Mad Max (1979) - arvostelu

 

Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Mel Gibson, Joanne Samuel, Hugh Keays-Byrne,
Steve Bisley, Tim Burns, Roger Ward, David Bracks, David Cameron,
Robina Chaffey, Stephen Clark, Reg Evans, Max Fairchild
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

''I'll say the names, and you say yes or no.''

Mad Max on elokuvasarja, jonka sisälle en ole koskaan päässyt kiinni kunnolla. Toki, sen olemassaolo on ollut tiedossa jo pidemmän aikaa, mutta kiinnostukseni sitä kohtaan ei ollut kovinkaan kummoinen juuri missään vaiheessa. Nyt on aika kuitenkin tehdä asialle jotain ja jatkaa sivistymistä elokuvien saralla, kun vuoroon asettuu vuonna 1979 ensi-iltansa saanut Mad Max. Elokuvan ohjauksesta vastaa australialainen elokuvaohjaaja George Miller, joka tuskin esittelyjä kaipaa.

Ohjaaja sai idean omaperäiselle konseptilleen työskennellessään lääkärinä Sydneyn sairaalan ensi-apuosastolla. Vuosien saatossa mies näki lukuisia rajuja vammoja, joista osa johti lopulta kuolettaviin lopputuloksiin. Kaiken lisäksi Miller menetti kolme ystäväänsä näille auto-onnettomuuksille. Mad Max kuvattiin minimalistisella budjetilla ja se onnistui lyömään itsensä läpi maailmanlaajuisesti, minkä myötä se teki myös Guinnessin ennätyksen tuottoisimpana elokuvana.


Lähitulevaisuuden dystooppista Australiaa uhkaa siviilijärjestyksen hajoaminen laajalle levinneen öljypulan ja ympäristötuhon vuoksi. Nightrider-lempinimellä tunnettu moottoripyöräjengin jäsen tappaa virkavallan alokasupseerin ja vie tämän Pursuit Special -poliisiauton karkumatkansa varmistamiseksi. Main Force Patrolin tehokkain takaa-ajomies Max Rockatansky onnistuu kuitenkin ohjaamaan tämän tiesulkuun, mikä johtaa kuolettavaan kolariin. Kuullessaan tapahtuneesta moottoripyöräjengi janoaa kostoa Maxille.

Mad Max on elokuva, jota lähdin katsomaan varsin avoimin mielin tietämättä paljoakaan konseptin yksityiskohdista. Vaikka olenkin aiemmin nähnyt Mad Max: Fury Road -elokuvan, ei elokuvasarjan varsinainen tarinakaari tuntunut koskaan avartuvan tarjottimelle ja ihan ymmärrettävistä syistä. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten maailma muovautuu ennen odotettua uusintakatselua. Alkuun on todettava, että elokuvasarjan ensimmäinen osa on monella tapaa ristiriitainen tapaus.


Ei välttämättä sen vuoksi, että se olisi huono tai täydellinen sekasotku, vaan pikemminkin sen vuoksi, että siinä on muutamia kriittisiä seikkoja, jotka kieltämättä sekoittavat pakkaa ikävin seurauksin. Elokuvan tarina on yksinkertaisesta luonteestaan huolimatta rakennettu todella erikoisella tavalla. Vaikka saammekin asiansa ajavan kokonaiskuvan lopulta nivottua, tuntuvat ensimmäiset kaksi kolmannesta hieman katkonaisilta ja tahditukseltaan epätasaisilta vastaanotettavilta.

Elokuvan hahmot ovat monella tapaa karikatyyrimäisiä ja paperinohuita pelinappuloita, jotka yrittävät parhaansa mukaan viedä tarinaa eteenpäin. Valitettavasti suurin osa heistä jäävät kuin jäävätkin unohdettaviksi muutamista lupaavista piirteistään huolimatta. Mel Gibsonin esittämä Max Rockatansky saa luonnollisesti parhaimman tarinakaaren käsiteltäväkseen ja onnistuu lopulta ajamaan asiansa johtohahmona kokonaiskuvassa. Vaikka pientä junnailua onkin havaittavissa, on jälki jälkeenpäin katsottuna hyvällä tasolla.


Vaikka Mad Max ei ehkä säkenöikään näytön toiselle puolelle rakenteellisista yksityiskohdistaan, onnistutaan maailmanrakennuksessa mainiosti pitkin elokuvaa. Ei ainoastaan, että miljööt tuntuvat todella epätavanomaisilta ja kaikessa ylilyövyydessäänkin jossain määrin jopa realistisilta, mutta maailmanlopun tunne valtaa väkevästi alkuminuuteista asti. Tämä on maailma, jossa yhteiskunta on selkeästi alkanut rappeutumaan omintakeisen ympäristötuhon seurauksena. Autot vetävät viimeisiään ja rakennukset näyttävät elämää nähneiltä.

Sivilisaatiota ylläpitävät seudut ovat pieniä ja monella tapaa autioita vastaanotettavia. Niitä ympäröivät tyhjyyttä kumpuavat valtatiet ja pellot ovat kuin maailmanlopun kohdanneet, jotka tekevät niin sanotusti hidasta kuolemaansa. Kaikkialla tuntuu olevan vaarallista nousujohteisesti kasvavan väkivalta-aallon seurauksena, johon rajoittunut virkavalta ei oikein pysty puuttumaan täydellä teholla. Tämä johtuu tietenkin työnkuvan vaarallisuudesta, joka tuntuu sakottavan poliisivoimaa entisestään rikollisuuden kasvaessa.


Pakkohan sitä on nostaa hattua tekijöille siitä, että ovat onnistuneet tuomaan kyseisen maailman näinkin näyttävästi näytölle katsojien ihasteltavaksi ja niinkin pienellä budjetilla. Ohjaaja George Miller on kuitenkin rajoituksistaan huolimatta repinyt kaiken potentiaalin irti ratkaisuistaan. Stunttityö on erinomaista pitkin elokuvaa ja se johtuu siitä, että tekijät ovat joutuneet oikeasti kyhäämään vaarallisia tilanteita kohtausten vangitsemiseksi. Vaikka loukkaantumisilta ei säästyttykään, puhuu materiaali puolestaan.

Mad Max on rakenteellisesti ristiriitainen tapaus, joka paikkaa alkeellisen pinnallisen luonteensa kuitenkin poikkeuksellisen upealla maailmanrakentamisellaan ja toinen toistaan realistisemmilla toimintakohtauksillaan. Vaikka elokuvalla meneekin hetki voittaa katsoja puolelleen, onnistuu se loppua kohden tekemään sen varsin miellyttävällä tavalla. Pienellä hiomistyöllä Mad Max olisi voinut olla jopa loistava kokonaisuus, mutta ensimmäiseksi huitaisuksi se ajaa asiansa vallan mainiosti siitäkin huolimatta.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.4.2024
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit