Creep (2014) - arvostelu

 

Ohjaus: Patrick Brice

Pääosissa: Mark Duplass, Patrick Brice, Katie Aselton

Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 17 minuuttia

Blumhouse-tuotantoyhtiö on tullut varmasti monelle kauhun lajityyppiä seuraavalle katsojalle tutuksi ihan viimeistään muutaman viime vuoden aikana. Ei ainoastaan, että yhtiö on onnistunut luomaan itselleen todella tuottavan tavan lähestyä elokuvantekoa, mutta he löytävät jatkuvasti uusia tapoja kasvaa vaativassa kilpailullisessa markkinassa. Tässä vaiheessa Blumhouse oli lyönyt itsensä jo läpi lukuisten täysosumien myötä, joten heillä oli varaa lähteä suuntaamaan uusiin suuntiin nimikkeidensä kanssa.  

Creep on vuonna 2014 South by Southwest -festivaalissa ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Patrick Brice. Tuotos toimii herran esikoiselokuvana, jonka hän ja hänen vastaparina näyttelevä Mark Duplass ovat yhteistyössä kyhänneet. Parivaljakko sai ideansa Bricen Craigslist-sivuston kautta syntyneistä kokemuksista ja inspiraation lähteinä toimivat Vaarallinen suhde-, Ilta Andrén kanssa-, sekä Piina-elokuvat.

Rahapulan kanssa kamppaileva videokuvaaja Aaron päättää pakon edessä hyväksyä työtarjouksen tuntemattomalta yksityishenkilöltä ja matkustaa syrjäiseen kesämökkiin Crestlineen, Kaliforniaan tavatakseen asiakkaansa Josefin. Ennen projektin aloittamista Josef kertoo, että hänelle on todettu leikkauskelvoton aivokasvain kuntouduttuaan juuri aiemmasta. Hänen odotetaan kuolevan ennen kuin hänen raskaana oleva vaimo Angela synnyttäisi esikoisensa.

Tämän vuoksi mies haluaa Aaronin tallentavan hänestä yhden päivän edestä materiaalia päiväkirjamaiseen tapaan syntymättömälle lapselleen, jotta tämä voisi katsoa jälkeenpäin huolettomasti isänsä tavanomaista arkipäivää. Josef alkaa käyttäytymään kuitenkin todella oudosti ja levottomasti Aaronin seurassa, minkä vuoksi mies tuntee olonsa turvattomaksi. Ajan kanssa tarinat ja yksityiskohdat alkavat sotkeutumaan toisiinsa, mikä saa punaiset liput liehumaan taukoamatta.

Creep on elokuva, jolta en odottanut ennakkoon mitään mullistavaa - etenkään ensimmäisellä katsastuskerralla. Toisella olin jo paljon varautuneempi sen kanssa, minkä vuoksi etsimällä etsin kaikennäköisiä vihjeitä rivien välistä. Konsepti näyttää päällepäin varsin yksinkertaiselta ja jossain määrin jopa ennalta-arvattavalta ilmestykseltä. Kuinka väärässä olinkaan. Toki, jotkut seikoista pistivät silmääni tavanomaisina, mutta elokuvalla on paljon uniikkia luonnetta ja potkua tarjottavanaan.

Tämä on sen kaltainen tapaus, joka ei juurikaan piilottele lopputulemaa, mutta joka saa katsojan kyseenalaistamaan itsensä matkalla loppuhuipennukseen. Saamme hyvän otteen molemmista hahmoista heti kättelyssä ja alamme pikkuhiljaa puimaan asetelmaa läpi. Elokuvaan on otettu dokumentaarinen ote, joten kameran rulla kuluu varsin luontevalla tahdilla kaikkine uusine ottoineen ja sellaisineen. Tämä ratkaisu tuntuu korostavan tilanteen realistisuutta, vaikka yksityiskohtia onkin hieman kärjistetty.

Pelottavintahan tässä on se, että tällaisia ihmisiä on olemassa - monella tapaa häiriintyneitä ja ongelmallisia. Joillekin tahoille pystyy vielä tekemään jotain, mutta monille sitä mahdollisuutta ei koskaan avaudu, mikä ajaa heidät vain syvemmälle suohon. Elokuva myös näyttää hienosti sen, miten sinisilmäisiä ja hyvän moraalin omaavia ihmisiä voidaan käyttää hyväksi näinkin absurdisessa tilanteessa. Jotkut eivät vain ole pelastettavissa, vaikka alustavan shokin jälkeen tuntuisikin siltä. Surullista.

Elokuvan kesto on varsin lyhyt, minkä vuoksi se tuntuu etenevän kuin juna raiteilla konsanaan. Asiaa auttaa myös se, että pystymme katsojina investoitumaan hahmoihin ja heidän väliseen epätavanomaiseen tilanteeseen, joka alkaa soittamaan hälytyskelloja aika kovaankin tahtiin. Ohjaaja Patrick Bricen esittämä Aaron tekee tilanteesta kuitenkin astetta helpompaa Mark Duplassin esittämälle Josefille. Ei sen puolesta, että hän tekisi vääriä tulkintoja, vaan pikemminkin niiden pohjalta toimimisessa.

Asia olisi voinut olla ohi yhdellä liikkeellä, mitä mies ei kuitenkaan käyttänyt syystä tai toisesta. Se taitaakin olla sitten se epärealistisin piirre elokuvassa. Tuotannollisesti elokuva on varsin karua katsottavaa. Se johtuu tosin siitä, että audiovisuaalista puolta on yritetty manipuloida kaiken maailman efektien ja muiden kikkailujen avulla. Tuohan se toki oman lisämausteensa - ikään kuin vanhalla videokameralla kuvattuna, mutta liiallinenkaan rakeilu ei ole hyvästä pidemmän päälle.

Äänimaailma korostaa ärhäkkäästi pienempääkin kolinaa, minkä vuoksi sitä meinaa jatkuvasti vaihdella äänenvoimakkuutta elokuvan edetessä. Hyppysäikäytykset nojaavatkin käytännössä pelkästään niihin, minkä vuoksi niiden vaikutus ei aina ole perimmiltään ansaittua. Efektiivisiä ne ovat kuitenkin paikoitellen. Hiljaisuutta nimittäin korostetaan jatkuvasti, mikä johtaa näihin hetkiin. Jännitystä osataan luoda tyhjästä, mikä on hieno piirre sekin. Sen purkaminen on tosin taitolaji sekin.

Creep on asiansa ajava kauhuelokuva, joka säkenöi enemmän tarinallisella puolella kuin millään muulla osa-alueella. Vaikka tapahtumakaari tuntuukin alkuun jokseenkin ennalta-arvattavalta, yrittää se parhaansa mukaan johdatella katsojaa harhaan. Aika ajoin se siinä myös onnistuukin, mikä on yllättävää huomata. Viimeiset minuutit pistävät konseptin hienosti väliaikaisen haudan lepoon ja sulkevat ympyrän varsin kiehtovalla tavalla. Potentiaalia löytyisi vaikka mihin jatkoa ajatellen, mutta ideaa pitäisi pystyä sitten myös muovaamaan elokuvasta toiseen kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.10.2025

Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com