Ohjaus: Denis Villeneuve
Pääosissa: Lubna Azabal, Mélissa Désormeaux-Poulin,
Maxim Gaudette, Rémy Girard, Abdelghafour Elaaziz, Allen Altman,
Mohamed Majd, Nabil Sawalha, Baya Belal, Bader Alami
Genre: Draama, Mysteeri, Sota
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
''One plus one, does it make one?''
Kanadalainen Denis Villeneuve on kuulunut jo pitkään suosikkiohjaajiini ja kerta toisensa jälkeen tuntuu siltä, että mies yllättää toinen toista upeammalla työjäljellään. Tällä kertaa päätin hypätä ajassa taaksepäin aikaan, jolloin ohjaaja oli vasta lyömässä itseään läpi kansainvälisillä markkinoilla. Incendies on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, joka ei välttämättä saa ansaitsemaansa huomiotaan esimerkiksi kotimaisilla keskustelupalstoilla.
Elokuva on kyllä mainittu moneen kertaan ohimennen etenkin kansainvälisillä alustoilla. Samalla mitään konkreettista minulle ei ole ajan kanssa onneksi paljastunut sen sisällöstä, mikä antaa minulle mahdollisuuden niin sanottuun korruptoimattomaan katsastukseen. Odotukseni elokuvaa kohtaan ovat toiveikkaan optimistiset. Vaikka tiedostankin Villeneuven kyvykkyyden alalla, en ollut varma siitä, minkälaiseen ryöpytykseen olin uppoutumassa todellisuudessa.
Kauan sitten haudatut salaisuudet ovat hiljalleen paljastumassa, kun kaksoissisarukset, Jeanne ja Simon, kutsutaan äidin pitkäaikaisen ystävän toimesta kuulemaan Nawal-äitinsä viimeistä toivetta - testamenttia. Jeannen on toimitettava sinetöity kirje isälle, jota hän ei koskaan tuntenut. Samoin Simonin on toimitettava yhtä tärkeä viesti tuntemattomalle veljelle, jonka olemassa olosta kaksoset eivät edes tienneet ennakkoon.
Jeanne päättää selvittää totuuden omin avuin Simonin epäröidessä asian kanssa. Pitkän ajan jälkeen veli päättää lähteä hakemaan siskoaan takaisin kotiin, mutta hän liittyykin lopulta mukaan Dareshin kaupungin haravoimiseen. Etsiessään rauhaa mielelleen kaksoissisarukset yrittävät löytää vastauksia yllättäen tietoisuuteen nousseisiin kysymyksiin, jotka avartavat Nawalin kauhistuttavaa elämää avoimeksi kirjaksi. Olisiko totuus kannattanut kuitenkin jättää pimentoon?
Incendies on elokuva, jonka katsomista olen siirtänyt kerta toisensa jälkeen eteenpäin. Tiesin nimittäin ennakkoon, että kyseessä olisi poikkeuksellisen raastava kokemus sekä temaattisesta, että emotionaalisesta näkökulmasta katsottuna. Päätinkin odottaa siihen hetkeen, jolloin olisin mentaalisesti oikeassa mielen tilassa. Olen kiitollinen itselleni siitä, koska Incendies osoittautui aika rankaksi kokemus vastaanotettavaksi.
Denis Villeneuve pitää yleisimmin astetta rauhallisemmista ja hitaasti pinnan alla palavista konsepteista, jotka avartuvat kiehtoviksi kokonaisuuksiksi tarinan edetessä. Sama pätee tähänkin elokuvaan. Elokuva pohjautuu vuonna 2003 esitettyyn samannimiseen näytelmään, joka taas pohjautuu libanonilaisen kommunistiaktivisti Souha Becharan poikkeuksellisen värikkääseen elämään. Tämä ''realistisuus'' tuokin tarinalle pienen lisäpotkun vaikuttavuutensa puolesta.
Tarinallisesti elokuva ottaa toki aikansa rakentaakseen kärsivällisesti tulevaa. Vaikka monen mielestä se saattaisikin tuntua uuvuttavalta, maksaa elokuva takaisin varsin upealla käänteellä, joka taas jättää katsojan kuin katsojan miettimään omaa elämäänsä. Vaikka emme tiedostaisikaan sitä, elämme kaikki omanlaisessa kuplassa. Kuulemme asioita sen ulkopuolelta, mutta ne tuntuvat vieraannuttavilta, koska aiempaa kokemusta ei näistä käsitteistä ole.
Incendies on yksi niistä elokuvista, joka pistää katsojan laittamaan elämänsä uudenlaiseen perspektiiviin. Vaikka se tuntuisikin ajoittain todella painostavalta ja ylitsepääsemättömältä, on maailmassa aina lukuisia muita ihmisiä, jotka ovat jääneet niin sanotusti kokonaan ilman nallekarkkeja. Kaiken lisäksi suurin osa näistä hirveyksistä jää esiripun taakse. Juonenkäänne pysyy aika pitkään peitossa, mikä on hienoa nähdä.
Vasta hetkeä ennen sitä sain itse pisteet yhdistettyä, mikä teki tulevasta kohtauksesta vieläkin hyytävämpää vastaanotettavaa. Kaiken sen jälkeen, mitä kaksoset olivat oppineet äidistään ja tämän värikkäästä elämästä, päätti ohjaaja Villeneuve vielä antaa pysäyttämättömän iskun palleaan pudottaen meidät maahan mentaalisesta kivusta. Tunnelmallisesti Incendies on hitaasti katsojan sisältäpäin murskaava kokonaisuus, joka nojaa kuoleman aiheuttavaan aavemaiseen hiljaisuuteen.
Musiikkia käytetään elokuvassa todella vähän ja vain tietyissä yksittäisissä kohdissa, minkä vuoksi nuotit kuulostavatkin yllättävän vieraannuttavilta kaiken vastaanotettavan keskellä. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva onnistuu vakuuttamaan varteenotettavuudellaan ja vaikuttavuudellaan. Tapahtumat välittyvät näytön toiselle puolelle erinomaisesti, mikä tekee kokemuksesta sitäkin efektiivisemmän otettavan.
Incendies on huikea elokuva vahvalla käänteellä, joka tuntuu poikkeuksellisen rehelliseltä työltä kaiken kaikkiaan. Häiritseviä piirteitä omaavan tarinan lisäksi se tarjoaa mieleenpainuvan kritiikin sekä sotaa, että sen aiheuttamia olosuhteita kohtaan, jotka mahdollistavat vastaavanlaiset tapahtumat ylipäätään. Elokuva saattaa olla Denis Villeneuven magnum opus, vaikka pari nimikettä saattavatkin mennä vielä tämän edelle varteenotettavuudessaan. Aivan mieletön aikaansaannos!
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.2.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti