Ohjaus: Rick Rosenthal
Pääosissa: Jamie Lee Curtis, Donald Pleasence, Dick Warlock,
Charles Cyphers, Lance Guest, Pamela Susan Shoop, Hunter von Leer,
Tawny Moyer, Ana Alicia, Nancy Stephens, Gloria Gifford
Genre: Kauhu
Kesto: 1 tunti 32 minuuttia
Vuonna 1978 Halloween - naamioiden yö onnistui kuin onnistuikin ikuistamaan vaikuttavasti maskimurhaaja Michael Myersin kauhufanaatikoiden mielten perukoille. Yhtenä yhdysvaltalaisohjaaja John Carpenterin ikonisimmista teoksista pidetty elokuva muutti slasher-lajityypin perusmallia ja inspiroi tusinoittain uusia erilaisia variaatioita valkokankaille tulevina vuosina toisten tekijöiden kädenjäljestä. Mielettömän menestyksen ansiosta tuottajat olivat tietenkin innoissaan tuloksista, mutta vain yksi heistä oli oikeasti kiinnostunut jatko-osan mahdollisuudesta.
Vaikka käsikirjoittajakaksikko John Carpenter ja Debra Hill olivatkin jo miettineet alkukantaisia ideoita jatko-osan suhteen, jätettiin se ajatus hetkeksi roikkumaan sivuun Usva-elokuvan tieltä, johon kaksikko oli ehtinyt jo suostua. Samaan aikaan taustalla kuohui oikeusjutun muodossa sopimuksista ja oikeuksista tuleviin projekteihin liittyen yksityiskohtien pyöriessä harmaalla alueella. Sen kylkiäisenä Halloween II - tappajan paluu piti sisällään varsin haastavan tuotantovaiheen, joka koostui lukuisista erimielisyyksistä ja muista ikävistä sattumista. Peilasiko lopputulos tätä ongelmallista tuotantoa?
Vuonna 1978 kolmantenakymmenentenä ensimmäisenä päivänä lokakuuta naamioituneeksi sarjamurhaajaksi tunnistettu Michael Myers ammutaan tämän psykiatrin - tohtori Sam Loomisin toimesta. Karannut potilas putoaa parvekkeelta ja selviydyttyään siitä katoaa yön pimeyteen tavoittamattomiin. Samaan aikaan Laurie Strode, joka vältti ikävän kohtalonsa vain täpärästi hetkeä aiemmin viedään pikimmiten Haddonfieldin sairaalaan hoitamaan saatuja vammojaan. Loomis taas lähtee jahtaamaan murhanhimoista potilastaan sheriffi Leigh Brackettin kanssa...
Kuten aiemminkin mainitsin, Halloween II - tappajan paluu on elokuva, jota ei ihan ongelmitta maaliin asti viety. Suuria käänteitä ja esiripun takana tapahtuneita erimielisyyksiä tuntui olevan enemmän kuin mitä ennakkoon ehkä kuvittelisi, mikä taas ei yleisimmin lupaile hyvää lopullisen tuotoksen kannalta. Sanotaanko näin, että vaikka yhdysvaltalaisella ohjaaja Rick Rosenthalilla tuntuukin olevan jonkin verran vaikeuksia pitää kiinni edeltäjänsä omaperäisestä tyylistä ja tunnelmasta, löytyy hänen visiostaan muutamia lupaaviakin piirteitä tarjottimelle nostettavaksi.
Kaikki kortit olivat kuitenkin täysin pelattavissa, sillä budjettikin nousi edellisen menestyksen myötä tuntuvalla tavalla jatko-osaa ajatellen. Jamie Lee Curtis palaa takaisin Laurie Stroden rooliin elokuvassa ja mikä erikoisinta, hän ei edes tunnu olevan sen keskipisteenä kuin vasta toisella puoliskolla maatessaan sairaalan vuoteella ensimmäisen puoliskon kokonaisuudessaan. Vaikka pitkäjänteisyyden näkökulmasta katsottuna ratkaisu on todellakin luonnollinen ja täysin perusteltu kaikin puolin, syö se siitä huolimatta selkeästi eväitä jatko-osalta materiaalinsa suhteen.
Jatko-osan on nimittäin luotava kuin tyhjästä konsanaan erilaisia skenaarioita pitääkseen yllä taustalla muhivaa konseptia, joka odottaisi sopivaa hetkeä avarrukselle. Tarina on edellisen osan tapaan todella ohut ja yksinkertainen, mikä on tosin toiminut tähänkin asti varsin hyvin. Päähahmon ollessa hoidossa, seuraamme muutamia sivuhahmoja ja heidän vääjäämättömiä yhteenottoja sarjamurhaajan kanssa, jotka eivät tietenkään lopu toivoa uhkuvin tavoin. Murhia satelee siellä sun täällä ja Donald Pleasencen esittämä tohtori Loomis on tikkana paikalla aina kuin mahdollista.
Vaikka hän onkin jatkuvasti jäljessä tilanteessa tai muuten vain aivan hakoteillä etsintöjensä puolesta, ajaa paniikinomainen pakko häntä jatkuvasti eteenpäin, vaikka virkavaltakin ajoittain estelee häntä toimissaan. Melkein hulluudenpartaalle vienyt jahtaus jatkuu kuitenkin määrätietoisesti ennen vääjäämätöntä yhteenottoa, joka pistäisi lopun veriselle sarjalle. Vaikka elokuva onkin suoraviivainen toteutuksensa puolesta, syvennytään päähahmoihin ja heidän väliseen yhteyteen aiempaa enemmän. Miksi Michael metsästää Laurieta? Miksi juuri häntä?
Saamme myös kiehtovaa vihiä Myersin synkästä menneisyydestä ja nykytilasta, joka on muuttunut rajusti vuosien karttuessa. Päähahmojen astetta ''syvemmistä'' tarinakaarista huolimatta on vaikea investoitua kaikkeen näytöllä tarjottuun sisältöön. Ottaen huomioon, että koko ensimmäinen puolisko - tohtori Loomisia lukuun ottamatta - keskittyy köykäisesti kyhättyihin poistohahmoihin, on materiaalista vaikea saada mitään merkityksellistä irti. Pinnalliset tappokohtaukset ajavat toki asiansa viihteenä ja osa niistä ovat varsin veikeitä ja aiemmasta tyylistä poikkeavia tapauksia kaiken kaikkiaan.
Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva ajaa mainiosti asiansa. Tällä kertaa tapahtumapaikkojen valikoima laajenee omakotitaloalueilta julkisiin tiloihin, kuten kouluun ja sairaalaan, mikä tuo oman lisänsä materiaaliin. Elokuvassa esiintyvää verisyyttä ja alastomuutta on käännetty myös enemmän kaakkoon. Tunnelmallisesti se toki jää hieman vaisuhkoksi potkunsa puolesta, mutta syventyvät hahmokaaret ja veikeät tappokohtaukset onnistuvat kuitenkin paikkaamaan jännityksen puutteen ainakin jossain määrin.
Halloween II - tappajan paluu on asiansa ajava jatko-osa, joka jää kyllä odotetustikin kaikilla osa-alueilla edeltäjänsä jalkoihin. Vaikka elokuvalla onkin muutamia lupaavia piirteitä tarjottavanaan temaattisesta näkökulmasta katsottuna ja sen suurin juonenkäänne antaa omaa lisäarvoa vastakkainasettelulle, tuntuvat muutamat selkeät rakenteelliset vajavaisuudet ja tunnelman yleinen väljyys satuttavan lopputulosta enemmän kuin ehkä pitäisi. Siitä huolimatta se toimii jatko-osana ihan menevästi, vaikka se onkin kaukana toivotusta.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.10.2025
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti