin lupaavaan lopputulokseen.
Lukiolaistyttö Sadie Harper ja hänen pikkusiskonsa Sawyer surevat edelleen hiljattain menehtynyttä äitiään ja pyrkivät samalla selviämään arjen kiireistä koulun, sekä muun sosiaalisen elämänsä kanssa. Oman tuskansa turmelemana heidän terapeuttina työskentelevä isä Will ei anna tytöille ollenkaan tukea, eikä kiintymystä, minkä vuoksi perheen dynamiikka rypee sen myötä mudassa. Kun epätoivoinen potilas ilmestyy odottamatta heidän kotiinsa pyytämään apua Williltä, tuo hän mukanaan pelottavan tuonpuoleisen olennon, joka saalistaa perhettä ja ruokkii heidän suurimpia kärsimyksiään.
Alkuun on todettava, että vaikka Stephen Kingin töihin perustuvat tuotokset osaavatkin yleisimmin pettää odotukset, on kirjavassa filmografiassa muutama positiivinenkin yllätys tarjolla. Kannattajan näkökulmasta katsottuna jokainen teos on omalla tavallaan kiehtova laadusta piittaamatta. Vaikka ne olisivatkin kuinka huonoja, lymyilee pinnan alla joitakin yksittäisiä yksityiskohtia, jotka aiheuttavat keskustelua puoleensa jos toiseenkin. Siitä huolimatta mittavasta yrittämisestä huolimatta monet elokuvantekijät joutuvat puremaan pölyä ja pettymään heikosta menestyksestään.
Miten The Boogeyman sitten asettuu tähän keskusteluun? Sanotaanko näin, että ennakkoon en oikein tiennyt mitä elokuvalta voisi edes odottaa ja se johtuu tietenkin heikosta osumaprosentista kirjailijan töiden adaptoimisen suhteen. Olin siitä huolimatta toiveikas siitä, että voisimme nähdä edes asiansa ajavan elokuvan, jolla olisi asenne kohdillaan. Miten teos selviytyi haasteesta? Yllättävää kyllä, mutta elokuva on oikein toimiva kokonaisuus kaikkine kliseineen ja päivineen. Se on myös monella tapaa kiehtova tapaus. Vaikka sitä luulisi nimen perusteella, että tuotos olisi laimea kuin mikä, onnistuu se tempaisemaan katsojan kuin katsojan vakuuttavasti mukaansa.
Seuraamme elokuvassa Sophie Thatcherin esittämää isosisko Sadie Harperia, Vivian Lyra Blairin esittämää pikkusisko Sawyeriä, sekä Chris Messinan esittämää isää Williä, jotka käyvät läpi traumaattista menetystään omin avuin. Tapahtuma on saanut Willin työntämään itsensä kauemmas lapsistaan, mikä taas tuntuu Sadien ja Sawyerin puolesta todella pahalta. Sisarukset pitävät kuitenkin toisiensa puolta ja yrittävät selvitä tapahtuneesta yhteisvoimin. Kun David Dastmalchianin esittämä mies ilmestyy perheen kotiin, alkaa tilanne lähtemään kuitenkin pikkuhiljaa käsistä.
Tämä nimittäin tuo mukanaan hyvin häiritsevän taustansa ja jonkin demonisen olennon, joka ruokkii itseään kohteidensa tuskasta. Tarina alustetaan asiansa ajavalla tavalla paneutuen perheen nykytilanteeseen ja sitä riivaavaan luonteeseen. Pääsemme pätevästi käsiksi hahmoihin ja opimme heistä juuri sopivissa määrin asioita tarinan edetessä. Vaikka perusteiltaan konsepti vaikuttaakin varsin itsestään selvältä ja tavanomaiselta kauhun genren sisällä, onnistuvat tekijät tarjoamaan vahvimmillaan poikkeuksellisen painostavan tunnelman ja ilmapiirin, joka kummittelee jatkuvasti taustalla.
On myös nostettava se, että vaikka perusteiltaan konsepti onkin yksinkertainen ja monella tapaa tavanomainen, on sillä muutama omaperäinenkin ja yllättävämpi ratkaisu tarjottavanaan kestonsa aikana. Se nimittäin yrittää keskittyä olennaisiin asioihin, eli tarinansa kertomiseen ja tunnelmansa efektiivisyyden korostamiseen. Siinä se myös onnistuukin, minkä vuoksi kokemus on kaikista negatiivisista löydöksistä huolimatta varsin positiivinen. Tematiikka on vaativampaa sorttia ja kun siihen lisätään vielä lapsia sekaan, niin vaikutus on kieltämättä aina astetta vakavaluonteisempi.
Teknisesti elokuva vakuuttaa pääosin ratkaisuillaan. Ei ainoastaan, että visuaalisesti se yllättää monimuotoisuudellaan, mutta sen äänimaailmaa käytetään oivasti hyväksi tunnelmaa rakentaessa ja purkaessa. Ohjaaja ei valintojensa puolesta liikoja yritä, vaan luottaa elokuvansa sisältöön ja vaikutukseen luodakseen mahdollisimman tasapainoisen ja pitkäjänteisen kokemuksen katsojille vastaanotettavaksi. Efektityöskentely on kieltämättä ajoittain silmiinpistävää katsottavaa, kun mörökölli ilmestyy ruutuun, mutta sitä osataan kuitenkin pääosin piilotella kontrastipainotteisella lähestymistavalla.
Yleisin ongelma tämänkaltaisissa elokuvissa on se, että antagonistina toimiva mörkö tai demoni pidetään näytöllä liian pitkään ja paljastetaan liian aikaisin katsojille. Se nimittäin rikkoo sitä tietämättömyyden illuusiota, mikä vaikuttaa suoraan jännityksen efektiivisyyteen, jota taas luonnollisesti yritetään korostaa kauhuelokuvissa. Tämä elokuva onnistuu pääosin pitämään mysteerin yllä, vaikka välillä saammekin todella selkeän kuvan vaanivasta vaarasta. Tietyt visuaaliset ratkaisut pitävät huolen siitä, että katsoja tuntee olonsa turvattomaksi, mikä taas helpottaa ohjaaja kiristämään ruuvia entisestään.
The Boogeyman on pätevä kauhuelokuva, joka lukeutuu niihin parempiin Stephen King -adaptaatioihin. Sillä ei välttämättä ihan kärkeen asti riitä puhti, mutta vahvasti keskiviivaa ylemmäs sijoittuu listoilla. Yksinkertainen konsepti, luontevalta tuntuva tarina ja efektiivinen tunnelma pitää katsojan kiinnostuneena alusta loppuun asti, eikä anna turhaan tilaa hengittää etenkään loppua kohden. Jos jotain täytyy sanoa näyttelijöistä, niin yllätyin kuinka tasaisen laadukkaasti he onnistuivat rooleissaan ja pelasivat yhteen keskenään. Vivian Lyra Blair vakuutti eniten etenkin ikäisekseen ja uskonkin hänellä olevan valoisa tulevaisuus edessä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti