Ohjaus: Scott Chambers
Pääosissa: Megan Placito, Martin Portlock, Kit Green,
Peter DeSouza-Feighoney, Teresa Banham, Olumide Olorunfemi,
Nicholas Woodeson, Hardy Yusuf, Charity Kase
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 29 minuuttia
Vuonna 2022 maailma muuttui kertaheitolla Nalle Puhin ja Puolen hehtaarin metsässä elävien ystävien oikeuksien vapautuessa Disney-tuotantoyhtiön käsistä vapaaseen julkiseen käyttöön. Sen myötä vuonna 2023 valkokankaille ilmestyi hyvin eriskummallinen Winnie-the-Pooh: Blood and Honey -niminen elokuva, joka toi lapsuutemme valoisimmat muistot ja käänsi ne täysin päälaelleen.
Yllättävän menestyksen myötä elokuva on saanut astetta paremman jatko-osan. Tämän jälkeen tekijät julkistivatkin todella kunnianhimoisen The Twisted Childhood Universe -projektin. Tämän elokuvasarjan pointtina on tuoda tunnetuimpia satuhahmoja ja kääntää heidät pahuuden tielle kauhuelokuvien antagonisteiksi. Koska kyseisten elokuvien teko ei ole maksanut paljoakaan ja kysyntää ilmeisesti riittää, etenemme aikajanalla eteenpäin.
Peter Pan's Neverland Nightmare on vuonna 2025 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa aiemmissakin elokuvissa tuottajan roolissa toiminut Scott Chambers. Nimi ei huuda sinällään mitään konkreettista, minkä vuoksi oli vaikea arvailla herran tyyliä konseptin suhteen. Ottaen huomioon nuo järkyttävät Winnie-the-Pooh-kauhuelokuvat, ei omena voi kuitenkaan kauas puusta pudota. Onko asia näin?
Viisitoista vuotta sitten Peter Pan työskenteli sirkuksessa, jossa hän esiintyi lapsille miimikkona. Esityksen jälkeen Peter yritti siepata kuusivuotiaan pojan tämän kodista ja vaikka pojan äiti yrittikin estää miestä saksimalla tämän naaman, poika katoaa nopeasti perheensä ulottumattomiin. Viisitoista vuotta myöhemmin Wendy joutuu lähtemään pelastusreissulle pikkuveljensä perään ja törmää samalla omalaatuiseen sarjamurhaajaan.
Lähdetään liikkeelle siitä, että tämän elokuvasarjan konseptuaalinen idea on ihan veikeä luonteeltaan. Tuodaan aikaisen lapsuuden sankarit takaisin valkokankaille, mutta tällä kertaa täysin vastakkaisessa asiamerkityksessä. Ajatus on kieltämättä ihan kiehtova paperilla. Grimmin veljesten raakaa tyyliä lainaten, tekijät päättävät antaa saman kohtelun lasten satukirjoihin perustuville Disneyn piirrettyjen hahmoille.
Tällä kertaa katseet kääntyvät Peter Paniin ja tämän uudenlaiseen kieroon tarinaan, joka pistää katsojan kyllä ihmettelemään olemassaoloaan monesti katsastuksen aikana. Ei sillä, etteikö elokuvalla olisi omia siedettäviä hetkiä, mutta kun niitä voi laskea vain yhden käden sormin ja ne jäävät kieltämättä vääjäämättömästikin negatiivisten seikkojen alle pimentoon. Tarinallisesti elokuvalla on alustavasti jonkin sortin vainu olemassa.
Konsepti tuodaan näytölle nykypäivään istutettuna - realistiselta vaikuttavaan maailmaan, vaikka yksityiskohtia olisikin ylimitoitettu suuresti. Ottaen huomioon, että yleisesti ottaen Peter Pan on hahmona varsin fantasiapainotteinen ilmestys, riistetään se taika kuitenkin nopeasti pois yhtälöstä. Mikä-Mikä-Maata mainostetaan kuin se olisi todellinen, mutta kaikki merkit viittaavat vain Peterin mielikuvitukseen.
Siinä olisikin voinut olla pieni mahdollisuuden siemen toimia varsin kiehtovana psykologisena kauhutarinana, jossa tätä Peterin mielenvikaisuutta lähdettäisiin puimaan syvällisemmin läpi. Tai sitten elokuva voisi sijoittua Mikä-Mikä-Maahan ja sen pohjalta voisi keksiä jotain astetta karmaisevampaa. Tässä muodossaan elokuva on vain hyvin tyypillinen, mitäänsanomaton ja ponneton yritys rahastaa katsojilta rahaa lippuluukuilla.
Negatiiviset seikat nojaavat käytännössä kokonaisuudessaan tarinaan, sitä eskaloiviin ideoihin ja laiskuuden kylvämiseen. Elokuva ottaa itsensä aivan liian vakavasti, minkä vuoksi siitä tulee hetkessä tahattoman koominen vastaanotettava. Toinen toistaan ''häiritsevämmät'' yksityiskohdat vain kumoavat toisiaan inspiroimattomuudellaan. Huikeaa, Peter on sarjamurhaaja. Mahtavaa Helinä on narkkari. Onko tämä sitä kuuluisaa viihdettä? Olemmeko oikeasti vajonneet näin alas ihmisinä?
Elokuva ei luokattomuudestaan huolimatta ole kuitenkaan täydellinen pökäle. Siinä on jopa ihan päteviäkin piirteitä. Esimerkiksi elokuvan käytännön efektit ovat yllättävän vakuuttavia niinkin pienellä budjetilla ja siitä on nostettava kyllä hattua. Valitettavasti enempää positiivisia seikkoja ei ole tarjolla. Raaka Peter Pan's Neverland Nightmare on suoraan sanottuna ajanhukkaa, joka ei tarjoa mitään omaperäistä näytölle. Materiaali vain lainailee, eikä keksi juuri mitään itse.
Hahmot ovat hieman niin ja näin, eivätkä näyttelijöiden työpanoksetkaan tuo kuvaan mitään siitä poikkeavaa. Siitä puheen ollen nimikkohahmoa esittävä Martin Portlock yrittää kovasti onnistua, mutta eksyy kopioimaan vain muita jo tunnettuja hahmoja. Aivan alkuhetkillä saamme hieman Joaquin Phoenixin Jokeria, tämän jälkeen Bill Skarsgårdin Pennywise astuu yllättäen esiin sekoitettuna Heath Ledgerin Jokerin kanssa ja sitten vielä päälle vähän Ethan Hawken The Grabberiä.
Huvittavintahan tässä on se, että mies ei muistuta missään vaiheessa Peter Pania edes ajatuksen tasolla. Se väite tuntuu olevan vain osa otsikkoa. Vaikka käytännön efektit ovatkin päteviä, tuntuu kaikki muu vain sulavan yhteen erottumatta juurikaan millään osa-alueella puolekseen. Voin sanoa, että elokuvan ennalta-arvattavuuden ja tyypillisyyden vuoksi, puolitoista tuntinen tuntuu kaksi kertaa pidemmältä. Katsominen ei kyllä kannata, vaikka masokisti olisikin. Turhaa ajanhukkaa...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti