Ohjaus: Ron Underwood
Pääosissa: Kevin Bacon, Fred Ward, Finn Carter
Michael Gross, Reba McEntire, Robert Jayne, Charlotte Stewart
Ariana Richards, Tony Genaro, Richard Marcus, Víctor Wong
Genre: Kauhu, Komedia
Kesto: 1 tunti 36 minuuttia
''Run for it? Running's not a plan! Running's what you do once a plan fails!''
Englantilaisittain myös Tremors-nimellä tunnetun Väristyksiä-elokuvan konsepti syntyi alun perin 1980-luvun alkupuolella, kun yhdysvaltalainen kirjailija S. S. Wilson toimi toimittajana ja ohjaajana Yhdysvaltain laivaston tukikohdassa. Omalla vaellusreissullaan mies kulki suurten lohkareiden yli ja sai yllättäen oudon älynväläyksen. Mitä jos maan alla olisi jotain määrittämätöntä, eikä tämä pääsisi liikkumaan pois lohkareen päältä?
Idea kirjattiin ylös paperille ja mies palasi sen äärelle myöhemmin myytyään ensin kirjoituskumppaninsa Brent Maddockin kanssa Short Circuit -elokuvalle tarkoitetun käsikirjoituksensa onnistuneesti. Wilson ja Maddock jakoivat ideansa ystävälleen Ron Underwoodille, joka työskenteli siihen aikaan vielä National Geographicille dokumenttielokuvaohjaajana. Loput kirjoitettiinkin sitten historiankirjoihin, kun elokuva aloitti viisikymmentä päiväisen tuotantovaiheensa.
Projekti eteni varsin jouhevasti eteenpäin ja muutamia yksittäisiä lisäkuvauksia lukuun ottamatta se saatiin kuin saatiinkin vihdoin valkokankaille katsojien vastaanotettavaksi. Teos menestyi lippuluukuilla arvostettavasti, vaikka ei kovinkaan suuria voittoja nauttinutkaan loppupeleissä. Vastaanotto oli kuitenkin vallan positiivista sekä kriitikoiden, että tavallisten katsojien keskuudessa. Onnistuuko Väristyksiä-elokuva yllättämään minut konseptista tietämättömänä tahona positiivisesti?
Valentine McKee ja Earl Bassett ovat yleismiehiä, jotka työskentelevät kalifornialaisessa Perfection-laaksossa. Syrjäinen laakso sijaitsee Sierra Nevadan vuorten juurella. Miehet alkavat kyllästymään työkuvaansa ja päättävät lähteä Bixby-kaupunkiin etsimään uusia mahdollisuuksia. Ohimennen he törmäävät yhteiseen tuttuun, joka istuu kuolleena sähkötornin huipulla. Ruumiita alkaa kasaantumaan ja kaverukset epäilevät sarjamurhaajaa. Totuus on kuitenkin aivan toisenlainen...
Väristyksiä-elokuva ei ehkä alkuun kovinkaan suuria odotuksia minussa herättänyt, vaikka olinkin ennakkoon todella utelias sen suhteen. On kieltämättä pakko myöntää, että yllätyin massiivisesti sen toimivuudesta ja jopa harmittaa jossain määrin, etten saanut sitä aiemmin katsottua. Elokuva alustaa asetelmansa erinomaisesti alusta asti. Saamme loistavan otteen käsiteltävistä hahmoistamme, ''haastavasta'' miljööstä, sekä itse konseptista.
Haastavalla tarkoitan autiomaata ja pientä kylämäistä laaksoa, joka pidemmän päälle voisi osoittautua itseään toistavaksi ja tylsistyttäväksi. Onneksemme ohjaaja Ron Underwood onnistuu kuin onnistuukin viemään keskittymisen muihin elementteihin, jotka kannattelevat elokuvaa viehättävällä tavalla. Seuraamme tarinassa Kevin Baconin esittämää Valentinea ja Fred Wardin esittämää Earlia, jotka jonkin korkean tahon voimasta joutuvat tahtomattaan keskelle omanlaista vyörytystä.
On harvinaista nähdä, että jokin elokuva tuntuu niin jouhevalta ja taitavasti tahditetulta kokonaisuudelta alusta loppuun asti. Väristyksiä aloittaa suoraviivaisesti, mutta avartaa siinä lennosta kaiken tarpeellisen antaen todella hyvän lähtökohdan tarinalleen. Mysteeri, vaikka kauaa ei kestäisikään, rakennetaan kärsivällisesti ja asteittain kietoen varsin kiehtovaa kuvaa elokuvan määräämästä vastakkainasettelusta. Konseptin kehittäminen ei lopu kuitenkaan kesken, vaan se jatkuu pikkuhiljaa pala palalta.
Dyynin hiekkamatoja muistuttavat otukset toimivat varsin hyvinä ''antagonisteina'' elokuvassa, jos näin voisi asian ilmaista. Ne eivät ole vain isoja hirviöitä, jotka päättömästi metsästävät kaikkea mitä eteen tulee, vaan oppivat virheistään todella nopeasti ja yrittävät mukautua tilanteeseen yllättävinkin seurauksin. Hiekkamadot kuvataan tavallaan samalla asenteella kuin hait Tappajahai-elokuvassa. Niiden vaaniva luonne ja vaarallisuus seuraa mukana, mihin ikinä ne suuntaavatkin.
Tunnelmallisesti elokuva on todella miellyttävä kaiken kaikkiaan. Se sekoittaa upeasti nasevaa komediaa kauhuun ja välittää varsin mukaansatempaavan selviytymistarinan näytölle katsojan jännitettäväksi. Jännitystäkin piisaa elokuvan mittaan hyvä määrä, eikä mysteerin kalpeneminen loppua kohden tunnu siihen suurta vaikutusta tekevän. Visuaalisesti elokuva on monella tapaa yksitoikkoinen itseään toistavan miljöönsä vuoksi.
Sitä yritetään kuitenkin parhaan mukaan vaihdella monipuolisuuden nimissä. Efektit nojaavat kokonaisuudessaan käytännön ratkaisuihin. Hiekkamato, vaikka parhaat päivänsä on nähnytkin, toimii vielä asiansa ajavasti näytöllä. Miniatyyrityö on myös todella vaikuttavaa seurattavaa, eikä sitä meinaa paljaalla silmällä edes huomata alkuun. Ernest Troostin sävellykset istuvat elokuvaan erinomaisesti, eikä sen puoleen voi kritiikkiä oikein tähdätäkään.
Väristyksiä on mainio kauhukomedia loistavilla hahmoilla höystettynä, joka tarjoaa runsaasti iloa ja jännitystä elämään reilun puolentoista tunnin verran. Ei ainoastaan, että tarina sipaisee katsojan mukaansa moitteettomasti, mutta se onnistuu pitämään tämän hienosti tiukassa otteessaan kestonsa päätyyn asti. Väristyksiä on kuin Dyynin ja Tappajahain kadonnut lapsi, joka yllättää myös veikeällä ja kevytmielisellä luonteellaan. Tämä oli positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 28.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti