The Void (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: Jeremy Gillespie, Steven Kostanski

Pääosissa: Aaron Poole, Kenneth Welsh, Daniel Fathers,

Kathleen Munroe, Ellen Wong, Mik Byskov, Grace Munro,

Evan Stern, James Millington, Art Hindle, Stephanie Belding, Matt Kennedy

Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi

Kesto: 1 tunti 30 minuuttia

Minä ja liikkuvat kuvat -spesiaalissani kerroin unelmoivani elokuvaohjaajan työstä ja erilaisista projekteista kameran takana. Pystyn täten arvostamaan suuresti pienen budjetin elokuvia, joista huokuu rakkaus taidetta kohtaan. Kun mielikuvitus on rajana, voi mikä tahansa olla mahdollista. Tällä kertaa syvennymmekin vuonna 2016 Fantastic Fest -elokuvajuhlissa ensi-iltansa saaneeseen The Void -elokuvaan. The Void on kauhua ja scifiä sekoitteleva indie-elokuva, jonka ohjauksesta vastaavat kanadalaiset Jeremy Gillespie, sekä Steven Kostanski.

Ohjaajakaksikko on kulkenut käsi kädessä koko uransa ajan ja tehnyt yhteistyötä sekä omien, että monien muiden projektien alla. Herrat omaavat visuaalisen efektityöskentelyn taustat, joiden avulla he ovatkin onnistuneet ponnistamaan itsensä maailmalle. The Void -elokuvan efektit mahdollistettiin Indiegogo-sivuston joukkorahoituksella keräten noin kahdeksankymmentätuhatta dollaria budjettia käyttöön, kun taas itse tavanomaisempi rahoituspuoli hoidettiin Cave Painting Pictures -tuotantoyhtiön toimesta. Onko The Void yksi niistä paremmista indie-elokuvista vai sortuuko se väkisinkin kliseiden keskelle?

Apulaissheriffinä toimiva Daniel Carter istuu partioautossaan odottaen vuoronsa loppua, kunnes metsän siimeksestä ryömii yllättäen verinen mies tuskissaan tien varteen. Daniel nappaa tämän autoonsa ja kiiruhtaa lähimpään paikalliseen sairaalaan, joka on suurelta osin hylätty tulipalon seurauksena. Paikan päällä mies törmää vieraantuneeseen vaimoonsa Allison Fraseriin, joka työskentelee sairaalassa sairaanhoitajana. Pienen työryhmän avustuksella verinen mies saadaan rauhoitettua ja tämän tila vakautettua. Samaan aikaan sairaalan ympärille kerääntyy joukko ihmisiä valkoisissa kaavuissaan, jotka tuntuvat vihamielisiltä. Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä käsitys oikeasta elämästä ja kuvitelmasta muuttuu pian veteen piirretyksi viivaksi.

The Void herätti kiinnostukseni yhdellä ainoalla kuvalla, jossa valkokaapuinen hahmo seisoo metsän reunalla tuijottaen uhkaavasti kameraan päin. Kauhuelokuvien kannattajana on pakko sanoa, että tuo kuva kiehtoi minua mysteerisyydellään, vaikka mitään kovin erikoista se ei välttämättä tarjonnutkaan sellaisenaan. En tiennyt elokuvasta mitään ennakkoon, minkä vuoksi hyppäsinkin vain sokeasti pää edellä syvään päätyyn saadakseni siitä kaiken mahdollisen irti. Oliko tietämättömyys sen arvoista? Sanotaanko alkuun, että en odottanut liikoja elokuvalta, vaikka halusinkin sen yllättävän minut positiivisesti. Mutta tarjoaisiko se jotain uutta minulle, olikin sitten ihan toinen asia.

Elokuva alustaa asetelmansa nopeasti, mutta efektiivisesti. Tutustumme käsiteltäviin hahmoihimme ja saamme hyvän kokonaiskuvan siitä, mihin tarina mahtaisi seuraavaksi edetä. Yllättäen kyllä mikään ei tunnu olevan pysyvää, sillä konsepti alkaa muovautumaan pikkuhiljaa joksikin aivan muuksi, kun mitä siltä olisi voinut alun perin edes odottaa. Seuraamme tarinassa Aaron Poolen esittämää Daniel Carteria, joka joutuu yllätyksekseen tosipaikan eteen. Hän yrittää tehdä työnsä loppuun määrätietoisella asenteella, mutta huomaakin joutuvansa samalla vastuuseen monen muunkin hengestä tilanteen eskaloituessa yhä hurjemmaksi ja hurjemmaksi.

The Void on kiehtova tapaus monestakin näkökulmasta katsottuna. Se ei ainoastaan onnistu korostamaan mysteeriään jo entuudestaan tutuilla yksityiskohdilla ja lisäyksillä, mutta se yhdistelee niitä rakentaakseen entistä omaperäisemmän kokonaiskuvan katsojien vastaanotettavaksi. Ohjaajat ymmärtävät, että katsoja pitäisi upottaa hahmojen saappaisiin mahdollisimman efektiivisesti, jotta yllätykset ja käänteet toimisivat tämänkaltaisessa konseptissa. Siinä he myöskin onnistuvat hienosti. Toki, tarina ei itsessään selkäkarvoja pystyyn nosta, mutta omaperäiset ideat ja luontevat ratkaisut saavat sen tuntumaan paljon isommalta kuin se on.

Elokuvaa ympäröi todellinen kaaos, jonka keskelle katsoja upotetaan brutaalisti. Seuraamme tapahtumien kulkua pääosin tietämättömästä näkökulmasta katsottuna kuin pahaa-aavistamattomat hahmot konsanaan. Tilanne eskaloituu rajulla tavalla ja odotamme vesi kielellä vastauksia palaviin kysymyksiimme, jotka valtaavat mielemme yhä syvällisemmillä ja syvällisemmillä lisäyksillä. On hienoa myös nähdä, ettei katsojaa pidetä missään vaiheessa idioottina. Elokuva yrittää parhaansa mukaan olla kertomatta suoria yksityiskohtia näyttäen vain muutamia vihjeitä ja yhdistäviä tekijöitä tämän pohdiskeltavaksi. Konsepti itsessään jo antaa paljon potentiaalisia vaihtoehtoja tarinan eskaloimiselle.

Vaikka osa ratkaisuista ovatkin tietyillä tavoilla liian sopivia tilanteesiin nähden ja ajoittain jopa täysin ylimääräisiä, onnistuvat ohjaajat pitämään pakettinsa tarpeeksi kasassa pitääkseen vahvan mysteerin illuusion yllä. Hahmot ajavat mainiosti asiansa, vaikka osa heistä jäävätkin hyvin ohkaisiksi tapauksiksi. Myös tiettyjen hahmojen motiivit ovat ajoittain liian itsestään selvät, minkä vuoksi tietyt paljastukset jäävät vaikutukseltaan hieman mitäänsanomattomiksi. Mitä roolisuorituksiin taas tulee - näyttelijät onnistuvat jopa ylittämään odotukset. Muutamat jäävät toki taka-alalle, mutta ainakaan suuria ylilyöntejä ei tällä kertaa todisteta, mikä on yllättävää tämänkaltaisille projekteille.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna ''lovecraftimäinen'' The Void on vahvimmillaan. Ei ainoastaan, että visuaalisesti se miellyttää silmää unenomaisilla ratkaisuillaan, mutta elokuvan laatu on budjettiinsa nähden poikkeuksellisen upeaa seurattavaa. Kuvaus on harkittua ja tunnelmaa korostavaa, mikä tekee kokemuksesta astetta intensiivisemmän. Kuten ohjaajat ovatkin maininneet, elokuvan inspiraatiot nojaavat vahvasti 1980-luvun kauhuun, jolloin vakuuttavat käytännön efektit erottuivat puolekseen. Elokuva muistuttaakin monella tapaa esimerkiksi Hellraiser-, The Thing - ''se'' jostakin- ja Viimeinen horisontti -elokuvia luonteeltaan.

Kosmista kauhua tarjoava The Void on elokuva, joka on indie-mittarilla loistava monella tapaa, mutta isossa elokuvamaailmassa vain asiansa ajava kokonaisuus. Vaikka teknisesti se vakuuttaakin laadukkuudellaan ja erottuu puolekseen erinomaisista käytännön efekteistä, tuntuu tarina sarjatulimaisesta monimuotoisuudestaan ja kiehtovuudestaan huolimatta jäävän hieman antiklimaattiseksi. Toinen toistaan hurjemmat lisäykset tuntuvat välillä nimittäin ylimääräisiltä kokonaiskuvasta katsottuna. Elokuvan loppukohtaus jättää arvailemisen varaan ja hyvä niin, koska pohdiskelu jatkuu myös lopputekstienkin jälkeen. Yllätyin myös positiivisesti sen mukaansatempaavuudesta ja tarttuvasta mysteeristä, mutta se olisi tietenkin voinut olla hieman yksinkertaisempi konseptiltaan pitääkseen kokonaisuuden johdonmukaisena ja tiukkana.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.10.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com