Ohjaus: Denis Villeneuve
Pääosissa: Timothée Chalamet, Zendaya, Rebecca Ferguson,
Austin Butler, Florence Pugh, Dave Bautista, Christopher Walken, Stellan Skarsgård,
Javier Bardem, Josh Brolin, Léa Seydoux, Stephen McKinley Henderson
Genre: Scifi, Seikkailu, Draama
Kesto: 2 tuntia 46 minuuttia
"Your father was a weak man who'd lead to the rules of the heart. But the heart is not meant to rule."
Olemme pitkään ja hartaasti odottaneet suuremman luokan elokuvaspektaakkelia, joka vastaisi Tähtien sota -elokuvasarjan poikkeuksellisen laajaa universumia, Taru sormusten herrasta -trilogian syvällistä tarinankerrontaa ja Blade Runner 2049 -elokuvan täydellistä teknistä toteutusta. Vuonna 2021 kanadalaisranskalainen Denis Villeneuve otti kontilleen Frank Herbertin luoman eeppisen maailman välitettäväkseen valkokankaille ja teki sen vielä mitä poikkeuksellisimmalla tavalla.
Dyyni-elokuva osoittautui nimittäin poikkeukselliseksi elämykseksi, joka onnistui kuin onnistuikin säväyttämään vangitsevalla, aistikkaalla ja perusteellisella otteellaan. Ensimmäinen osa käsitteli noin puolet ensimmäisen romaanin tapahtumista ja alusti jälkimmäisen puoliskon odotettua jatko-osaa varten. Alkuperäismateriaali tuli minulle tutuksi vasta hiljattain elokuvaan valmistautuessa ja mytologia avartui entisestään taustatietoa etsiessäni, mikä nosti odotuksiani toista osaa kohtaan entisestään.
Arrakis on ajautunut kontrolloimattomaan sekasortoon herttua Leto Atreidesin kuoltua Harkonnen-suvun juonittelujen seurauksena. Herttuan poika, Paul, yrittää nyt kostonhimo silmissään löytää oman paikkansa fremenien keskuudessa taistellakseen planeetan herruudesta ja sen tulevaisuudesta. Nuori miehenalku joutuukin matkansa aikana valitsemaan rakkautensa ja maailmankaikkeuden kohtalon välillä, joiden tulevaisuuden vain hän voi nähdä ennakkoon. Onko tunnelin päässä valoa näkyvissä?
Dyyni: Osa kaksi on elokuva, jolta on odotettu maltaita ja ihan ymmärrettävistä syistä. Edellinen osa onnistui avartamaan katsojille käsiteltävän konseptin, sen tärkeimmät pelinappulat ja kriittisimmät vastakkainasettelut yllättävän vaikuttavasti. Oli täten tärkeää, että jatko-osa onnistuisi viemään tarinaa eteenpäin samanlaisella tunnollisuudella ja uskollisuudella saadakseen kokonaiskuvastaan kaiken potentiaalin irti. Onnistuiko se lopulta siinä? Helpotuksekseni voin todeta, että kyllä se onnistui.
Vaikka Dyyni-elokuva oli itsessäänkin poikkeuksellinen saavutus ohjaajalta, jätti se ovet täysin ammolleen jatkon suhteen, minkä vuoksi oli vaikea arvioida kokonaiskuvan merkittävyyttä todenperäisesti tarinan ollessa vielä pahasti kesken. Käsiteltävät hahmot olivat nimittäin vielä suhteellisen kesyjä ja perimmäiset sanomat keskeneräisiä, minkä vuoksi kaikki tuntui vielä viimeistelemättömältä. Jatko-osa lähteekin puimaan näitä asioita pää edellä ja turhaan aikailematta.
Elokuvan tärkeimmät pelinappulat alkavat pikkuhiljaa täyttämään lupauksiaan tarinan edetessä. Pääsemme erinomaisesti käsiksi päähahmojen ajatusmaailmaan, heidän ympärillään velloviin kysymyksiin, sekä rooleihin suuremmassa kuvassa, jotka muovautuvat jatkuvasti tilanteen eskaloituessa entistä pidemmälle. Koska panokset ovat niin korkealla ja seuraamukset ovat peruuttamattomia, joutuu Timothée Chalametin esittämä Paul Atreides todella ponnistelemaan kohtalonsa täyttämiseksi.
Temaattisesti Dyyni: Osa kaksi sukeltaa syvälle filosofisten ja yhteiskunnallisten aihealueiden keskelle. Ei ainoastaan, että teologisuus on suuressa osassa tarinaa ja sen hengellistä luonnetta, mutta se ohjailee vahvasti kaikkea liikkuvaa kohtauksessa kuin kohtauksessa. On aina olemassa kaksi puolta kolikolle, jotka molemmat palvelevat ihmistä tavalla tai toisella. Yksi puolisko pitää Paulia kansansa vapahtajana, ikään kuin Messiaana, ja toinen taas vääränä profeettana, eli syötetyn propagandan verukkeena.
Atreides- ja Harkonnen-sukujen välinen sodankäynti perustuu yksinoikeudella politiikkaan ja ultimaattisen vallan kurottelemiseen, joka lopulta ohjaileekin molempien puolien jokaista liikettä ja valintaa. Vaikka jatko-osa onkin näyttävämpi toiminnallisen sodankäyntinsä puolesta, viedään monet tärkeät ratkaisut maaliin suljettujen ovien takana kaikessa hiljaisuudessa. Juonittelu on tälläkin kertaa suuressa roolissa ja se tuntuu kukoistavan upeasti käänteentekevimpien tapahtumien keskellä.
Tunnelmallisesti elokuva seurailee vahvasti edeltäjänsä jalanjälkiä. Ei ainoastaan, että se on vangitseva ja unenomainen toteutukseltaan, mutta sen vaativuuden ja merkityksellisyyden tuntee mahalaukussa asti. Draama on poikkeuksellisen väkevää ja se puolisko tuntuu osuvan täydellisesti maaliinsa takaisinmaksunsa myötä. Vastapainoksi elokuva löytää muutaman oivan hetken nasevalle komedialle, joka ei tunnu väkisin ahdetulta. Toiminta tempaa täysin mukaansa ja tapahtumien skaala hämmästyttää.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on mestarillinen taidonnäyte. Ei ainoastaan, että visuaaliset efektit säväyttävät uskottavuudellaan, mutta Frank Herbertin maailma pääsee itsessäänkin vaikuttavasti oikeuksiinsa ohjaajan visionäärisen silmän alla. Kuvaus on henkeäsalpaavaa seurattavaa, eikä se kaihda haasteellisempiakin ratkaisuja. Lavastukset ovat näyttäviä ja puvustukset laadukkaita kohtauksessa kuin kohtauksessa. Hans Zimmer lyö naulan arkkuun eeppisillä sävelmillään, jonka vaikutukset tuntee luissa asti.
Dyyni: Osa kaksi on mestarillinen jatko-osa, joka onnistuu täyttämään korkeat odotuksensa mallikkaasti ja kaihtamatta vaativampiakin haasteita. Vaikka elokuvalla onkin edeltäjäänsä verrattuna vartti enemmän ruutuaikaa, tuntuu se käyttävän sen todella tehokkaasti tilanteessa kuin tilanteessa. Materiaali ja sen tahditus on sen verran saumatonta, että se välittyy poikkeuksellisen vangitsevana ja euforisena elämyksenä. Näyttelijät panevat parastaan rooleihinsa ja se myös näkyy.
Tunne nimittäin välittyy todella efektiivisesti valkokankaalta ja hahmoista saadaan paljon potentiaalia irti. Alkuperäismateriaalin näkökulmasta katsottuna jatko-osa ottaa jonkin verran vapauksia muuttaakseen muutamia isompia tarinakuvioita, yksityiskohtia, sekä ajan käsitettä tarinan jouhevuuden ja uskottavuuden ylläpitämiseksi. Tämä ei kuitenkaan tunnu kokonaiskuvaa vahingoittavan - päinvastoin. Ovi on jätetty kertaalleen auki jatkoa varten, jota toivon tämän myötä entistä enemmän.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.2.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti