The Zone of Interest (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Jonathan Glazer
Pääosissa: Christian Friedel, Sandra Hüller, Ralph Herforth,
Daniel Holzberg, Sascha Maaz, Freya Kreutzkam, Imogen Kogge,
Johann Karthaus, Lilli Falk, Nele Ahrensmeier, Luis Noah Witte
Genre: Draama, Historia
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia

The Zone of Interest on historiallinen draamaelokuva, johon törmäsin vasta vuoden vaihteessa selaillessani tulevia nimikkeitä. A24-tuotantoyhtiön levittämästä projektista vastaa brittiläinen Jonathan Glazer, joka on monille tullut varmasti tutuksi vuonna 2013 ensi-iltansa saaneesta Under the Skin -elokuvasta. Itselleni kyseinen ohjaaja on kuitenkin täydellinen mysteeri, minkä vuoksi minun olikin vaikea valmistautua tulevaan kokemukseen millään tietyllä tavalla.


Tiedän kuitenkin sen verran, että Glazer on yksi niistä ohjaajista, jotka ottavat aikansa elokuvansa suunnittelemiseksi, muovaamiseksi ja viimeistelemiseksi. Filmografia koostuu toistaiseksi vasta neljästä nimikkeestä, joista jälkimmäiset ovat ilmestyneet valkokankaille noin kymmenen vuoden välein. Päätin jättää The Zone of Interest -elokuvan taustan penkomisen vähemmälle, sillä kyseessä on astetta kipeämpi tapaus etenkin konseptuaalisesta näkökulmasta katsottuna.

Muistan kuitenkin hyvin sen hetken, kun törmäsin sen markkinointimateriaaliin ensimmäistä kertaa. Ohimennen trailerin pätkä ilmestyi eteeni ja päätin vilkaista sen tietääkseni vain sen, että mistä on kyse. Ehdin katsoa sitä ehkä puolisen minuuttia, jonka jälkeen päätin lopettaa leikin kesken. Sain tarvitsemani tiedon ja olin täysin myyty ajatukselle. The Zone of Interest on saanut osakseen paljon ylistystä, minkä vuoksi odotukseni olivat toiveikkaan odottavaiset. Onnistuiko se lopulta yltämään näihin odotuksiin?


Seuraamme tarinassa Auschwitzin keskitysleirin komentaja Rudolf Hössiä ja tämän seitsemänpäistä perhettä, jotka elävät tuiki tavallista perhearkea idyllisellä tontillaan aivan pahamaineisen muurin vieressä. Enempää en tarinasta aio yksityiskohtia paljastaa, sillä onhan kuvaus jo aika itsestään selvä tässäkin muodossaan. Mistä sitä aloittaisi purkamisen? Sanotaanko alkuun vaikka näin, että The Zone of Interest on elokuva, jonka jokaisen kuuluisi nähdä, mutta jota ei mielellään suosittelisi kenellekään. 

Se ei johdu todellakaan siitä, etteikö teos olisi erinomainen tällaisenaan, vaan pikemminkin siitä, että aihealue on poikkeuksellisen arka ja kaikin tavoin vaikeammin lähestyttävämpää sorttia. Tämän vuoksi elokuva tulee varmasti käännyttämään pois monia potentiaalisia silmäpareja jo ennakkoon. Ohjaaja Jonathan Glazer on ottanut lähestymistavakseen kieltämättä astetta erikoisemman näkökulman, johon on ajatuksen tasolla vaikea investoitua kokonaisvaltaisesti, puhumattakaan emotionaalisesta siteestä.


Seuraamme tapahtumia perheen näkökulmasta katsottuna, joka elää tavallista elämäänsä keskellä mitä hirvittävintä asetelmaa. Pinnallisestihan tarina ei kattoa ravisuta sitten alkuunkaan, kun miettii tavanomaisia aspekteja ja käänteitä mustana valkoisella. Se mikä tekee siitä poikkeuksellisen on itse konteksti, johon elokuva nojaa hienovaraisin elkein, mutta todella mieleenpainuvasti ja vahvasti. Se konteksti antaa tapahtumille aivan uudenlaisen merkityksen ja painoarvon, jota ei katsojana voi paeta.

Konsepti on siinä mielessä kiehtova, että se pitää tarkoituksenmukaisesti Auschwitzin keskitysleirin taustalla kummittelemassa menemättä sinne koskaan fyysisellä tasolla. Ainoa yhteytemme siihen on saumattomasti toteutettu aavemainen äänimaailma, joka ei poistu keskuudestamme koskaan, sekä häiritsevän tavanomaisiksi puetut yksityiskohdat, joihin paneudutaan Rudolfin työn puolesta. Muuten seuraamme vain perheen pyrkimyksiä rakentaa unelmiensa kotia lasten leikkiessä viattomasti vieressä.


Elokuva ei yritä kuvata käsiteltäviä hahmojaan yhtään sen paremmassa valossa, mutta antaa siitä huolimatta sen toisenlaisen näkökulman vaativaan asiaan, joka edelleenkin herättää kysymyksiä puoleen, jos toiseenkin. Ohjaaja haastaa katsojaa miettimään tapahtumia ja itse asetelmaa, jotka vaikuttavat kokonaiskuvaan niin kriittisesti. Kukaan ei pystyisi sanomaan päällepäin, että onko vastaantulija hyvä tai paha sisimmiltään ennen kuin pääsemme tuntemaan heidät edes jollain tasolla.

Vaikka katsojana tiedämmekin, että hahmot ovat moraalisesti väärällä puolella asetelmaa, pääsemme etenkin perheen lasten kautta todistamaan sen vaikutuksen, minkä ympäristö voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa. He elävät keskellä jatkuvaa ammuskelua, huutoja ja sumuttavaa käryä, jota he pitävät ihan tuiki tavallisena asiana. Tämä ideologia sitten alkaa kehittymään lasten aivoissa asteittaisesti kohti ties mitä karmaisevaa. Ihmiset eivät ole välttämättä itsestään pahoja, mutta heidän päätöksensä voivat olla.


The Zone of Interest on mestarillinen osoitus siitä, että näinkin vaativan materiaalin vaikuttavuutta voi korostaa hienovaraisesti täysin omiin sfääreihinsä. ''Näytä, älä kerro'' -lähestymistapaa seurataan todella määrätietoisesti pitkin kestoa, eivätkä lisäykset tunnu koskaan takertuvilta, eikä saarnaavilta, minkä vuoksi aspektit tuntuvatkin nivoutuvan niin saumattoman upeasti yhteen loppua kohden. Tunnelmallisesti elokuva on todella painostavaa vastaanotettavaa.

Ei ainoastaan, että katsojana sitä tuntuu jatkuvasti kuohuvan raivosta, mutta se jää kuin jääkin kummittelemaan takaraivoon jälkeenpäin. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva ei silottele hahmoja tai taustalla muhivia hirveyksiä millään tavalla, vaan seuraamme tapahtumia ikään kuin etäältä sivustakatsojana. Äänimaailma on hämmästyttävän upeaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että se herättää materiaalin eloon, mutta se vie sen aivan omalle tasolleen lisäarvonsa puolesta.


Roolisuoritukset ovat myös todella vaikuttavia, vaikka yhtään tähdenlentoa en joukosta välttämättä nostaisikaan valokeilaan. Vaikka elokuva pohjautuukin historiaan, tuntuvat tapahtumat siitä huolimatta poikkeuksellisen ajankohtaisilta myös oikeaan elämään peilaten. En tässä kontekstissa pysty tietenkään sanomaan, että rakastan elokuvaa, koska aihealue on todella pysäyttävä ja emotionaalisesti musertava, mutta taiteellisesta näkökulmasta katsottuna arvostan todella sen vaikuttavia aikaansaannoksia.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.1.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit