Haunted Mansion (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Justin Simien

Pääosissa: LaKeith Stanfield, Rosario Dawson, Owen Wilson,

Tiffany Haddish, Danny DeVito, Jamie Lee Curtis, Chase W. Dillon,

Jared Leto, J. R. Adduci, Jo Koy, Marilu Henner 

Genre: Komedia, Fantasia, Kauhu, Perhe

Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia

Vuonna 2003 ensi-iltansa saaneesta Kummituskartano-elokuvasta voi olla montaa mieltä, mutta sen viattomasta viihteellisyydestä ja asiansa ajavasta toimivuudesta ei voi paljoakaan kiistellä. Vaikka aika onkin siihen selkeän jälkensä jättänyt, onnistuu se siltikin viehättämään tänäkin päivänä omilla vahvuuksillaan. Vuonna 2010 julkisuuteen tuli tieto siitä, että Walt Disney Pictures -tuotantoyhtiö olisi valmis kertomaan uuden tarinan konseptista. Käsikirjoittajaksi kiinnitettiin kauhupainotteisiin fantasiamaailmoihin erikoistuva Guillermo del Toro.

Valitettavasti suunnitelmat alkoivat muuttumaan rajusti vuosien vieriessä ja projekti ajautui todelliseen tuotantohelvettiin. Ihmisiä alkoi kulkemaan ovista sisään ja ulos yhtä tiuhaan tahtiin kuin käsikirjoituksesta oli jo tehty erilaisia sovituksiakin. Vaikka tämä limbo ei tuntunutkaan näkevän loppuaan, onnistui studio saamaan vihdoin jotain varmuutta nippuunsa 2020-luvun puolella, kun ''oikeat'' tekijät kiinnitettiin projektiin lopulta mukaan. Haunted Mansion on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut kokoperheen fantasiapainotteinen kauhukomediaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Justin Simien.

Ollakseni rehellinen kanssanne, en koskaan ollut varsinaisesti kiinnostunut uudesta Haunted Mansion -nähtävyyteen perustuvasta elokuvasovituksesta, vaikka teknisestä näkökulmasta katsottuna sen maailma voitaisiinkin herättää paljon uskottavammin eloon oikealla lähestymistavalla ja nykypäivän työkaluilla. Päätin joka tapauksessa antaa sille mahdollisuuden, sillä konsepti ei ole kiehtovasta luonteestaan ja osuvasta tunnelmallisuudestaan huolimatta vielä koskaan yltänyt parhaimpaan potentiaaliinsa. Onnistuuko Haunted Mansion sovittamaan tarinan uudelle sukupolvelle vastaanotettavaksi vai jääkö se jopa asiansa ajavan edeltäjänsä varjoon?

Uudenvuodenjuhlissa astrofyysikko Ben Matthias tapaa haamutalonähtävyyksien matkaoppaan Alyssan, jotka ihastuvat toisiinsa. Vuosia myöhemmin ja traagisten tapahtumien siivittämänä mies päättää jättää oman lupaavan uransa ylläpitääkseen edesmenneen vaimonsa työnkuvaa oppaana. Tätä kautta Ben etsii kuuluisia kummituspaikkoja päästäkseen yhteyteen vaimonsa henkeen, mutta huonon menestyksen myötä mies masentuu vakavasti ja alkoholisoituu käsittelemättömän tuskansa painostamana. Miehen tulevaisuus näyttää ailahtelevalta, mutta siihen on tulossa mahdollisesti käänteentekevä muutos...

Samaan aikaan lääkärinä työskentelevä yksinhuoltajaäiti Gabbie ja hänen poikansa Travis muuttavat New Yorkista Graceyn kartanoon kohentaakseen sen lukuisat huoneet vuokrattaviksi majoituspaikoiksi. Valitettavasti eteen ilmestyy uusi ongelma, jota he eivät osanneet ennakkoon odottaa. Kartano on pullollaan kummittelevia henkiä, joilla on omat ikävät metkut mielessään. Epätoivoisena Gabbie päättää kutsua Benin ja muutaman muunkin apurin karkottamaan henget tiehensä, mutta tuholaisprojektista tuleekin nopeasti astetta karmivampi selviytymistaistelu, joka tulisi koettelemaan kaikkia eläviä läsnäolevia sieluja.

Kuten mainitsin aiemmin, Kummituskartano-elokuva ei mitään taivaan rajoja rikkonut toteutuksellaan, mutta se jäi siitäkin huolimatta mieleen lämpimän valloittavana ja viihdyttävänä muistona. Haunted Mansion taas on elokuva, joka hyvistä ennakkoasetelmistaan huolimatta tuntuu poikkeuksellisen ponnettomalta ja jopa turhankin laiskalta uusintakokeilulta herättää samankaltaisia tuntemuksia uusien työkalujen avustuksella. Vaikka lähestymistapa konseptiin tuntuukin alusta asti olevan astetta ''vaativampi'' ja varteenotettavampi, vajoaa se nopeasti merkityksellisyydessään pinnallisille urille.

Seuraamme elokuvassa LaKeith Stanfieldin esittämää Beniä, jonka tarinakaari pitää sisällään lupaavia piirteitä. Pääsemme asiansa ajavasti käsiksi hänen suruunsa ja ristiriitaiseen elämäntapaansa, joka on turmellut häntä ja hänen uskoaan tuonpuoleiseen jo pidemmän aikaa. Kun Rosario Dawsonin esittämä yksinhuoltajaäiti Gabbie kutsuu hänet tutkimaan kummittelevaa kartanoa, saa miehen elämä vähän väkisinkin uuden tarkoituksen. Tilanne lähtee eskaloitumaan ja ryhmä aiheesta innostuvista hahmoista lyöttäytyvät yhteen karkottaakseen pahaa suovat henget tiehensä.

Elokuva on yksi niistä tapauksista, joiden potentiaali on pätevällä tasolla, mutta joiden toteutus jää konttaamaan lopulta ikävästi vesitetyssä olemuksessaan. Vaikka se onnistuukin paikoitellen vakuuttamaan yksittäisillä ratkaisuillaan, on kokonaiskuva varsin mitäänsanomaton loppujen lopuksi. On toki hienoa nähdä, että ohjaaja yrittää tuoda hahmojen kokemien traumojen luomaa tuskaa etualalle käsiteltäväksi teemojen muodossa, mutta koska vaikutus jää hieman väljäksi, jää sekin ponnistelu varsin keskinkertaiseksi. Hahmot eivät nimittäin erotu puolekseen tarpeeksi karismaattisina ja syvällisinä, jotta voisimme välittää heistä sen koommin.

Vaikka näyttelijäkaarti yrittääkin parhaansa mukaan tuoda alkuun kiehtovat hahmonsa uskottavasti näytölle, tuntuu materiaali suurimman osan ajasta vain taistelevan tätä ideaa vastaan, minkä vuoksi he jäävätkin nuolemaan niin sanotusti näppejään. Tunnelmallisesti elokuvalla on oma identiteettikriisinsä. Alkuun se yrittää rakentaa ilmapiiriään asiansa ajavan draaman kautta ja pienien kauhuelementtien säestämänä, kun taas loppupää muuttuu ylilyövästi pelkäksi fantasiapainotteiseksi rymistelyksi vailla tarpeellista kontekstuaalista painoarvoa. Keskivaihe tuntuu taas jäävän vain sisällöttömäksi välivaiheeksi, mikä taas tekee katselukokemuksesta astetta vaikeamman.

Viihdearvo ei nimittäin ihan vastaa sitä, mitä siltä voisi parhaimmillaan odottaa. Elokuvan komedia on valitettavan väkinäistä ja laimeaa vastaanotettavaa, vaikka yksittäiset vitsit osuvatkin ihan asiansa ajavasti maaliinsa. Teknisestä näkökulmasta katsottuna tuotos on paikoitellen vakuuttavaa seurattavaa, vaikka efektien ylikuormitus tekeekin miljööstä monesti turhauttavan vieraannuttavan. Yksittäiset visuaaliset ratkaisut miellyttävät kekseliäisyydellään, mutta muuten materiaali kompasteleekin vain omiin jalkoihinsa yliyrittelevän luonteensa vuoksi. Toimivat sävellyksetkin tuntuvat jäävän hieman taka-alalle kaiken painoarvoltaan merkityksettömän sisällön keskelle.

Haunted Mansion on keskinkertainen elokuva, joka lupaavista alkuasetelmistaan huolimatta tuntuu etenevän suuremmilta osin vain matalimmasta mahdollisesta aidasta. Vaikka yksittäiset tarinakaaret onnistuvatkin tuomaan edes jonkin sortin tunteellisuutta peliin, jää sen vaikutus valitettavan ontoksi kokonaisvaltaisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka miljöö onnistuukin ajoittain herättämään fantasiapainotteiset elementtinsä miellyttävästi eloon, muuttaa niiden ylilyövä ja alkukantainen luonne vastaanotettavan materiaalin enemmänkin huvittavaksi vastaanotettavaksi kuin millään tasolla pelottavaksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com