Audition | オーディション (1999) - arvostelu

 

Ohjaus: Takashi Miike

Pääosissa: Eihi Shiina, Ryo Ishibashi, Jun Kunimura,

Tetsu Sawaki, Miyuki Matsuda, Toshie Negishi, Shigeru Saiki,

Ken Mitsuishi, Ren Ohsugi, Renji Ishibashi
Genre: Kauhu, Draama, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Tällä kertaa sukellamme hyvin erikoisen tapauksen äärelle, kun vuoroon astuu vuonna 1999 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva nimeltään Audition. Omega Project -tuotantoyhtiö, joka on myös suositun Ringu-elokuvan takana, päätti jatkaa kauhugenren linjalla ja adaptoida elokuvasovituksen vuonna 1997 Ryu Murakamin julkaistusta samannimisestä romaanista. Projektin kapellimestariksi palkattiin mielipiteitä rajusti kahtia jakava japanilaisohjaaja Takashi Miike, joka on tullut tutuksi ultraväkivaltaisista teoksistaan. Auditionin tapauksessa vastaanotto oli kuitenkin pääosin positiivista. Elokuva sai sen verran huomiota teatterikierroksellaan, että se päätettiin lähettää Rotterdam International Film Festival -nimiseen elokuvafestivaaliin.

 

Sen seurauksena Audition onnistui läpäisemään tiensä länteen, jossa elokuvaa esitettiinkin seuraavan vuoden ajan. Suomen valikoimaan se ei kuitenkaan rantautunut kuin vasta fyysisen median muodossa. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä odottavaiset, sillä sitä kuvailtiin yhdeksi 2000-luvun taitteen iljettävimmiksi ja rohkeimmiksi elokuviksi genressään. Tiesin Auditionista ennakkoon vain yhden ikonisen kuvan verran, johon olin kieltämättä monta kertaa törmännyt vuosien varrella tietämättä sen alkuperästä juuri mitään. Oli täten kiehtovaa nähdä, mistä elokuvassa olisi kyse. Jätin tarkoituksella myös taustatiedon penkomisen vähemmälle saadakseni mahdollisimman autenttisen ensikokemuksen siitä. Oliko Audition maineensa veroinen teos vai onko aika tehnyt jo tepposensa?

Shigeharu Aoyama elää yksitoikkoisen aneemista elämäänsä poikansa Shigehikon kanssa Japanissa. Seitsemän vuotta on ehtinyt kulua vaimon yllättävästä poismenosta, eikä mies ole löytänyt halua lähteä uusiin naimisiin. Shigehiko päättää kuitenkin rohkaista isäänsä kokeilemaan onneaan, sillä hän haluaisi nähdä tämän elävän onnellisesti vielä joskus. Shigeharu soittaa ystävälleen Yasuhisa Yoshikawalle, joka toimii elokuvatuottajana, kertoakseen halustaan löytää uuden vaimon itselleen. Tämä päättää pystyttää tekoesiintymiskokeen nuorille naisille, jotka havittelevat pääroolia olemattomasta elokuvasta. Shigeharu onnistuu löytämään joukosta mahdollisen vaimokandidaatin, mutta huomaakin pian, ettei tällä välttämättä olekaan hyvät mielessäään...

Audition on kuin onkin varsin kiehtova ja monella tapaa häiriintynyt elokuva, joka ei tarjoa kauhua ainoastaan kirjaimellisessa mielessä, mutta myös kuvaannollisessa. Konsepti itsessäänkin vaikuttaa poikkeuksellisen epätavanomaiselta ja rohkealta, mikä saattaa ehkä vieraannuttaa joitakin katsojia pois jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tämä johtuukin siitä, että ohjaaja Takashi Miike maskeeraa taustalla muhivat kauhut ja painostavat teemat tavallisen draamaelokuvan verhon taakse. Katsojan on kuitenkin seurattava elokuvaa ja sen tarjoamaa materiaalia myös kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna, eikä vain visuaalisesta, sillä teos vaatii katsojaltaan jonkin verran omistautumista ja tulkitsemistaitoja.

Seuraamme elokuvassa Ryo Ishibashin esittämää Shigeharu Aoyamaa, joka on hyvin koulutettu traditionaalinen perheenisä. Mies arvostaa perinteitä ja tunnollista asennetta, sekä työskentelee isossa yrityksessä arvostettuna johtajana. Vuosia perhetragedian jälkeen Shigeharu saa mahdollisuuden kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja moraalisesti kyseenalaista, muuttaakseen elämänsä astetta onnellisemmaksi. Tämä harvinainen spontaanisuus tuo kuitenkin mukanaan myös valtavia riskejä, jotka voivat koitua varsin kohtalokkaiksi tulevaisuuden kannalta. Mies päättää kuitenkin kokeilla onneaan ja yllättyy tilanteen aaltoilevasta sekä ennalta-arvaamattomasta kehityskaaresta.

Audition vie katsojaa aluksi vain yhteen suuntaan, mutta kylvää samalla jotain häirisevää taustalla. Nämä tarinakaaret alkavat kuitenkin pikkuhiljaa risteämään keskenään tarjoten aivan toisenlaisen kokonaiskuvan näytöllä tapahtuvista tapahtumista. Vaikka varsinaiset vihjeet elokuvan oikeasta luonteesta ovatkin hyvin suoraviivaisia ja helposti tulkittavissa, päättää elokuva leikkiä katsojan kanssa pidempään ennen kuin tilanne lähtee rajusti vasempaan. Audition ei kiirehdi asiansa kanssa turhaan, vaan ottaa kaiken aikansa rakentaakseen käsiteltäviä hahmoja ja asetelmaa valmiuteen. Alusta asti katsojasta kuitenkin tuntuu siltä, että jokin on pahasti vinossa, mutta varsinainen syy siihen tuntuu olevan vielä taidokkaasti pimennossa.

Deittaileminen on toimintana kuin veteen piirretty viiva konsanaan, jolla ei ole selkeitä reunuksia tai varsinaisia rajojakaan. Tapaamme ihmisen, joka voi olla tuntemamme tai täysin tuntematon taho, mikä vuoksi on vaikeaa arvioida, että mihin suuntaan ilta lähtisi eskaloitumaan. Yleensä ensimmäisten tapaamisten jälkeen pinnallisuus alkaa pikkuhiljaa hälvenemään ja suuntaa-antava kokonaiskuva paljastumaan piilostaan. Tämä alkukantainen jännitys johtuu mysteeristä, joka ympäröi molempia tasapuolisesti. Kuka hän on? Mitä hänellä on mielessään? Näihin kysymyksiin yritetään löytää vastauksia ''saumattoman'' pintaverhoilun takaa. Jos kriittisiä punaisia lippuja ei vastapuolen käyttäytymisestä paljastu, niin asiat saattavat edetä pitkällekin. Jos taas löytyy, niin tiedätte varmasti itsekin lopputuloksen.

Auditionissa päähahmomme Shigeharu Aoyama on vanhanaikaisella tavalla naiivi, joka uskoo suoraviivaisen ja ehdottoman rakkauden voimaan. Vaikka mies pohtiikin kokemiaan epätavanomaisia tapahtumia, pitää hän sokeat silmät visusti päässään etsiessään uutta kumppania. Vastapuoleksi valikoituu Eihi Shiinan esittämä Asami Yamazaki, joka viattomasta ulkokuorestaan huolimatta kolisuttaa ainakin minun omia hälytyskellojani. Vaikka päällepäin ujo nainen onkin kiltin näköinen, pitää hän sisällään traagisen menneisyyden ja sen luoman trauman, jota hän sitten heijastaa eteenpäin ihmissuhteissaan. Motiivit ovat molemmilla osapuolilla kunnossa, vaikka kumpikaan ei Nobelin rauhanpalkintoa ansaitsisikaan tekosistaan.

Elokuva kommentoi ihmisten syrjäytyneisyyttä kekseliäin tavoin, vaikka keskittyminen ohjautuukin enemmän kahden päähahmon väliseen rajusti muuntautuvaan ''suhteeseen''. Rivien välistä voi kuitenkin erottaa lukuisia teemoja onnettomuudesta epävarmuuteen ja yksinäisyydestä epätoivoon, joihin kukin katsoja pystyy varmasti jollain tasolla samaistumaan. Elokuva käsittelee myös kehittyvän mielen haavoittumista ja sen aiheuttamia seuraamuksia pidemmällä aikavälillä. Kuinka traagiset kokemukset ja rankat vastoinkäymiset voivat vaikuttaa nuoren mieleen ja muuttaa sen oletusarvoja niin sanotusti kriittisesti. Vaikka kauhuaspektit itsessään nojaavatkin enemmän ajatukseen tapahtumasta ja sen "lynchimäiseen" hahmotuskykyyn, tarjoaa elokuva paljon jännitettävää pitkin kestoaan.

 

Vaikka Auditionia pidetäänkin edelleen korkeassa arvossa elokuvarakastajien keskuudessa, on aika mennyt kieltämättä jossain määrin siitä ohi. Elokuvan ikonista loppukohtausta on kuvailtu yhdeksi kaikkien aikojen häiritsevimmiksi lopetuksiksi ja vaikka tuolloin asia onkin voinut olla näin, olemme jo pelkästään viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana nähneet kaikennäköistä materiaalia häiritsevyysasteikon tiukassa päässä. Siitä huolimatta pystyn sanomaan sen, että Audition on etenkin ensimmäisellä katselukerralla varsin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan, joka jää varmasti kummittelemaan mieleen joksikin aikaa jo pelkästään teemojensa nojalla. Uskaltaisin myös väittää, että Omega Project -tuotantoyhtiön nimekkäin elokuva Ringu jää kuin jääkin Auditionin varjoon laadukkuudessaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com