Ohjaus: Kiyoshi Kurosawa
Pääosissa: Kumiko Asō, Haruhiko Kato, Koyuki,
Kurume Arisaka, Masatoshi Matsuo, Shinji Takeda, Jun Fubuki,
Shun Sugata, Kōji Yakusho, Show Aikawa, Kenji Mizuhashi
Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
''Death was... eternal loneliness.''
Japanilainen kauhu on tullut varmasti monille tutuksi tavalla tai toisella vuosien saatossa. Vaikka se onkin operoinut varsin tehokkaasti jo viime vuosituhannella omalla nojallaan, alkoi sen varsinainen rantautuminen maailmanlaajuiseen valtavirtaelokuvamaailmaan näkymään 2000-luvun taitteessa. Tuolloin nimekkäimmistä onnistujista alettiin tekemään länsimaisia uusintafilmatisointeja ja niitä tehtiin paljon. Alkuperäisetkin versiot alkoivat pikkuhiljaa löytämään silmäpareja maailmalta ja loppu onkin historiaa. Kun puhutaan japanilaisesta kauhusta, voi mieleen juolahtaa monia vaikuttavia nimiä.
Ensimmäisenä tietenkin Hideo Nakata, joka on ohjannut mainiot Ringu- ja Dark Water -elokuvat; toisena Takashi Shimizu, joka taas on tuonut valtaosan keskitasoisista, mutta painostavista Kauna-elokuvista; kolmanneksi on heitettävä mukaan Takashi Miike, joka vastaa loistavasta Audition-elokuvasta. Tällä kertaa keskittymisemme kääntyy kuitenkin japanilaiseen Kiyoshi Kurosawaan, joka toimisi aivan uutena tuttavuutena minullekin. Pulse on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut tekno-kauhuelokuva, jota pidetään yhtälailla suuressa arvossa elokuvapiireissä. Onko se tosiaan maineensa veroinen tuotos?
Michi Kudo on äskettäin muuttanut Tokioon ja aloittanut työskentelyn kasveja myyvässä liikkeessä. Hänen työkaverinsa Taguchi on kuitenkin ollut pidemmän aikaa kadoksissa. Hänen tehtävänään oli työstää ryhmän liiketoimintaan tarvittavaa levykettä, mutta miehestä ei ole sen koommin enää mitään kuulunut. Michi päättää mennä tarkistamaan tilanteen ja huomaa pian, että Taguchi on hirttänyt itsensä. Ruumis katoaa kuitenkin silmissä kuin tuhka tuuleen. Nainen vie levykkeen takaisin työpaikalleen tarkistaakseen sen sisällön ja yllättyy näkemästään. Taguchi on ottanut itsestään loputtoman sarjan kuvia, jossa hän tuijottaa tietokoneeseensa aavemaisesti.
Samaan aikaan yliopiston taloustieteen opiskelija Ryosuke Kawashima on hiljattain hankkinut uudelta palveluntarjoajalta internet-yhteyden. Käyttäessään sitä hänen tietokoneensa alkaa yllättäen temppuilemaan ja avaa tuntemattoman verkkosivuston itsestään. Tämä sivu pitää sisällään häiritseviä kuvia pimeissä huoneissa olevista ihmisistä, jotka käyttäytyvät omituisesti. Ryosuken nukkuessa tietokone alkaa selailemaan kuvia jälleen kerran itsestään, minkä seurauksena nuori mies päättää sulkea sen kokonaan. Vastauksia etsiessä tämä saa tietää vanhemmalta opiskelijalta, Haruelta, että kyse voi olla kuolleista sieluista, jotka ovat alkaneet tunkeutumaan fyysiseen maailmaan internetin kautta.
Muistatteko sen ajan, kun internetin maailma oli vielä täydellinen mysteeri meille kaikille? Silloin se tuntui etäiseltä, pelottavalta ja jollain tasolla myös vaaralliselta ilmestykseltä. Ottaen huomioon, ettei kaikilla ollut vielä tietokoneita tuolloin - puhumattakaan internet-yhteydestä, loi se jo omalla olemassaolollaan varsin painostavan tunteen vatsanpohjassa. Tiedämmekin, miten ihminen reagoi tuntemattomaan ja selittämättömään, vaikka uteliaisuus yleisimmin saakin meistä aina lopulta otteen ennemmin tai myöhemmin. Pulse ottaa ideasta kopin ja rakentaa varsin kiehtovan konseptin sen ympärille. Ollakseni rehellinen kanssanne, sisältö ei temaattisella tasolla kauas todellisuudesta karkaa.
Ensimmäisen kolmanneksen aikana katsojalle tulee hyvin selväksi se, että kyseessä ei olisi mikä tahansa tavanomainen kauhuelokuva. Tekno-kauhuksi tituleerattu Pulse ei ole lajityyppinsä ensimmäinen, eikä välttämättä se suosituin tapaus, mutta sen olemassaoloa ei kannata siitäkään huolimatta kyseenalaistaa. Se nimittäin erottuu joukosta varsin omaperäisestä toteutuksestaan ja hienovaraisista ratkaisuistaan, jotka jäävät varmasti mieleen kummittelemaan tavalla tai toisella. Painostava mysteeri vangitsee katsojan täysin mukaansa ja itse jännitystä rakennetaan hyvin kärsivällisellä otteella eteenpäin. Se tuntuukin jatkuvasti kasvavan tarinan edetessä.
Ohjaaja Kiyoshi Kurosawa ei sorru missään vaiheessa turhanpäiväisiin hyppysäikäytyksiin, vaan luo jatkuvasti toinen toistaan kuumottavampia kohtauksia, jotka kiipeävät vaanivasti selkäpiitä pitkin aiheuttaen poikkeuksellisen kylmiä väristyksiä katsojassaan. Vaikka konsepti viittaileekin yksityiskohdillaan japanilaiskauhun tavanomaisimpiin elementteihin eli kirouksiin ja henkimaailman demoneihin, onnistuu Kurosawa muovaamaan ideasta hyvin omaperäisen ja omannäköisen vision, joka erottuu joukosta yllättävänkin vaikuttavasti. Elokuva suhtautuu teknologiaan epäilevästi ja monesta hyvästä syystäkin. Jos internetin uskottiin lähentävän maailmaa entisestään, niin vertauskuvallisesti se myös etäännyttää meitä toisistamme yhä enemmän ja enemmän.
Ihminen on altis houkutuksille ja riippuvuuksille, jotka voivat pahimmassa tapauksessa vain eristää tämän muusta maailmasta. Jopa tänäkin päivänä monet potevat yksinäisyyttä, vaikka kehittynyt teknologia ja internet ovatkin täysin integroituneita osaksi yhteiskuntaamme. Samalla kun uppoudumme jatkuvasti näyttöihimme, elämämme vilisee taustalla kovaa vauhtia eteenpäin välittämättä minkäänlaisista seuraamuksista. Koska teknologia jatkaa hurjaa kehityskaartaan kohti virtuaalista maailmaa ja sen monitasoisia mahdollisuuksia, alkavat tämänkin elokuvan ennustukset jollain tapaa vaikuttamaan astetta uskottavammilta. Ei välttämättä kirjaimellisella tasolla, mutta temaattisesta näkökulmasta katsottuna.
Rakenteellisesti elokuva on oikein toimiva paketti monestakin näkökulmasta katsottuna. Vaikka tarina eteneekin hitaasti ja kärsivällisesti, pääsemme hyvin käsiksi käsiteltävään konseptiin ja ympärillä vellovaan maailmaan, joka autiolla luonteellaan korostaa tuonpuoleista tunnelmaa mainiolla tavalla. Elokuvan edetessä vaivumme yhä syvemmälle ja syvemmälle mysteerisen melankoliseen kaninkoloon, joka ravisuttelee katsojastaan monenlaisia tunteita pinnalle. Audiovisuaalisesti se on yksinkertaisesta toteutuksestaan huolimatta varsin vaikuttavaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että kuvaus on aistikasta ja monipuolista, mutta oivasti rakennettu äänimaailma ottaa kaiken irti potentiaalistaan.
Vaikka hahmot eivät alkuun vaikuttaisikaan kovinkaan erikoisilta, alamme tilanteen eskaloituessa saamaan heistä paremman otteen. Pulse on mainio kauhuelokuva, jonka melankolinen ja pessimistinen luonne teknologiaan on helposti aistittavissa. Teos ei ainoastaan herätä katsojassaan elämääkin suurempia kysymyksiä, mutta yliluonnollisuudestaan huolimatta se onnistuu myös korreloimaan oikeaa elämääkin hyvin uskottavalla tavalla. Kokemus on painostava ja siitä voi kiittää loistavaa audiovisuaalista toteutusta, joka seuraa yksinkertaisimpia sääntöjä maailman eloon herättämiseksi. Elokuva pitää sisällään myös ehkä yhden kaikista painostavimmista kohtauksista koskaan, josta ei harmillisesti kuulla kuitenkaan puhuttavan kovinkaan paljoa elokuvapiireissä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti