Goosebumps (2015) - arvostelu

 

Ohjaus: Rob Letterman
Pääosissa: Jack Black, Dylan Minnette, Odeya Rush,
Ryan Lee, Amy Ryan, Jillian Bell, Halston Sage, Steven Krueger,
Keith Arthur Bolden, Amanda Lund, Timothy Simons
Genre: Komedia, Kauhu, Fantasia
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Kuusikymmentäkaksi novellia sisältävä Goosebumps on yhdysvaltalaisen kirjailija R. L. Stinen kirjoittama lapsille suunnattu kauhupainotteinen kirjasarja, joka onnistui lyömään itsensä poikkeuksellisen menestyksekkäästi läpi 1990-luvulla ja vielä ihan maailmanlaajuisella säteelläkin. Konsepti on sittemmin levittäytynyt yhä pidemmälle lasten ulottuville yhtä suositun nostalgisen televisiosarjan, spin-off -kirjasarjojen ja erilaisten oheistuotteiden kautta, jotka vain avarsivat hyytävää maailmaa entisestään.


Nuoressa iässä pääsin tutustumaan Goosebumps-kirjallisuuteen muutaman osan verran, kun vanhempani hankkivat minulle parit kovakantiset luettavakseni. Vaikka pidinkin lukemistani tarinoista, en päässyt koskaan kirjasarjaan kunnolla käsiksi ahmiakseni sitä alusta loppuun. Tämä johtuukin siitä, etten ollut kovin lukevaa sorttia nuorempana, mikä vähän kaduttaakin näin jälkikäteen katsottuna. Muistan kuitenkin katsoneeni Goosebumps-televisiosarjaa pojan nulikkana investoituneella asenteella, vaikka monet muistot ovatkin jo hälvenneet vuosien vieriessä.

Huhut mahdollisesta Goosebumps-elokuvasta pyörivät jatkuvasti pinnalla jo 1990-luvulta asti. Valitettavasti monista yrityksistä huolimatta, jokainen potentiaalinen projekti tuntui jäävän vain ajatuksen tasolle kirjasarjan vaikeasti adaptoitavan antologia-rakenteen vuoksi. Vuonna 2008 konseptia yritettiin taklata uudemman kerran, mutta siitäkään ei meinannut mitään konkreettista syntyä. Tekijät eivät olleet kuitenkaan valmiita luovuttamaan asian suhteen. Muutaman vuoden päästä Goosebumps-elokuva löysi tiensä vihdoin valkokankaille.


Isänsä kuoleman jälkeen teini-ikäinen Zach Cooper ja hänen äitinsä Gale muuttavat New Yorkista pienempään Madisonin kaupunkiin. Gale saa työpaikan paikallisesta lukiosta ja toimii siellä uutena vararehtorina. Zach taas aloittaa opiskelut samaisessa lukiossa ja ystävystyy Champ-nimisen opiskelutoverinsa kanssa. Koulun jälkeen rauhallisessa naapurustossa poika tapaa naapurinsa Hannahin, jonka ylisuojeleva isä käskee Zachia kuitenkin pysymään poissa perheen asioista. Kapinallisessa iässä elävät nuoret päättävät kuitenkin livahtaa salaa ulos tutustuakseen toisiinsa läheisemmin.

Kotiin palattuaan Hannahin isä varoittaa poikaa uudemman kerran niistä korjaamattomista seuraamuksista, jotka voivat tapahtua ei-toivotun ystävyyden takia. Peläten tytön olevan vaarassa, päättää Zach huijata tämän isää menemään poliisiasemalle kuulusteltavaksi päästäkseen tutkimaan naapuritaloa lähempää ystävänsä Champin kanssa. Siellä he törmäävät ylimitoitettuihin turvatoimiin ja salaperäiseen kirjahyllyyn, joka on täytetty lukituilla Goosebumps-kirjojen alkuperäisillä kopioilla. Kun yksi näistä kirjoista yllättäen avautuu, ajautuu koko kaupunki odottamattoman kaaoksen keskelle.


On kieltämättä kiehtovaa ajatella ennakkoon, että miten Goosebumps-elokuvaa kuuluisi lähestyä. Otetaanko käsittelyyn vain yksittäinen tarina vai onko se liian lyhyt venytettäväksi? Voiko niitä yhdistellä jollain tapaa toimivasti vai antaako tämä yhdistelmä vain summittaisen kuvan kirjasarjan vaikuttavasta mahdista ja efektiivisyydestä? On ihan ymmärrettävää miksi elokuvan suunnitteluprosessissa kesti niin kauan ja miksi sen käsikirjoitusta hiottiin uudestaan kerta toisensa jälkeen. Tuliko pitkästä ja uurastavasta työstä lopulta mitään?

Goosebumps on tuotos, joka lähestyy konseptiaan kieltämättä mielenkiintoisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka tarinat eivät itsessään olekaan suuressa roolissa kokonaiskuvassa, ovat merkittävimmät möröt onnistuttu ujuttamaan keskelle Jumanji-elokuvaa muistuttavaa tarinamuottia. Miljöö pitää sisällään samaistuttavia ja uskottavia piirteitä, jotka voidaan ottaa vastaan ikään kuin ''oikeana elämänä''. R. L. Stinen hyytävän kauhistuttavat luomukset ilmestyvät myöhemmin kuokkavieraiksi sekoittamaan pakkaa.


Elokuva alustaa tarinansa nopeatempoisesti, mutta tarpeeksi kärsivällisesti pohjustaakseen käsiteltävät hahmot toivottuihin alkuasetelmiinsa. Vaikka kovinkaan merkittävistä tarinakaarista ei olekaan tällä kertaa kyse, onnistuvat ne alkukantaisesti ajamaan asiansa kevyemmän materiaalin puolesta. Sanotaanko näin, että Goosebumps ei yritä liiakseen keskittyä tarinansa monimutkaisuuteen tai omaperäisyyteen tarjotakseen katsojille nostalgisia vivahteita. Se nojaa enemmän viihdearvoonsa, minkä vuoksi sen vaikutus voikin vaihdella katsojien kesken köykäisestä loistavaan.

Omasta näkökulmasta katsottuna elokuva ajoittain herätti lapsuudesta kumpuavia muistoja ja tuntemuksia takaisin pinnalle, vaikka materiaali ei itsessään tuntunutkaan vastaavan juuri sitä, mitä Goosebumps edustaa minulle henkilökohtaisella tasolla. Elokuva on nimittäin todella kesy ja vailla sitä yllätyksellistä särmikkyyttä, mikä sai nuorena ihoni kananlihalle pelkästä ajatuksen tyngästäkin. Ei sillä, että kirjat olisivat olleet kovin ''rajuja'' muutenkaan, mutta niissä se piinaava jännitys ja osittainen järkytys välittyi kuitenkin suoraan vilkkaan mielikuvitukseni käsiteltäväksi.


Elokuvassa se elementti jää valitettavasti unholaan ja sen kyllä huomaa. Möröt eivät nimittäin edes yrittäessäänkään vaikuta kovin pelottavilta ilmestyksiltä. Visuaalisesti elokuva sekoittaa todella erottuvia efektejä astetta vaikuttavampiin käytännöllisiin ratkaisuihin, joiden yhdistelmä ei oikein tunnu osuvan maaliinsa. Tuotos korostaa kevytmielistä ja ajoittain jopa viattoman leikkisää tunnelmaa, minkä vuoksi myös sekin puoli tuntuu vain vesittävän kokemusta entisestään. Perheen pienimmille elokuva tulee varmasti tekemään paikoitellen tepposensa, mutta näin vanhemmalla iällä ei kyllä mitenkään.

Goosebumps on elokuva, jolla on yllättävän kiehtova konsepti käytettävissään. Vaikka potentiaalia olisikin saada jotain merkityksellisempää ja efektiivisempää aikaiseksi, tuntuvat tekijät turvautuvan astetta geneerisempään huvitteluun pitääkseen materiaalin mahdollisimman lapsenmielisenä. Goosebumps-kirjasarja on kuitenkin tullut tutuksi hyytävistä tarinoistaan, jotka ovat traumatisoineet pieniä lapsia jo monen vuosikymmenen ajan. Elokuva ei onnistu sillä osa-alueella edes hamuilemaan vastaavanlaista vaikutusta, minkä vuoksi se jääkin varsin mitäänsanomattomaksi kokemukseksi.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 24.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit