Ohjaus: Ari Sandel
Pääosissa: Madison Iseman, Jeremy Ray Taylor, Caleel Harris,
Wendi McLendon-Covey, Chris Parnell, Ken Jeong, Jack Black,
Mick Wingert, Bryce Cass, Peyton Wich, Kendrick Cross
Genre: Komedia, Kauhu, Fantasia
Kesto: 1 tunti 30 minuuttia
Goosebumps-kirjasarja teki oman hyytävän vaikutuksensa lapsiin 1990-luvulla, jonka jälkeen olemmekin saaneet tätä nykyä nostalgisen televisiosarjan lisäksi myös vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen samannimisen elokuvan. Vaikka jälkimmäinen teos ei välttämättä ihan vastannut konseptinsa pelottavuutta tai varteenotettavuutta, toi se siltikin muutamia miellyttäviä muistoja vuosien takaa takaisin mieliin. Asiansa ajavan teatterikierroksen myötä elokuvalle päätettiin suunnitella heti ensimmäistä jatko-osaa.
Vaikka varmistus siitä tulikin nopeasti julki, tuntui suunnitteluprosessi pitävän sisällään monia mutkia ja odottamattomia käänteitä, jotka pitkittivät katsojien odotusaikaa parilla vuodella eteenpäin. Ideoita pähkäiltiin kovaa tahtia, vaikka mitään merkittävää ei meinannut alkuun tarttuakaan haaviin. Vuonna 2018 kamerat lähtivät kuitenkin rullaamaan ja lokakuuhun mennessä elokuva oli jo valmis omaa teatterikierrostaan varten. Onnistuiko Goosebumps 2: Haunted Halloween perustelemaan olemassaolonsa vai oliko kyse vain tarpeettomasta rahastusyrityksestä?
Teini-ikäinen Sarah asuu äitinsä Kathyn ja nuoremman veljensä Sonnyn kanssa pienessä Wardenclyffe-kaupungissa. Halloween on jo oven takana, mutta arjen askareet tuntuvat kuitenkin pitävän lapset kiireisinä. Sarah yrittää kyhäillä tärkeää esseetään omasta elämästään päästäkseen kouluun ja Sonny, ystävänsä Samin kanssa, ajautuvat esitelmien harjoittelun tasapainoksi siivoamaan hylättyä taloa, josta he löytävät Slappy-nuken. Nukke herää eloon aiheuttaen useita onnettomuuksia ympärillä, minkä vuoksi pojat päättävät hävittää sen. Valitettavasti Slappyllä on toiset aatokset mielessään...
Kuten mainitsinkin aiemmin, Goosebumps-elokuva piti sisällään keskinkertaisesta luonteestaan huolimatta ihan lupaavia piirteitä. Konsepti oli nimittäin jopa yllättävän kekseliäs perimmiltään, vaikka se ei ihan kirjojen tyyliä vastannutkaan lopulta. Elokuva tuntuikin erikoiselta kokeilulta, joka ajoi sellaisenaan parhaimmillaan kyllä asiansa. Katseet kääntyvätkin sitten jatko-osan suuntaan, jonka tarpeellisuus kieltämättä ihmetytti näin ennakkoon ajateltuna. Ottaen huomioon, että edeltäjä teki kaikkensa minkä pystyi yhdistämällä novellien möröt yhden tuotoksen alle, oli jatko-osalla aikamoinen työ saada jotain siitä poikkeavaa aikaiseksi.
Sanotaanko näin, että vaikka pidinkin mieleni avoimena jatko-osan ajatukselle, tuli elokuvan aikana nopeasti selkeäksi se, ettei tekijöillä tuntunut olevan harmainta aavistusta siitä, mitä konseptilla voisi vielä saada aikaiseksi. Puhumattakaan siitä, että sisältö on ensimmäisen elokuvan tapaan todella pinnallista ja ponnetonta seurattavaa, mutta se ei tarjoa mitään uutta tai aiemmasta poikkeavaa erottuakseen edeltäjästään. Ei ainoastaan, että tarina mukailee lupaavasta alustaan huolimatta jo tutuksi tullutta kaavaa, mutta itse tapahtumat tuntuvat vain halvoilta kopioilta aiemmin nähdystä materiaalista.
Käsiteltävät hahmot ovat edellistäkin yksiulotteisempia tapauksia, minkä vuoksi heidän koettelemuksensa eivät herätä alkuunkaan minkäänlaisia tuntemuksia. Emme katsojina välitä tapahtumista ollenkaan, eikä tarinan punainen lankakaan tunnu pysyvän kasassa näin jälkikäteen katsottuna. Vaikka edellinenkin osa syyllistyi kliseisiin rakenteellisiin ratkaisuihin, tuntui se siltikin pitävän sisällään edes jonkin sortin juonen ja tarkoitusperän. Jatko-osa päättää kuitenkin seurata samoja jalanjälkiä, mutta astetta ponnettomammin ja vailla todellista inspiraatiota erottuakseen edeltäjästään.
Konseptia lähestytään tällä kerralla myös hieman erikoislaatuisemmin. Ottaen huomioon edellisen osan tapahtumat, olisi sitä ehkä toivonut yhtenäisempää jatkumoa tarinalle, joka sai alkunsa Madison-kaupungin yliluonnollisista tapahtumista. Vaikka R. L. Stinen taianomaisia voimia omaava kirja onkin osana tarinaa, tuntuu se varsin erikoiselta, että tämä yksittäinen painos ei olisi muiden kirjojen joukossa herran kirjahyllyllä lukittuna. Se sattui vain jäävän kirjailijan kotikaupungissa sijaitsevaan hylättyyn taloon, joka lopulta avautuukin poikien nuuskiessa paikkoja myytävän romun perään.
Kirja lopulta vapauttaa Slappy-nuken, joka päättääkin esittää aluksi pahaenteistä hyväntekijää vapauttajilleen. Kun tilanne lähtee lopulta käsistä, tiedämme tasan tarkkaan mihin suuntaan se tulisi tapahtumia viemään, koska olemme nähneet edellisen elokuvan. Kiehtovana lisäyksenä on pakko mainita se, että Slappy herää eloon vasta silloin, kun Sonny lukee nuken povitaskusta löytyneen lappusen takaa ikään kuin rituaalia muistuttavan lauseen. Kyllä se pohjautuu kirjoihin, mutta se on erikoista kokea, koska aiemmin möröt heräsivät vain kirjojen avautuessa, eivätkä ne tarvinneet mitään ylimääräistä lisäpotkua päästäkseen vauhtiin.
Slappy on itsessäänkin hieman nostattanut voimiensa tasoa edellisestä elokuvasta. Ei ainoastaan, että hän voi liikkua silmänräpäyksessä ja aiheuttaa sekasortoa, mutta nyt hän voi myös herättää elottomia esineitä henkiin toistellessaan omaa rituaaliaan. Tällaisia jatko-osan luomia epäjohdonmukaisuuksia voi katsoa läpi sormien jonkin aikaa, mutta kun ne lähtevät täysin lapasesta, alkaa valitettavasti huumorikin loppua ennemmin tai myöhemmin. Visuaalisesti elokuva jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä. Vaikka mukaan tuodaankin muutama ihan miellyttäväkin lisäys mörköjen muodossa, tuntuu jälki edelleenkin todella ailahtelevalta efektien suhteen.
Goosebumps 2: Haunted Halloween on jatko-osa, jonka olisi voinut ihan hyvällä omatunnolla jättää tekemättä. Ei ainoastaan, että se mukailee vain edeltäjänsä materiaalia eri muotissa, mutta se ei onnistu edes tuomaan mitään uutta tai tavanomaisesta poikkeavaa katsojan miellyttämiseksi. Jos edellinen elokuva vain raapaisi Goosebumps-kirjasarjan todellista luonnetta, niin jatko-osa ei voisi kauemmaksi eksyä siitä. Valitettavasti elokuva jää kuin jääkin vain turhauttavaksi rahastusyritykseksi, joka ei perustele olemassaoloaan ainakaan sisältönsä puolesta. On sääli nähdä, että studiot ajoittain alentuvat tällaiselle tasolle lypsääkseen konseptistaan kaiken hyödyn irti vailla minkäänlaista takaisinmaksua.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti