Spaceman (2024) - arvostelu

 

Ohjaus: Johan Renck

Pääosissa: Adam Sandler, Paul Dano, Carey Mulligan,

Isabella Rossellini, Kunal Nayyar, Lena Olin, Sinéad Phelps,

Petr Pánek, Marian Roden, John Flanders

Genre: Scifi, Draama

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Netflix-striimauspalvelu on alkanut vuosien mittaan löytämään pikkuhiljaa jalansijaa arvostettujen elokuvien keskuudessa. Vaikka valtaosa projekteista toimivatkin palvelun alkuperäiselokuvina vain levityssopimusten vuoksi, voi ne silti lukea mukaan verrattaviksi keskenään. Osumatarkkuus on tosin ollut aina hieman kateissa, minkä vuoksi vain kourallinen näistä julkaisuista ovat olleet tavalla tai toisella oikeasti onnistuneita ja menestyneitä maailmalla.

Tällä kertaa tähtäimeen osui vuonna 2024 julkaisunsa saanut Spaceman, jonka ohjauksesta vastaa erinomaisesta Chernobyl-minisarjasta vastannut ruotsalainen Johan Renck. Elokuva perustuu Jaroslav Kalfařin kirjoittamaan vuonna 2017 julkaistuun "Spaceman of Bohemia" -nimiseen romaaniin. Markkinointimateriaali herätti kieltämättä mielenkiinnon, minkä vuoksi odotukseni tuotosta kohtaan nousivat toiveikkaiksi. Onnistuiko Spaceman vakuuttamaan omaperäisyydellään vai jäikö materiaali ristiriitaiseksi vastaanotettavaksi?

Kunnianhimoinen tšekkiläinen astronautti Jakub Procházka lähetetään aurinkokunnan perukoille keräämään salaperäistä avaruustomua tutkimustarkoituksiin. Valitettavasti samaan aikaan hänen maanpäällinen elämänsä alkaa romuttumaan alkutekijöihinsä raskaana olevan vaimonsa etääntymisen johdosta. Yksinäisyyden ja tietämättömyyden tunne nielaisee miehen pikkuhiljaa mukaansa, mikä alkaakin vaikuttamaan tämän rajusti heikkenevään mielentilaansa.

Sanotaanko näin alkuun, että Spaceman on elokuva, joka tulee jakamaan mielipiteitä jonkin verran ja uskoisin jopa, että hyvin todennäköisesti. Konsepti itsessään saattaa nimittäin vaikuttaa ennakkoon tylsähköltä tavanomaiselle katsojalle kuin myös sen toteutustapa, joka nojaa vahvasti hidastempoiseen pohdiskeluun ja syvällisempiin psykologisiin teemoihin. En kuitenkaan lähtisi itse arvioimaan elokuvaa pelkän kannen perusteella, minkä vuoksi lähdinkin katsomaan sitä avoimin mielin ja toiveikkaana.

Seuraamme tarinassa Adam Sandlerin esittämää Jakub Procházkaa, joka on matkannut jo puolisen vuotta avaruudessa yksinään operaationsa täyteen panemiseksi. Vaikka fyysisesti mies onkin yksin keskellä tyhjyyttä, pitää hän yhteyttä jatkuvasti omaan työryhmäänsä, sekä vaimoonsa, Carey Mulliganin esittämään Lenkaan. Eräänä päivänä mies saa kuitenkin tietää, että Lenka on päättänyt lähteä äitinsä luo muutamaksi päiväksi, mikä alkaa tuomaan ylimääräisiä ajatuksia sekoittamaan pakkaa entisestään.

Tarina koostuu kahdesta tarinakaaresta, joita yritetään parhaansa mukaan muovata yhteen yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Toinen niistä keskittyy Jakubiin, hänen reistailevaan mielentilaan, sekä itse operaatioon, kun taas toinen keskittyy Lenkaan ja tämän hiljalleen muuttuviin tulevaisuuden suunnitelmiin. Elokuva on paperilla varsin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Ollakseni rehellinen kanssanne, yllätyin siitä, kuinka lupaavilta alkuasetelmat vaikuttivat alustuksen alla, koska näin siinä potentiaalia - paljonkin.

Valitettavasti Spaceman onnistuu vain osittain vakuuttamaan varteenotettavuudestaan. Jakubin puoli tarinasta vaikuttaa mielenkiintoiselta ja se herättääkin todella painavia kysymyksiä psykologisesta näkökulmasta katsottuna. Se pohdiskelee ihmisen käyttäytymistä, luonnetta ja perimmäistä luontoa avartaessaan asetelman yksityiskohtia. Pääsemme yllättävän hyvin käsiksi Jakubin menneisyyteen, nykytilaan ja mahdolliseen tulevaan, kun uusi Paul Danon ääninäyttelemä pelinappula astuu yllättäen kuvaan avaruusaluksen varjoista.

Tämä muinainen olento tuntuu päähahmon yksinäisen ja eristetyn mielen tuotokselta - ikään kuin miehen omalta alitajunnalta konsanaan, mutta emme ole kuitenkaan täysin varmoja sen kuvitteellisuudesta. Kaksikon välinen kemia on parhaimmillaan todella miellyttävää seurattavaa ja se, jos mikä, pitääkin mielenkiinnon koholla. Lenkan puoli tarinasta on taas se puoli, mikä tuntuu vetävän elokuvaa alas mukanaan. Se ei johdu siitä, etteikö se toimisi paperilla sellaisenaan.

Pikemminkin se ei tee sitä vaadittavaa vaikutusta kokonaiskuvaan, mitä siltä toivoisi ennakkoon. Tuo puoli voisi nimittäin syventää konseptia entisestään ja saada meidät välittämään Lenkan ja Jakubin suhteesta. Valitettavasti se tarinakaari jää täysin pimentoon, vaikka sen pitäisikin toimia elokuvan käsittelemien teemojen tärkeimpänä keskipisteenä. Tämän vuoksi myös takaisinmaksu tuntuu vain puoliksi täydeltä vesilasilta konsanaan, mikä on sääli huomata.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva ihan menevää seurattavaa. Kuvaus miellyttää monesti silmää, vaikka muutamat artistiset ratkaisut saattavatkin tuntua ajoittain hieman ylilyöviltä luonteeltaan. Efektityöskentely ei mantereita siirtele toteutuksensa puolesta, mutta visualisoi konseptin ideoita ja teemoja ihan asiansa ajavalla tavalla. Max Richterin sävellykset palvelevat materiaalia hyvin, vaikka muistettavimmasta päästä ne eivät aina olisikaan.

Spaceman on elokuva, joka lupaavista merkeistään huolimatta jää hieman ristiriitaiseksi vastaanotettavaksi. Vaikka kaikki palapelin palat ovatkin käytettävissä, tuntuu kokonaiskuva jokseenkin ailahtelevalta ja vajavaiselta. Yksinäisyyttä, menneisyyden haamujen tavoittelemista ja hyljeksimistä käsitellään tarinan aikana kiehtovin tavoin, mikä pitääkin mysteerin toimivasti koholla. Rakenteellisesti tarina jättää kuitenkin toivomisen varaan, eikä loppukliimaksikaan tunnu kovinkaan merkittävältä jälkikäteen katsottuna. Hukattu mahdollisuus ja harmillinen sellainen.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.3.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com