Dracula - vanha vampyyri | Dracula (1931) - arvostelu

 

Ohjaus: Tod Browning, Karl Freund
Pääosissa: Bela Lugosi, Helen Chandler, David Manners,
Dwight Frye, Edward Van Sloan, Herbert Bunston, Frances Dade,
Joan Standing, Charles Gerrard, Halliwell Hobbes
Genre: Kauhu, Fantasia
Kesto: 1 tunti 15 minuuttia

''I am Dracula.''

Universal Pictures -tuotantoyhtiön kulta-aika kauhun genren saralla alkoi vuonna 1931 ensi-iltansa saaneesta Dracula - vanha vampyyri -elokuvasta, joka on sittemmin jäänyt elämään varsin vahvasti yhtenä vaikuttavimmista vampyyrielokuvista koskaan. Teos pohjautuu vuonna 1897 Bram Stokerin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, joka on vuosien mittaan muodostunut genrensä ehdottomaksi merkkiteokseksi, ja josta on sittemmin tehty lukuisia sovituksia liikkuvan kuvan muotoon, sekä teatterinäyttämölle vielä erinomaisella menestyksellä.

Vaikka alkuperäismateriaalista oltiinkin jo aiemmin luvatta tehty Nosferatu-elokuva vuonna 1922 saksalaisen ekspressionistisen ohjaajan F. W. Murnaun kädestä, toimi Dracula - vanha vampyyri virallisesti ensimmäisenä alkuperäisen kirjailijan lesken hyväksymänä elokuvasovituksena, joka ei kaatunut jälkijunassa plagiointi- ja tekijänoikeusloukkaussyytöksiin. Innokas ja nuori Hollywood-tuottaja Carl Laemmle Jr. piti Stokerin romaania mahdollisena kultakaivoksena liikkuvien kuvien maailmassa, minkä vuoksi hän päättikin lopulta hankkia romaanin elokuvaoikeudet omiin käsiinsä.


Mies halusi Dracula-elokuvansa olevan ylellisten The Hunchback of Notre Dame- ja Suuren oopperan kummitus -elokuvien tapaan mullistava spektaakkeli, joka koettelisi genrensä rajoja ja sen ajan artistisia suuntauksia. Näyttelijäkaarti koostui pääosin alkuperäismateriaalista vuonna 1924 sovitetun teatteriesityksen nimekkäistä näyttelijöistä, vaikka nimikkorooli tuntuikin aiheuttavan pitkään päänvaivaa tekijöille. Lukuisista muista nimekkäistä vaihtoehdoista huolimatta, päätti studio lopulta ''tyytyä'' unkarilaisyhdysvaltalaiseen Bela Lugosiin ja loput onkin historiaa.

Asianajajana toimiva Renfield matkustaa Draculan linnaan Transilvaniaan tärkeiden liikeasioiden läpikäymiseksi. Paikallisen kylän ihmiset varoittavat kuitenkin miestä, että linnassa asuu myyttien mukaan vampyyrejä estääkseen häntä menemästä sinne. Vaikka asukkaat tarjoavatkin Renfieldille yöpymispaikkaa, päättää tämä jättää tarjouksen käyttämättä. Paikan päällä mies tapaa eksentrisen, mutta viehättävän kreivi Draculan, jonka aikomuksena on matkustaa Englantiin tuntemattomista syistä. Siellä ihmisiä alkaa kuitenkin nopeasti katoilemaan ja kuolemaan, mikä herättää tohtori Van Helsingin kiinnostuksen. 


Dracula - vanha vampyyri on elokuva, jonka armoille en tuntunut millään antautuvan vuosien varrella. Tämä voi toki johtua siitä, etten ole pitänyt vampyyrielokuvia kovin helposti lähestyttävinä tai kiinnostavina perimmiltään. Päätin kuitenkin siitä huolimatta repäistä laastarin irti saadakseni vihdoin ensikosketukseni kyseiseen kauhun genren alalajiin. Onko Dracula - vanha vampyyri kaikkea sitä, mitä siitä sanotaankin vai vaikuttavatko omat mieltymykset lopulta liian vahvasti katselukokemukseen? Sanotaanko näin, että vaikka olinkin ennakkoon liikkeellä todella varautuneella asenteella, halusin antaa sille kaikki mahdollisuudet positiiviseen yllätykseen.

Nyt onkin kiehtovaa nähdä, että onnistuuko ikoninen ja monella tapaa mullistava teos vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan. Dracula - vanha vampyyri lähtee alustamaan asetelmaansa varsin suoraviivaisella ja kiehtovalla tavalla. Pääsemme hyvin käsiksi käsiteltävään konseptiin ja sen fantasiapainotteiseen luonteeseen, joka kieltämättä alkuun onnistuu viehättämään mystisyydellään ja miellyttävyydellään. Mitä pidemmälle elokuvassa kuitenkin etenemme sitä enemmän se alkaa vesittymään materiaalinsa puolesta. Tämä tosin johtuu pitkälti hyvin yksinkertaisesta ja pinnallisesta lähestymistavasta, minkä vuoksi sisältö vaikuttaa hieman liian tuttavalliselta toteutuksensa puolesta. 


Elokuvan tarina on hyvin yksinkertaistettu versio alkuperäismateriaalista, joka ajaa kyllä mainiosti asiansa viihteensä puolesta, mutta ajan hammas tuntuu toki jo tehneen sille omat tepposensa. On kiehtovaa ajatella, että tämä on ollut yksi niistä aikaisimmista teoksista, jotka ovat irrottautuneet mykkäelokuvien totutusta kaavasta ja lähteneet kokeilemaan äänielokuvan mahdollisuuksia. Tuohon aikaan tuo kaikki mahtoi olla kieltämättä hyvin haastavaa ja erikoista jopa tekijöille, jotka vasta totuttelivat ajatukseen kokonaisvaltaisesta audiovisuaalisesta toteutuksesta. Siihen nähden, että kyseessä on mullistuksen keskellä julkaistu elokuva, on esillepano varsin mielekästä vastaanotettavaa.

Koska näyttelijäkaarti on täynnä näytelmistä tuttuja esiintyjiä, vastaa materiaalikin monella tapaa näytelmätoteutusta - tai ainakin se tuntuu perimmiltään siltä. Katsojana sitä kyllä ottaa hahmot avosylin vastaan, vaikka ajoittain roolisuoritukset lyövätkin yli teennäisyydellään ja epäuskottavuudellaan. Aikaansa nähden on kuitenkin vaikea nähdä sellaista skenaariota, jossa toteutus olisi vastannut vähemmän saippuaoopperaa ja enemmän traditionaalisempaa lähestymistapaa. Jos sellainen ajatus kuulostaa ennakkoon liian laimealta, voi elokuvan katsominen tuntua puuduttavalta sen yliyrittelevän, mutta ristiriitaisen luonteen vuoksi.


Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna teos on aikaansa nähden monella tapaa vaikuttavaa vastaanotettavaa. Visuaalisesti elokuva tarjoilee monenlaisia elementtejä, jotka nostavat hymyn suupielille asian monissa merkityksissä. Vaikka tekniset rajallisuudet paljastavatkin monia epäkohtia ja vähemmän harkittuja artistisia ratkaisuja näytöllä, kiehtovat ne jollain erikoisella tavalla alkukantaisuudellaan. Tämän vuoksi monet kohtaukset saattavatkin tuntua hieman tökkiviltä ja epätavanomaisilta leikkauksiensa puolesta, mitkä kieltämättä huvittavat aika ajoin. Tunnelmallisesti elokuva kuitenkin onnistuu herättämään fantasiapainotteisen konseptin näppärästi eloon.

Dracula - vanha vampyyri on elokuva, joka ajaa asiansa miellyttävänä elämyksenä, vaikka se vaatiikin katsojaltaan suurtakin uskonhyppyä sen varmistamiseksi. Yksinkertaisuudestaan ja rakoilevasta luonteestaan huolimatta tarina viihdyttää teatraalisuudellaan, eikä esillepanokaan tunnu ihan mitäänsanomattomimmasta päästä olevan. Vaikka vuonna 1922 ensi-iltansa saanut Nosferatu onkin elokuvana huomattavasti parempi toteutukseltaan, vakiinnuttaa Dracula - vanha vampyyri paikkansa elokuvahistoriassa etenkin esteettisestä näkökulmasta katsottuna. Draculan hahmon normi nimittäin liitetään usein miten tähän elokuvaan ja Bela Lugosin ikoniseen tulkintaan - syystäkin.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit