Decision to Leave | 헤어질 결심 (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Park Chan-wook
Pääosissa: Tang Wei, Park Hae-il, Lee Jung-hyun,
Go Kyung-pyo, Park Yong-woo, Kim Shin-young, Jung Yi-seo,
Jung Young-Sook, Yoo Seung-mok, Park Jeong-min
Genre: Rikos, Draama, Mysteeri, Romantiikka
Kesto: 2 tuntia 19 minuuttia

"The wise take pleasure in rivers and lakes, the virtuous in mountains."

Eteläkorealainen elokuvaohjaaja Park Chan-wook tuli minulle tutuksi vasta muutama vuosi sitten, kun aloitin oman ''pyhiinvaellukseni'' itämaiseen elokuvakulttuuriin. Nähtyäni mestarillisen Parasite-teoksen vuonna 2020, törmäsin yllättäen Chan-wookin ohjaukseen nimeltään The Handmaiden. Tuo elokuva oli minun ensimmäinen kosketukseni herran filmografiaan ja se osoittautuikin poikkeuksellisen loistavaksi elämykseksi etenkin sokkokatsastuksena.


Legendaariseen asemaan noussut Oldboy-elokuva tuli myös hiljattain tutuksi ja olin sen jälkeen varma siitä, että kyseisen ohjaajan teokset ovat minun makuuni. Nyt onkin aika jatkaa haravoimista herran filmografian äärellä, kun vuoroon asettuu vuonna 2022 ensi-iltansa saanut Decision to Leave. Vaikka en ennakkoon tiennyt elokuvasta paljoakaan sai se huomioni herätettyä vaivattomasti mysteerisen markkinointimateriaalinsa avustuksella.

Moho Film- ja CJ Enterntaiment -tuotantoyhtiöiden yhteistyössä kyhätty elokuva voitti lopulta vuoden 2022 Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan pystin nimiinsä, joka nosti monien levittäjien kiinnostuksen taivaisiin. Decision to Leave -elokuva sai osakseen paljon odotusarvoja ennakkoon, mutta se myös onnistui vastaamaan niihin varmalla otteellaan. Vaikka tienestien puolesta elokuva jäikin laihaksi lohduksi, oli vastaanotto positiivista maailmanlaajuisella säteellä.


Unettomuutta poteva Jang Hae-jun työskentelee rikosetsivänä rikosten täyttämässä Busanissa ja näkee Ipossa ydinvoimalaitokseen sijoittuvansa työnsä vuoksi asuvaa vaimoaan Jung-ania vain kerran viikossa. Hae-jun ja hänen etsiväkollegansa Soo-wan saavat käsiteltäväkseen tapauksen, jossa eläkkeellä ollut maahanmuuttovirkailija Ki Do-soo löydetään kuolleena vuoren juurelta, joka toimi hänen vuoristokiipeilyharrastuksen tavanomaisimpana paikkana.

Epäiltyjen haravoimisen yhteydessä miehen selkeästi nuorempaa vaimoa, Song Seo-raeta, päätetään kuulustella asemalla. Kiinalaistaustainen siirtolaisnainen ilmestyy paikalle ja näkee elottoman miehensä leikkauspöydällä. Vähäiset surunilmaukset, naarmuiset kädet ja keholla komeilevat mustelmat herättävät rikosetsivissä epäileviä tunteita. Hae-jun päättääkin paneutua asiaan tiiviimmin varjoistaen naisen arkea. Onko nainen kaiken takana vai oliko kyse tosiaan vain pelkästä tapaturmasta?


Korealaiset elokuvat ovat alkaneet viime vuosien aikana saamaan yhä enemmän ja enemmän huomiota osakseen myös valtavirtayleisön edessä. Vaikka kassamagneettien huipulle onkin vielä mittavasti matkaa jäljellä, ovat tavanomaisemmatkin katsojat alkaneet kiinnostumaan tuotannoista aivan erilailla kuin ennen vanhaan. On täysin ymmärrettävää, etteivät nämä teokset tule koskaan olemaan yhtä menestyviä kuin tavalliset valtavirtaelokuvat, mutta on hienoa kuitenkin nähdä, että ihmisten kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset alkavat avartumaan ajan myötä.

Park Chan-wook on tullut vuosien varrella tutuksi väkivaltaisista ja omalla tavallaan masentavista rakkaustarinoistaan, jotka jäävät kyllä elämään mielen perukoille katsastuksen jälkeen. Decision to Leave -elokuva seuraa samankaltaisia teemoja ja ideoita sisältönsä puolesta, mutta tuo ne astetta maanläheisemmin ja uskottavammin valkokankaalle katsojien vastaanotettavaksi. Jos väkivalta on ollut suuressa osassa ohjaajan tyyliä, niin tällä kertaa painotus kääntyy enemmänkin ihmisten välisiin suhteisiin ja tunteisiin, joita lähdetään kiristämään tilanteen edetessä.


Seuraamme tarinassa Park Hae-ilin esittämää tarkkaavaista rikosetsivää, Hae-junia, joka hengittää työtään ja pistää oman terveytensäkin panokseksi tutkintansa viimeistelemiseksi. Viimeisin epäonnistuminen painaa kuitenkin mielessä. Mies kärsii vaikeaa unettomuutta ja hänen vankka avioliittonsa tuntuu pikkuhiljaa menettävän teräänsä. Kun uusi rikostutkinta tulee vihdoin eteen, alkavat palikat kääntämään miehen rutiininomaista maailmankuvaa täysin päälaelleen vieden hänet tuntemattomille teille, joista ei ole enää paluuta.

Tutkinnan kohteena toimiva Tang Wein esittämä kiinalaistaustainen Seo-rae on kuin muuntautuva palapeli, jonka ratkaisemisesta tulee Hae-junin pakkomielle. Vaikka päällepäin ei nainen ehkä olkia kohauta epäilyttävyydellään, on hänen kyseenalainen historiansa täynnä toinen toistaan erikoisempia sattumia, jotka ovat sidoksissa itse tutkintaan. Ohjaaja ei aikaile alustuksensa kanssa juuri ollenkaan, vaan katsoja tuupataan heti kättelyssä asian äärelle. Tarina onnistuukin tempaamaan katsojan mukaansa moitteettomasti ja pääsemme väkevästi käsiksi käsiteltäviin hahmoihin.


On kiehtovaa nähdä, kuinka elokuva leikittelee katsojan tunteilla. Vaikka se ei ehkä olekaan yhtä aggressiivinen tai vauhdikas kuin monet muut ohjaajan tuotokset, on sillä tarjottavanaan aivan omanlaisensa koukku, joka tarraa vaikuttavasti mukaansa. Lajityyppien välillä hypitään hyvin sulavalla tavalla pitkin elokuvaa ja se, jos mikä, erottuu positiivisesti puolekseen. Kissa-hiiri -leikki alkaa saamaan monenlaisia kiehtovia elementtejä käsiteltäväkseen, eikä monimuotoisuuden tai syvyyden puutteesta voi edes tämän teoksen yhteydessä puhua.

Tarinankerronta on maagista seurattavaa kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että tarina itsessään kerrotaan miellyttävän vangitsevalla otteella, mutta ohjaaja Park Chan-wook käyttää aktiivisesti hyväkseen hienovaraisia keinoja, joilla korostetaan visuaalista esillepanoa ja tarinankerrontaa entisestään. Teos on täynnä symbolistisia merkityksiä, jotka tuovat konseptille entistä enemmän painoarvoa. Ne kohdistuvatkin enemmän ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, jotka sitten herättävät monenlaisia ajatuksia ja vertauskuvia katsojien mielessä tarinan edetessä.


Vuori kuvastaa vankkuutta ja rutiininomaisuutta, kun taas meri muuntautuvaa tiedostamatonta, joiden ympärille mysteeriä lähdetäänkin rakentamaan. Ihmiset kuuluvat yleisimmin jompaankumpaan kategoriaan ihmissuhteiden puolesta. Jotkut pitävät tukevasta ja kiveen hakatusta suhteesta, kun taas toiset sukeltavat mieluummin kohti tuntematonta vailla varmuutta tulevasta. Elokuva kommentoikin teemaa vaikuttavalla tavalla. Vaikka kyseessä olisikin vuori, ei sen kestävyydestä voi koskaan olla varma. Meri taas voi muuntautuvasta luonteestaan huolimatta tuoda tullessaan positiivisiakin yllätyksiä. 

Tunnelmallisesti elokuva on monipuolinen ja ulottuva. Ei ainoastaan, että pääsemme kokemaan monenlaisia tunteita tarinan aikana, mutta niiden sulavan muovautuva luonne pitää huolen siitä, että materiaali tarjoaa viihdettä moneen lähtöön ja pitkäjänteisellä otteella. Visuaalisesti taas teos on kaunista seurattavaa. Ei ainoastaan, että kuvaustekniikat ovat hyvin kokeilunhaluisia, mutta niiden monimuotoinen luonne tarjoaa silmille varsin hivelevää karkkia vastaanotettavaa. Sekä leikkaukset, että lisäykset ovat poikkeuksellisen kekseliäitä ja tuovat tullessaan myös omanlaista maustetta kokonaiskuvaan.


Hitchcockimainen Decision to Leave on loistava elokuva, joka tarjoaa hyvin vangitsevan tarinan vastaanotettavaksi. Vaikka Park Chan-wookin työksi se onkin varsin kesy materiaaliltaan, keskittyy se olennaisesti tunteisiin ja ihmissuhteiden kiehtoviin koukeroihin, jotka nitovat kokonaisuuden symbolistisesti yhdeksi näppäräksi ja syväluotaavaksi kokonaisuudeksi. Laatua ei kannata edes kyseenalaistaa, sillä sitä ohjaaja kumppaneineen kyllä tarjoaa vankkumattomalla työpanoksellaan. Vaikka elokuva onkin loppua kohden ennalta-arvattava, onnistuu se viimeistelemään aloittamansa kauniin murskaavalla tavalla jääden myös mielen perukoille elämään.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.7.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit