Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin, Tyler Gillett
Pääosissa: Melissa Barrera, Dan Stevens,
Alisha Weir, Will Catlett, Kathryn Newton, Kevin Durand,
Angus Cloud, Giancarlo Esposito, Matthew Goode
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Yhdysvaltalainen ohjaajakaksikko Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett ovat viime vuosien varrella onnistuneet lyömään itsensä läpi kauhuelokuvien rakastajien tietoisuuteen Ready or Not-, Scream- ja Scream VI -elokuvien muodossa, jotka kaikki enemmän tai vähemmän näyttivät lupaavia piirteitä herrojen piilevistä taidoista. Vaikka viimeisin aikaansaannos olikin näistä ehkä se heikoin, ei sekään valunut koskaan keskinkertaisuuden puolelle.
Radio Silence Productions -tuotantoyhtiön tuottama Abigail on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka toimii ikään kuin uudelleenkuviteltuna versiona Universal Picturesin vuonna 1936 julkaistulle Dracula's Daughter -elokuvalle. Markkinointimateriaali ei paljoakaan piilotellut konseptin kriittisintä käännettä, mikä herätti ennakkoon kieltämättä jonkin sortin varautuneisuutta katsastusta ajatellen. Odotukset olivat kuitenkin toiveikkaat elokuvaa kohtaan.
Kuudesta rikollisesta koostunut ryhmä vangitsee pienen Abigail-tytön, yhden New Yorkin alamaailman vaikutusvaltaisimman miehen tyttären, ja vie tämän kaupungin syrjäiseen kartanoon odottamaan palkkiotaan. Ryhmää kehotetaan olemaan paljastamatta henkilökohtaisia tietoja toisilleen tai itse kohteelle, jotta operaatio pysyisi mahdollisimman puolueettomana. Kahdenkymmenenneljän tunnin jälkeen jokainen saa seitsemän miljoonan dollarin shekin kouraansa, mutta operaatio osoittautuukin joksikin muuksi kuin kiristysyritykseksi.
Abigail on elokuva, joka kieltämättä jättää jälkikäteen hieman ristiriitaisia tuntemuksia tarjottimelle. Tämä ei tosin johdu missään nimessä siitä, että se olisi ollut kehno tai muuten vain sieluton tapaus, vaan pikemminkin sen loppupuolella tehtyjen ratkaisujen valossa, jotka pidentävät ruutuaikaa täysin tarpeettomasti muutaman lisäkäänteen ilosta. Elokuva alustetaan nimittäin hyvin suoraviivaisesti ja vakuuttavasti. Pääsemme hienosti käsiksi asetelmaan ja pelinappuloihin, joita tulemme seuraamaan tiiviisti tarinan aikana.
Ryhmään kuuluvat Melissa Barreran esittämä entinen armeijan lääkäri ja toipuva huumeaddikti Joey; Dan Stevensin esittämä entinen NYPD:n etsivä Frank; Kathryn Newtonin esittämä varakas hakkeri Sammy; Angus Cloudin esittämä sosiopaattinen kuljettaja Dean; Will Catlettin esittämä entinen tarkka-ampuja Rickles; sekä Kevin Durandin esittämä hillitty kanadalainen mafian valvoja Peter. Hahmot ovat alkuun täydellisen mysteerin peitossa, sillä heidät on ohjeistettu tekemään niin pitääkseen operaationsa oikealla tiellä ja kontrollissa ylimääräisiltä sattumilta.
Alamme kuitenkin katsojina saamaan pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän tietoja heistä ja heidän menneisyydestään, minkä avustuksella alammekin luomaan niitä merkittäviä siteitä. Kun jo markkinointimateriaalissa paljastettu varsinainen käänne astuu kuvaan, niin tämä asetelma mullistuu tietyllä tavalla. Emme ole ihan varmoja siitä, että kenen puolella meidän kannattaisi tilanteessa olla, mikä luo omanlaisen mysteerinsä konseptia ja sen tulevia käänteitä ajatellen.
Tapahtumat johtavat seuraaviin ja tilanne alkaa toden teolla elämään syrjäisen kartanon suljettujen ovien sisällä, johon ei ole pääsyä sisään, eikä kriittisesti uloskaan. Tarinankerronnallisesti elokuvalla ei ole ensimmäisen kahden kolmanneksen aikana kovinkaan suuria ongelmia taitettavanaan. Alustus on laadukas ja ensimmäinen käänne pistävät pallon niin sanotusti vauhdikkaasti liikkeelle viihteen puolesta. Vasta viimeinen kolmannes osoittautuu astetta haastavammaksi, kun tarinakokonaisuus pitäisi saada nivottua mahdollisimman luonnollisesti yhteen.
Koska asetelman suurin käänne oli jo tiedossa, tuntuu siltä, että ohjaajat haluisivat lisätä vielä muutamia kierroksia moottoriinsa parin lisäkäänteen verran tehdäkseen lopetuksesta mahdollisimman yllättävän. Valitettavasti mitä pidemmälle näitä ''yllätyksiä'' venytetään ja tarjoillaan, sitä vähemmän vaikutusta niillä tuntuu olevan elokuvan edetessä. Vaikka lentomatkan lailla lähtö ja itse lento ovatkin mainiolla tasolla, on laskeutuminen tehty poikkeuksellisen haastavaksi kontrolloitavaksi.
Tunnelmallisesti Abigail löytää todella miellyttävän kultaisen keskitien kauhun, jännityksen ja komedian välillä, jotka kulkevat käsi kädessä suhteellisen sopusointuisasti pitkin kestoaan. Ei ainoastaan, että kauhu osaa miellyttää raakuudellaan ja mysteerisyydellään, mutta jännitystä rakennetaan hienosti pitkin elokuvaa. Vaikka hyppysäikäytykset nojaavatkin pääosin äänivallin rikkomiseen, on joukossa yksi poikkeuksellisen hyvä hetki, jolloin vaikutus saadaan korotettua yllättävän efektiivisiin sfääreihin. Komedia osaa tasapainotella hurjia tilanteita keventämällä tunnelmaa nasevilla heitoilla.
Elokuvan miljöö on yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta myös miellyttävä ilmestys silmille. Vaikka kyseessä onkin vain syrjässä majaileva vanha kartano, tuntuvat lavastukset saavan kaiken potentiaalin irti tapahtumapaikan vanhanaikaisesta luonteesta, joka tuo oma lisäarvoa elokuvalle. Käytännön efektit ovat pääosin laadukasta, vaikka ehkä yksittäiset ylilyönnit hyppäävätkin valkokankaalta silmille. Yleiselläkin tasolla elokuvan audiovisuaalinen esillepano on mielekästä vastaanotettavaa kaiken kaikkiaan.
Abigail jättää mainiosta ensimmäisestä kahdesta kolmanneksesta huolimatta kitkerän maun hampaankoloon näin jälkikäteen ajateltuna. Vaikka ennen lopetusta materiaali tuntuukin todella luontevalta ja hyvin tahditetulta kokonaisuudelta, rikkoo lopetuksen sattumanvaraisuus sen illuusion nopeasti jättäen käteen vain pienoisen hämmennyksen ja turhautumisen. Elokuva tarjoaa siitä huolimatta monia todella hyviä elementtejä ja ideoita, jotka kannattaa vilkaista ihan kokemuksenkin kannalta. Odotan innolla, mitä ohjaajakaksikko päättää seuraavaksi tehdä, sillä potentiaalia olisi vaikka mihin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.4.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti