Hellraiser (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: David Bruckner

Pääosissa: Odessa A'zion, Jamie Clayton, Adam Faison,

Drew Starkey, Brandon Flynn, Aoife Hinds, Jason Liles, Yinka Olorunnife,

Selina Lo, Zachary Hing, Goran Višnjić, Hiam Abbass

Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 1 minuutti

Hellraiser on elokuvasarja, jota olen jostain ihmeen syystä karttanut ahmiessani vuosien varrella kaikennäköisiä kauhunimikkeitä. Se johtuu toki siitä, etten koskaan oikein päässyt siihen käsiksi tai saanut mahdollisuutta kokea sitä missään muodossa. Vasta pari vuotta takaperin sain vihdoin mahdollisuuden siihen ja sukelsinkin sen uumeniin pää edellä. Brittiläisen Clive Barkerin vuonna 1987 ensi-iltansa saanut Hellraiser-debyyttiohjaus onnistui kuin onnistuikin tarjoamaan minulle helvetillisen elämyksen, jota olen sittemmin muistellut vain lämmöllä.

Samaisen ohjaajan ''The Hellbound Heart'' -alkuperäisteokseen pohjautuva vuonna 2022 julkaisunsa Hulu-striimauspalvelussa saanut Hellraiser on elokuva, jota yritettiin kaikin voimin saada aikaiseksi jo 2000-luvulla. Valitettavasti tekijät tuntuivat vaihtuvan päivittäin kuin sukat konsanaan, minkä vuoksi tuotantoa puskettiinkin jatkuvasti eteenpäin siinä toivossa, että jonain päivänä oikeat tahot löytäisivät konseptin äärelle tuomaan astetta modernimman vision tarinalle. 2010-luvun puolella Barker kiusoitteli myös idealla, että Doug Bradley palaisi takaisin ikoniseen Pinheadin rooliinsa.

Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja etsinnät paremman tulevaisuuden puolesta jatkuivat jatkumistaan. Vuonna 2019 rattaat alkoivat vihdoin asettumaan paikoilleen ja elokuva sai toiveikasta valoa varjoisan tunnelinsa päähän. Tuotanto käynnistettiin 2021 vuoden loppupuolella ja se purkitettiin poikkeuksellisen nopeassa ajassa. Se oli myös siinä mielessä kiehtova prosessi, että siitä tuntui vuotavan hyvin vähän informaatiota medialle, mikä kieltämättä nostatti odotuksia näin odottavan osapuolen näkökulmasta katsottuna. Hellraiser esitettiin muutamilla elokuvafestivaaleilla, jonka jälkeen se suuntasi pääosin vain striimauspalveluiden käyttöön.

Tämän vuoksi se ei rantautunutkaan Suomeen ajallaan, vaan se ilmestyi suoraan myyntiin ja vuokrattavaksi melkein vuoden päästä alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Vastaanotto oli pääosin positiivista, vaikka mielipiteet jakautuivatkin lopulta aika tasaväkisesti kahtia. Ollakseni rehellinen kanssanne, odotin elokuvaa kuin kuuta nousevaa kaiken sen ajan siinä toivossa, että näkisin sen jo 2022 vuoden puolella jonkun striimauspalvelun kautta, mutta sitä ei koskaan tapahtunut. Odotus muuttui suorastaan turhautuneisuudeksi, minkä vuoksi päätin vain jättää asian sikseen ja palata siihen sitten, kun olisi sen aika. Oliko Hellraiser-uudelleenfilmatisointi suurien odotustensa arvoinen?

Hedonistinen miljonääri Roland Voight lähettää apulaisensa Belgradiin, Serbiaan, hakemaan viimeisimmän lisäyksensä jatkuvasti kasvavaan taidekokoelmaansa. Tämän jälkeen mies järjestää massiiviset juhlat ökykartanossaan. Siellä seksityöntekijänä toimiva Joey lähtee tutkiskelemaan toinen toistaan hienoimpia huoneita, jonka päätteeksi tämä törmää hiljattain hankittuun mekaaniseen pulmalaatikkoon, jonka Voight on jättänyt tarkoituksella jonkun ''onnekkaan'' ratkaistavaksi. Joey onnistuu ratkaisemaan sen ja joutuu ikuiseen kadotukseen ketjujen lävistämänä.

Kuusi vuotta myöhemmin huumeaddiktiosta toipuva Riley asuu veljensä Mattin, tämän poikaystävän Colinin ja kämppätoveri Noran kanssa yhdessä. Eräänä päivänä Rileyn poikaystävä Trevor vakuuttaa tämän auttamaan murtautumaan hylättyyn varastotilaan, jonka sisältö voisi mahdollisesti ratkaista naisen rahalliset ongelmat hetkessä. Paikan päältä he löytävät pienen kassakaapin, jonka sisältä paljastuu ikivanha pulmalaatikko. Kaksikko lähtee paikalta ja Riley saa pitää esinettä hallussaan sillä välin, kun Trevor hankkii sille arvioijaa. Pulmalaatikko olisi kuitenkin kannattanut jättää alkuperäiseen säilöönsä...

Hellraiser-elokuva alustaa asetelmansa hyvin nopeatempoisesti antaen samalla jokseenkin kiusoittelevan kuvan siitä, mitä tuleman voisi pitää. Kiinnostuksemme alkaa täten nousemaan itsestään, mikä luonnollisesti lupailee hyvää. Seuraamme tarinassa Odessa A'zionin esittämää vähävaraista huumekoukussa elävää Riley McKendryä, joka haluaisi tehdä täyskäännöksen turmeltuneessa elämässään. Valitettavasti hän päättää kuitenkin valita oikotien onneen, joka voisi ratkaista rahalliset ongelmat hetkessä. Tämä onni osoittautuukin ajan kanssa täydelliseksi painajaiseksi, joka vaanii veren perään.

Elokuva yrittää parhaansa mukaan viedä konseptia uusille urille ja siitä ei voi tekijöitä todellakaan syyttää. Ohjaaja David Brucknerilla on selkeä visio uusintafilmatisoinnilleen, jota hän lähteekin seuraamaan alusta asti. Lähestymistapa on astetta vaativampi, minkä vuoksi materiaali tuntuukin herättävän enemmän uteliaisuutta ja mysteeriä näin katsojan näkökulmasta katsottuna. Rakenteellisesti elokuva on samaan aikaan sekä erittäin lupaava, että jokseenkin pinnallinen. Vaikka kiinnostuksemme onkin noussut vaadittavalle tasolle, tuntuvat hahmot varsin yksiulotteisilta vastaanotettavilta.

Tämä toki johtuu siitä, että monet heistä toimivat vain kenobiittien syötteinä, mutta kun päähahmokin jää jollain tasolla mitäänsanomattomaksi, on elokuvaan vaikeampi uppoutua täysillä. Ensimmäinen puolisko puikkelehtiikin eteenpäin ristiriitaisissa tunnelmissa, vaikka pääpiirteittäin se tarjoaakin asiansa ajavan alustuksen tarinalleen. Mitä pidemmälle elokuvassa kuitenkin etenemme, sitä miellyttävämmäksi se alkaa muuntautumaan. Ruuvia kiristetään mainiosti ja tilanteiden eskaloituessa myös itse tarjontakin paranee huomattavasti.

Vaikka rakenteellisia yksityiskohtia elokuva ei enää hurjasti parantelekaan kestonsa aikana, koemme monia mielenkiintoisia ideoita ja käänteitä päämme menoksi. On hienoa kuitenkin nähdä, ettei ohjaaja tyydy keskinkertaisuuteen vaan yrittää rohkeasti tuoda uusia elementtejä tutun konseptin jatkeeksi. Kauhun genren sisällä legendaarisen aseman itselleen suonut pulmalaatikko on uudistunut kiehtovalla tavalla.  Ei ainoastaan, että sen perimmäisenä tarkoituksena on kutsua helvetilliset kenobiitit hakemaan omansa, mutta itse kuutio on muuntautuva ja petollinen monella tapaa.

Se koostuu tällä kertaa monen muodon ratkaisujanasta, jonka päätteeksi käyttäjä voi vaikuttaa omaan tai jonkun muun elämään. Sen käyttäjä joutuu joko itse seivästetyksi tai halumattaan toimimaan ikään kuin kenobiittien välittäjänä alkuun tuntemattoman palkinnon saamiseksi. Kenobiittien mytologia on itsessäänkin varsin vangitseva käsite. Vaikka elokuvan aikana saammekin kokea vain pieniä maistiaisia heidän toimitavoistaan, tilanteen edetessä alkavat nekin käsitykset muovautumaan astetta selkeämmiksi. Elokuvan luoma maailma on miellyttävää seurattavaa kaiken kaikkiaan.

Likaiselta tuntuva kaupunki uhkuu mysteeriä ja inhorealistista luonnetta, mikä vain korostaa konseptin tuomia ideoita ja ratkaisuja entisestään. Kenobiittien fantasiapainotteinen tuonpuoleinen yhdistetään realistisilta tuntuviin tapahtumapaikkoihin upealla tavalla ja se todella vakuuttaa olevansa osana kokonaiskuvaa. Visuaalisesti elokuva tarjoaa jopa yllättävän vaikuttavan kokemuksen, joka palvelee konseptia kaikin tavoin. Ei ainoastaan, että kuvaus on näyttävän monipuolista ja kokeilunhaluista, mutta tekijöiden artistiset ratkaisut todellakin hivelevät silmää miellyttävyydellään. 

Uudelleenkuviteltu Hellraiser on elokuva, joka alustavasta keskitasoisuudestaan huolimatta paranee edetessään kuin viini konsanaan. Ei ainoastaan, että pääsemme tarpeeksi hyvin käsiksi konseptin mytologiaan, mutta se pitää katsojan jatkuvasti kietoutuneena. Ohjaaja David Bruckner pitää korttinsa mahdollisimman pitkään käsissään, minkä vuoksi mysteerikin pysyy hienosti yllä elokuvan edetessä. Vaikka hahmot ovatkin ajoittain pinnallisia luonteiltaan, ajavat ne pitkässä juoksussa asiansa vallan mainiosti. Esillepano on yllättävän loistavalla tasolla ja se saakin maailman heräämään mitä vaikuttavimmalla tavalla.

Elokuvan kapellimestarina toimiva Ben Lovett ottaa alkuperäisestä tutut sävellykset vaikuttavasti haltuunsa ja tekee niistä omannäköisen versionsa. Vaikka monet muistettavimmista raidoista nojaavatkin vahvasti alkuperäisiin kappaleisiin, on niihin tuotu omaa lisäpanosta pienien muutoksien myötä. Näyttelijäkaarti suoriutuu urakastaan asiansa ajavalla tavalla ja monien ennakkoon epäilemä Jamie Clayton varastaa show'n kenobiittien johtajana, Pappina, joka ei ihan Doug Bradleyn ikoniseen tasoon yllä, mutta tarjoaa vakuuttavan vaihtoehtoisversion hahmosta. Hellraiser on hyvä elokuva, jolla paljon annettavanaan, enkä pistäisi pahakseni, jos pääsisimme jatkamaan tarinaa jatko-osien muodossakin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com