Valamiesten ratkaisu | 12 Angry Men (1957) - arvostelu

 

Ohjaus: Sidney Lumet
Pääosissa: Henry Fonda, Lee J. Cobb, Martin Balsam,
E. G. Marshall, Jack Klugman, John Fielder, Edward Binns, Jack Warden,
Joseph Sweeney, Ed Begley, George Voskovec, Robert Webber
Genre: Draama, Rikos
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Valamiesten ratkaisu on vuonna 1957 ensi-iltansa saanut juridinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Sidney Lumet. Teos pohjautuu vuonna 1954 julkaistuun samannimiseen Westinghouse Studio One -nimisen televisiosarjan yksittäiseen jaksoon. Jakson käsikirjoituksesta vastannut Reginald Rose tuotiin projektiin mukaan muuntamaan materiaalin kokopitkän elokuvan muotoon. Loput onkin sitten historiaa.


Elokuvaa pidetään korkeassa arvossa elokuvien rakastajien keskuudessa, vaikka siitä kuuleekin puhuttavan yhä vähemmän ja vähemmän tätä nykyä. Olen katsonut sen kerran aiemmin muutamia vuosia takaperin ja jo tuolloin kokemattomampana katsojana yllätyin sen poikkeuksellisuudesta. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivatkin täten hyvin luottavaiset, enkä malttanut odottaa sen kokemista uudelleen. Kestääkö Valamiesten ratkaisu uusintakatsastusta?

Kuumana kesäpäivänä New Yorkin oikeustalon kaksitoistahenkinen valamiehistö valmistautuu pohtimaan köyhän kahdeksantoistavuotiaan pojan tapausta, jota syytetään väkivaltaisen isänsä tappamisesta. Tuomari painottaa, että jos tapauksen todistusaineistoon liittyy minkäänlaisia epäilyjä, on valamiesten todennettava tuomio yhteistuumin. Jos syytetty todetaan syylliseksi, hänet lähetetään sähkötuoliin mestattavaksi. Tuomion on oltava yksimielinen.


Valamiesten ratkaisu on elokuva, jonka analysoiminen vaikuttaa varsin pelottavalta ajatukselta. Kyseessä on nimittäin yksi nerokkaimmista ja saumattomimmista toteutuksista, mitä elokuvataiteesta voi parhaimmillaan tarjottimelle asettaa. Vaikka ennakkoon elokuva ei vaikuttaisikaan kovinkaan erikoiselta tai monimutkaiselta tapaukselta, onnistuu se lyhyen kestonsa aikana repimään kaiken mahdollisen potentiaalin irti haastavan kiehtovasta konseptistaan.

Teos alustaa asetelmansa suoraviivaisesti, mutta informatiivisesti jättäen pöydälle avonaisen rikostapauksen käsiteltäväksi. Vaikka todisteet nojaavatkin vahvasti yhteen suuntaan, ei niiden varteenotettavuutta voi pitää itsestäänselvyytenä. Tätä ideaa lähdetäänkin eskaloimaan pikkuhiljaa kahdentoista persoonallisen valamiehen voimin, jotka alkavat pohtimaan tapausta pakon edessä astetta syvällisemmin. Kohtaus kohtaukselta tilanne alkaa avartamaan uusia mahdollisuuksia ja hypoteeseja.


Käsiteltävät hahmot toimivat elokuvan yhtenä ehdottomana vahvuutena, joiden varteenotettavuutta ei voi edes kyseenalaistaa. Vaikka emme katsojina tiedä yhdenkään valamiehen nimeä, saamme heistä ja heidän ajatusmaailmastaan hyvin selkeän kuvan tarinan aikana. Numeroidut hahmot erottuvat puolekseen uniikkien persoonallisuuksiin liittyvien yksityiskohtien avustuksella, eikä yksikään heistä muistuta toisiaan. Tämä antaa katsojalle monta erilaista perspektiiviä ja ideologiaa punnittavaksi.

Elokuvan käsikirjoitus välittää silkkaa kultaa näytölle. Ei ainoastaan, että asetelma vaikuttaa uskottavalta, mutta tapauksen käsittelytapa ja siihen liittyvä dialogi vangitsee vastustamattomasti katsojan kuin katsojan mukaansa. Pystymme eläytymään tilanteeseen ja käsiteltäviin teemoihin intiimillä tavalla, mikä vain korostaa konseptin rikasta luonnetta. Maailmassa, jossa sananvapaus on vain illuusio, tuntuu tällainen elokuva poikkeuksellisen ajankohtaiselta vastaanotettavalta tänäkin päivänä.


Kaikilla on toki oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta monet tuntuvat kuitenkin unohtaneen sen, etteivät mielipiteet suoranaisesti peilaa faktoihin. Keskustelutaito onkin harvinaista herkkua tätä nykyä. Vaikka ihmiset osaisivatkin keskustella asioista, ei itsetietoisille epäilyksille anneta tilaa hengittää ollenkaan, minkä vuoksi päteväkin argumentointi muuttuu useasti astetta henkilökohtaisemmaksi vastaanotettavaksi. Valamiesten ratkaisu leikkiikin tällä pinnallisuudella ja sen luomilla olettamuksilla nerokkaasti pitkin kestoaan.

Elokuva haastaa katsojaansa miettimään tapausta ja siihen liittyviä yksityiskohtia monesta näkökulmasta katsottuna. Todisteet ovat todisteita sellaisinaan ja siinä muodossa, missä ne ovat alun perin julkistettu. Vaikuttavatko pienemmät sivuseikat tällöin todisteisiin? Totta kai vaikuttavat. Ne voivat nimittäin kertoa aivan toisenlaisen tarinan todisteiden takaa, jota ei mustana valkoisella välttämättä virallisesti printata. Vaikka emme saakaan koskaan varsinaista ratkaisua syytteelle, saamme hyvän kuvan tapauksesta.


Tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on poikkeuksellisen mukaansatempaava ja painostava luonteeltaan. Vaikka käsiteltävä aihe onkin vaativa kaikin puolin, onnistuu se pitämään mielenkiinnon erinomaisesti katossa vangitsevan mysteerinsä avustuksella, joka pitää katsojan kuin katsojan jännittyneenä kohtauksessa kuin kohtauksessa. Teknisesti elokuva on mestarillista seurattavaa. Kuvaus ottaa tarkoituksella observoivan näkökulman tapahtumiin, minkä myötä katsoja investoituu materiaaliin keskittyneemmin.

Klaustrofobisen painostavaksi muuttuva käsittelyhuone herää vaikuttavasti eloon ja kaikessa yksinkertaisuudessaan korostaa jo valmiiksi vahvoja rakenteellisia tukipilareita entisestään. Sävellyksiä käytetään minimalistisesti, mikä tuntuu vain sementoivan tapauksen käsittelyn tärkeyttä. Näyttelijöiden roolisuoritukset ovat poikkeuksellisen vahvat ympäri pöydän, vaikka muutamat hahmot saavatkin vähemmän ruutuaikaa osakseen. Kaikilla on kuitenkin tärkeä palanen kokonaiskuvan kannalta.


Valamiesten ratkaisu on mestarillinen elokuva, joka ansaitsee kaiken ylistyksensä. Vaikka se ei ennakkoon välttämättä vaikuttaisikaan kovinkaan erikoiselta tapaukselta, onnistuvat tekijät toden teolla luomaan jotain sykähdyttävän upeaa katsojien vastaanotettavaksi. Uusintakatselut avartavat elokuvan yksityiskohtia entisestään ja niihin tuntuu pääsevän entistä syvällisemmin kiinni tilanteen eskaloituessa. Jos tähtäätte urallanne käsikirjoittajaksi, toimii elokuva oivana esimerkkinä sen laadukkuuden ja muovautuvaisuuden tärkeydestä.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.3.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit

  1. ja mä elokuvien ystävä en oo nähnyt tätä. tän jälkeen hommaan sen jostain kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! On mieletön filmi kaiken kaikkiaan!

      Poista

Lähetä kommentti