Ohjaus: Bong Joon Ho
Pääosissa: Robert Pattinson, Naomi Ackie, Steven Yeun,
Mark Ruffalo, Toni Collette, Patsy Ferran, Cameron Britton,
Daniel Henshall, Steve Park, Anamaria Vartolomei
Genre: Scifi, Komedia
Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia
''Even on my seventeenth go-around, I hate dying.''
Eteläkorealainen elokuvaohjaaja Bong Joon Ho on mies, joka toimii monelle varmasti yhtenä mahdollisena inspiraation lähteenä elämässä ja hyvästä syystä. Itselleni ohjaaja tuli tutuksi vasta mestarillisen Parasite-elokuvan myötä, joka onnistui lyömään julkaisunsa alla sekä minut, että monet muut katsojat toden teolla ällikällä. Olen sittemmin itse henkilökohtaisesti käynyt miehen filmografiaa kärsivällisesti läpi ja harmitellut siinä samalla sitä, etten ollut pällistellyt kyseisiä nimikkeitä jo nuoruudessani.
Ohjaaja on kuitenkin yksinomaan se syy, mikä sai minut kiinnostumaan aasialaisista elokuvista alkujaankin. Mickey 17 on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut komediapainotteinen scifielokuva, joka perustuu Edward Ashtonin vuonna 2022 kirjoittamaan Mickey7-romaaniin. Projekti pysyi pitkän aikaa täysin pimennossa, eikä siitä paljoakaan tuntunut vuotavan tietoa julkisuuteen - puhumattakaan minkään sortin materiaalista. Muutaman julkaisuajankohdan siirron jälkeen elokuva sai kuin saikin vihdoin odotetun julkaisunsa.
Vuonna 2050 yrittäjäkumppanit Mickey Barnes ja hänen paras ystävänsä Timo yrittävät paeta murhanhimoisia koronkiskureita velkojensa kasaantuessa, mutta pakomatka tyssää nopeasti seinään. Viimeisenä oljenkortena miehet päättävät liittyä avaruusaluksen miehistöön kolonisoidakseen Niflheimin jääplaneetan. Timosta tulee pilotti, kun taas Mickey liittyy mukaan niin sanottuihin ''uhrattaviin'', joiden työnkuvaan kuuluvat kentän vaarallisimmat tehtävät.
Näin ensitöikseni voisin varmaan todeta, että odotukset elokuvaa kohtaan olivat poikkeuksellisen korkealla - todennäköisesti suurimmalla osalla katsojista. Se tietämättömyys antoi myös näille odotuksille omanlaista arvoa, sillä toiveena oli kokea jotain epätavanomaista ja mieleenpainuvaa. Onnistuiko Mickey 17 täyttämään nämä odotukset? Sanotaanko näin, että kaiken ylistyksen ja kritiikin kuulleena parkkeerasin itse enemmän sille positiivisemmalle puolelle.
Elokuva alustaa asetelmansa todella kärsivällisesti ja omalla tavallaan veikeästi. Pitkin elokuvaa Robert Pattinsonin esittämä Mickey toimii kertojana ikään kuin seuraisimme tapahtumia hänen päänsä sisältä katsottuna. Pääsemme täten nopeasti käsiksi hahmon ajatusmaailmaan ja omaperäiseen persoonallisuuteen, joka tempaa kieltämättä moitteettomasti mukaansa. Mies omaa jokseenkin puutteellisen luonteen, sillä hän ei ehkä ole kaikista johdonmukaisin ja loogisin tapaus päätöstensä puolesta.
Huolimattomuutensa siivittämänä mies liittyy mukaan ''uhrattavien'' ohjelmaan, joka asettaa hänet varsin tukaliin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen. Kaukaisen Niflheim-jääplaneetan kolonisaatioyrityksessä Mickey toimii nimittäin sellaisena yksilönä, joka laitetaan toinen toistaan vaarallisempiin työtehtäviin tärkeiden asioiden edes viemiseksi. Mies uhrataan kokeisiin ja itsemurhatehtäviin tutkimusmielessä, jonka jälkeen hänet niin sanotusti ''tulostetaan'' uudemman kerran kloonauslaitteesta.
Muistot näistä tapahtumista jäävät kuitenkin elämään Mickeyn mielen perukoille, kun hän herää kloonausputkesta takaisin eloon kerta toisensa perään. Elokuvassa käsitelläänkin kuoleman käsitteitä monesta näkökulmasta katsottuna, mikä herättää kieltämättä monenmoisia ajatuksia. Onko moraalisesti oikein toimia tällä tavalla, vaikka ihminen antaisikin toimelle suostumuksensa? Minkälaisia mentaalisia vaikutuksia sillä on ihmiseen? Aiheuttaako toimenpide pidemmän päälle ongelmia, jos tilanne kärjistyykin odottamattomasti?
Tarinallisesti elokuvalla on paljon hyvää tarjottavanaan. Ei ainoastaan, että temaattisesti se osaa olla filosofisia ajatuksia herättävä ja moniulotteinen, mutta sisällöllisestikin se tasapainottelee ajoittain ylilyövääkin satiiria väkevään draamaan todella hienosti. Vaikka ohjaaja Bong Joon Hon aiemmat elokuvat tuntuvatkin vievän laadullista rimaa poikkeuksellisen korkealle, ei tämäkään yritys kauas puusta putoa, vaikka selkeitä parannuksen kohteitakin on havaittavissa. Ideoita ja käsiteltävää on nimittäin sen verran paljon, että tasapaino ajoittain kärsii sen seurauksena.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva kuitenkin on todella vaikuttavaa seurattavaa lähes koko kestonsa ajan, mikä varmistaakin sen, että illuusio synkästä tulevaisuuden kuvasta välittyy näytön toiselle puolelle uskottavasti mitä uskomattomampienkin elementtien noustessa etualalle. Vaikka miljöö onkin monesti itseään toistava, tarjoaa se tarpeeksi monipuolisuutta pitääkseen kokemuksen pääosin viihdyttävänä. Jung Jae-ilin sävellykset istuvat elokuvan luonteeseen ja sävyyn kuin jalka sukkaan konsanaan.
Säestykset tuovat kohtauksiin vaadittavaa dramatiikkaa ja vakavuutta, mutta samaan aikaan siitä on havaittavissa myös tietynlaista veikeyttä nuottien välistä. Roolisuoritukset ovat odotetustikin huikeita ympäri pöydän, vaikka ehkä muutama ylilyöntikin satiirin nimissä todistetaankin elokuvan aikana. Robert Pattinson nousee kuitenkin selkeästi etualalle nokkimisjärjestyksessä yllättävän omaperäisellä tulkinnallaan ja työjäljellään. Mark Ruffalo ja Toni Collettte taas edustavat satiirista puolta astetta veikeämmillä roolisuorituksillaan.
Mickey 17 on hieno elokuva, vaikka harteet ovatkin kaiken aikaa jokseenkin tulessa. Ohjaajan menestys ja osumatarkkuus on ollut aina sen verran korkealla, että näihin korkeuksiin on realistisesti yhä vaikeampi ja vaikeampi yltää vuosien edetessä. Vaikka elokuva ei välttämättä olekaan herran filmografian kirkkainta antia, tarjoaa se siitä huolimatta varsin kiehtovan vilkaisun synkkään tulevaisuuden kuvaan, joka ammentaa paljon elementtejä oikeasta tämän hetkisestä elämästä. Toivottavasti heikko menestys lippuluukuilla ei pelästytä studioita kalpeaksi, sillä ohjaajan tekeleitä katsoisi mielellään jatkossakin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 31.5.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti