Ohjaus: Robin Hardy
Pääosissa: Edward Woodward, Christopher Lee,
Britt Ekland, Lesley Mackie, Diane Cilento, Ingrid Pitt, Lindsay Kemp,
Ian Campbell, Russell Waters, Aubrey Morris, Irene Sunter
Genre: Mysteeri, Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia (Director's Cut - 1 tunti 42 minuuttia)
Uhrijuhla on vuonna 1973 ensi-iltansa saanut kauhupainotteinen mysteerielokuva, jonka ohjauksesta vastaa brittiläinen Robin Hardy. Mies ei ole minulle entuudestaan tuttu tapaus, vaikka kyseisen ohjauksen olenkin jo kertaalleen läpi katsonut. Elokuva sai alkunsa, kun näyttelijä Christopher Lee istui keskustelemaan yhteisestä projektista käsikirjoittaja Anthony Shafferin kanssa. Shaffer sitten tarrasi ohjaaja Robin Hardyn mukaansa ja alustava suunnitteluvaihe lähti liikkeelle.
Luettuaan David Pinnerin vuonna 1967 kirjoittaman ''Ritual''-novellin, Shaffer ja Hardy päättivät yhteistuumin, että materiaali toimisi pohjana elokuvalle. Tekijät halusivat painottaa, etteivät verisyys ja graafisuus toimisi tuotoksen kulmakivenä, vaan mysteeri ja painostavuus, jonka ympärille tarinaa lähdettäisiin nitomaan. Päätös oli lopulta kaiken vaivan arvoista, sillä elokuva vastaanotettiin heikosta lippuluukkumenestyksestään huolimatta positiivisesti sekä kriitikoiden, että tavanomaisten katsojien keskuudessa.
Poliisikersantti Neil Howie matkustaa lentokoneella syrjäiselle skotlantilaiselle saarelle tutkimaan nuoren Rowan Morrisonin katoamistapausta. Mies sai tapaukseen liittyen nimettömän kirjeen, joka ohjeisti hänet etsimään johtolankoja hebridealaisen Summerisle-saaren pikkukylästä, jossa tyttö nähtiin viimeisen kerran ennen katoamista. Uskollisena kristittynä tunnettu Howie huomaa pian kauhistuksekseen asukkaiden seuraavan kyseenalaisia uskomuksia, jotka pohjautuvat esi-isien aikaisiin pakanallisiin kelttiläisiin jumaliin.
Siitä huolimatta kersantti päättää määrätietoisesti etsiä johtolankojaan tapaukseen liittyen. Saaren asukkaat välttelevät kuitenkin tämän kysymyksiä ja johdattelevat miestä jatkuvasti harhaan kertoen vain osan totuudesta. Turhautuneisuuden kasvaessa ja raportin annon takarajan lähestyessä Howie ottaa asian pääprioriteetikseen löytääkseen kaivatut vastaukset palaviin kysymyksiinsä. Löydökset alkavat kuitenkin muuttumaan toinen toistaan häiritsevämmiksi, mikä johtaa lopulta perin odottamattomiin paljastuksiin...
Uhrijuhla on elokuva, jota pidetään ehdottomana klassikkona kauhun genren rakastajien keskuudessa ja hyvästä syystäkin. Vaikka se ei ehkä elokuvateatterikierroksellaan olkia kohauttanutkaan heikompien tienestiensä puolesta, onnistui se vakuuttamaan ihmiset siitä huolimatta varteenotettavuudestaan. Muistan katsoneeni elokuvan ensimmäistä kertaa hiljattain ja yllätti jo tuolloin vaikuttavuudellaan. Uhrijuhla lähestyy konseptiaan kiehtovan mysteerin kautta, joka alkaakin pikkuhiljaa tarraamaan katsojaa vastustamattomasti mukaansa.
Seuraamme tapahtumien nivoutumista Edward Woodwardin esittämän kersantti Neil Howien näkökulmasta katsottuna. Päähahmon lailla emme tiedä saaresta tai sen asukkaista yhtään mitään ennakkoon, minkä vuoksi tilanne tuntuukin alkuun jokseenkin pidättäytyneemmältä perimmiltään. Pikkuhiljaa tarina alkaa kuitenkin lisäämään kierroksiaan erilaisten ilmenevien ristiriitaisuuksien kautta, jotka kieltämättä saavat ihmetyksen kasvamaan nousujohteisella tavalla. Vieraanvarainen kylä ei nimittäin olekaan niin viaton kuin alkuun uskoisi.
Ohjaaja Robin Hardy tietää tasan tarkkaan sen, että katsojat lähtevät tilanteen eskaloituessa luonnollisesti etsimään kysymyksiinsä toivottuja vastauksia ja luomaan omia teorioita jo paljastuneista yksityiskohdista. Hän ei pidä vastapuolta kuitenkaan idioottina, vaan pitää huolen siitä, että johdattelevat vihjeet ja paljastukset olisivat ikään kuin näkyvästi piilossa ja mahdollisimman hienovaraisesti istutettuna kohtaukseen kuin kohtaukseen. Vaikka johtolankoja jätetäänkin katsojan käytettäväksi, pitää elokuva varmuuden vuoksi myös muutamia valttikortteja hihassaan pitääkseen mysteeristään kiinni.
Tämä ennalta-arvaamattomuus antaakin tarinalle jonkin verran tilaa harhaanjohtavalle kiemurtelulle. Tarinankerronta vakuuttaa jouhevuudellaan ja mukaansatempaavuudellaan. Se nojaa vahvasti harkitusti rakennettuun dialogiin, joka ei ainoastaan anna pieniä palapelin paloja katsojalle kokonaiskuvan muovaamiseksi, mutta leikittelee tämän ennakko-odotuksilla aktiivisesti pitkin tarinaa. Kontekstiltaan elokuva on aikaansa nähden rohkea ja monella tapaa epämiellyttävä kokemus, joka saa varmasti heräteltyä erilaisia ajatuksia pohdittavaksi.
Vaikka nykypäivän normeihin verrattuna toteutus ei ehkä ihan häiritsevimmästä päästä olekaan, onnistuu se paikoitellen edelleenkin aiheuttamaan jokseenkin epämukavia ja kyseenalaisia tuntemuksia katsojassaan. Tunnelmallisesti elokuva on alleviivaavan pahaenteinen ja jännittynyt, mikä palvelee mysteeristä konseptia varsin onnistuneesti. Ei ainoastaan, että asukkaiden erikoinen käyttäytyminen luo oudon ja monella tapaa turvattoman ilmapiirin, mutta tapahtumien edetessä myös tarinan kontekstuaalinen luonne kiristyy todella piinaavaksi koettavaksi.
Uhrijuhla on loistava elokuva, joka toimii varsin moitteettomasti kertaalleen koettunakin. Vaikka sen muistettavin elementti onkin tarinan viimeisin juonenkäänne, onnistuu se myös erottumaan vaikuttavasti puolekseen myös rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna. Johdatteleva tarinankerronta ja mysteerinen tunnelma pitävät huolen siitä, että katsoja joutuu tasapainottelemaan ailahtelevalla alustallaan etsiessään vastauksia palaviin kysymyksiinsä. Ensimmäisellä katselukerralla elokuva on todella efektiivinen tapaus, mutta toisella kerralla siitä voi löytää uusia pinnan alla lymyileviä kontekstuaalisia piirteitä, joihin ei aiemmin välttämättä kiinnittänyt edes huomiota.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 31.10.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti