Ohjaus: Banjong Pisanthanakun, Parkpoom Wongpoom
Pääosissa: Ananda Everingham, Natthaweeranuch Thongmee,
Achita Sikamana, Unnop Chanpaibool, Titikarn Tongprasearth,
Sivagorn Muttamara, Chachchaya Chalernphol
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
''Sometimes... spirits long for their loved ones.''
Shutter on elokuva, jota olen pitänyt katselulistallani pidemmän aikaa. Sitä ei ole kuitenkaan ollut saatavilla striimauspalveluissa monen vuoden aikana, minkä vuoksi päätinkin lopulta vuokrata sen ja rykäistä laastarin kerralla irti. Minulla oli myös kaukaisia muistikuvia siitä, että olisin jossain mahdollisesti nähnyt kyseisen elokuvan, mutta ne muistot osoittautuivat vääriksi hyvin nopeasti katseluni aikana.
Shutter on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaavat thaimaalaiset Banjong Pisanthanakun sekä Parkpoom Wongpoom. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat todella luottavaiset, sillä olen kuullut siitä suurimmaksi osaksi vain positiivista palautetta. Kriittisesti se jäi kuitenkin kaksijakoiseksi tapaukseksi. Onnistuuko elokuva yllättämään vai olivatko kriitikot sittenkin oikeassa sen suhteen?
Ystävien kesken pidetyn illallisen jälkeen valokuvaaja Tun ja hänen tyttöystävänsä Jane joutuvat kotimatkallaan auto-onnettomuuteen, jossa Jane ajaa epähuomiossa vahingossa nuoren naisen yli. Mies estää tyttöystäväänsä nousemasta autosta, vaan pakottaa tämän ajamaan karkuteille. Myöhemmin Tun alkaa löytämään valokuvistaan salaperäisiä varjoja ja kasvoja. Jane epäilee niitä yliajamansa naisen näköisiksi.
Elokuva alustaa asetelmansa todella suoraviivaisesti, mutta asiansa ajavasti. Pääsemme alusta asti käsiksi päähahmoihimme ja heidän elämäntilanteisiinsa. Vaikka saammekin vain alkukantaisen vainun heidän persoonallisuuksistaan, ajan kanssa heidän taustansa alkavat selkeytymään piirtäen varsin kiehtovan kokonaiskuvan hahmojen ympärille. Alkuun elokuva vaikuttaisi mukailevan vahvasti Ringu- ja Ju-on-elokuvia.
Onneksemme tämä ajatus kaikkoaa nopeasti unholaan tilanteen eskaloituessa hyvin mielenkiintoisille teille. Seuraamme, kuinka Ananda Everinghamin esittämän Tunin ja Natthaweeranuch Thongmeen esittämän Janen elämät muuttuvat kertaheitolla astetta kuumottavammiksi. Auto-onnettomuuden jälkeen mies alkaa nimittäin valittelemaan niskakipua ja nainen näkemään outoja näkyjä. Toinen toistaan oudommat tapahtumat pistävät kaksikon todella koville aiheuttaen jatkuvaa vainoharhaisuutta.
Vaikka elokuva aloittaakin taipaleensa hakien askellustaan, löytää se jalansijan todella tukevasti ajan kanssa. Tarinaa rakennetaankin kärsivällisesti nivoen sen intiimisti hahmojen eriskummallisiin ja monella tapaa uhkaaviin kokemuksiin. Etenkin toinen puolisko herättää konseptin kunnolla eloon. Emotionaalisesti vaativan kirouksen takana on astetta henkilökohtaisempi syy, joka pistää katsojan kuin katsojan takajaloilleen.
Temaattisesti elokuva nojaa hyvin vahvasti syyllisyyden tunteeseen ja sen järkyttävään taakkaan, jota ottava osapuoli kokee jälkikäteen. Sielunmaailmaa käytetään myös konseptissa hyväksi tuonpuoleisen merkityksen ja sen mahdollisen negatiivisen vaikutuksen korostamiseksi. Oletteko koskaan poteneet syyllisyyttä asiasta, jota ette ole sittemmin korjanneet tai käsitelleet omassa mielessä?
Mitä jos tämä syyllisyys materialisoituisi jossain muodossa ja alkaisi sitten kummittelemaan kirjaimellisesti teidän edessänne? Ajatus on karmaiseva perimmiltään ja se pistää toden teolla katsojan pohdiskelemaan menneisyyttään. Elokuvan pienemmätkin yksityiskohdat tuntuvat merkkaavan ja niitä käytetäänkin upeasti hyväksi tarinan kertomisessa ja kokonaiskuvan tarjoaman sanoman maalaamisessa.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on monella tapaa miellyttävää seurattavaa. Vaikka laadullisesti se ei nykyhetken vaatimuksia ehkä täyttäisikään, tuntuu se käyttävän yksinkertaista lähestymistapaansa varsin efektiivisellä tavalla. Efektit nojaavat pääosin vain käytännöllisiin ratkaisuihin, jotka parhaimmillaan vakuuttavat. Huonoimmillaan ne tuntuvat kieltämättä rikkovan illuusiota hetkellisesti.
Äänimaailma kukoistaa hyytävällä läsnäolollaan. Vaikka säikäytykset nojaisivatkin monesti reaktiopainotteisiin ääniefekteihin, ovat ne pääosin loistavasti rakennettuja perusteiltaan. Elokuva on tunnelmallisesti muutenkin hyvin aavemainen ja painostava luonteeltaan, mikä herättää konseptin upeasti eloon. On myös hienoa huomata, kuinka perusteellisesti ja miellyttävästi tarina niputetaan loppujen lopuksi.
Shutter on loistava kauhuelokuva hyytävällä tunnelmalla ja syväluotaavalla tarinalla. Tarinallisesti se yllättää positiivisesti perusteellisuudellaan ja huolellisuudellaan. Yksityiskohdat ovat tärkeässä osassa, minkä vuoksi elokuvaa kannattaakin seurata silmä tarkkana. Sillä on nimittäin myös tarjottavanaan hienoa symboliikkaa. Vaikka roolisuoritukset ovatkin ajoittain hieman puisia, eivät ne vahvaa illuusiota onnistu juuri missään vaiheessa horjuttaa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti