Ohjaus: Denis Villeneuve
Pääosissa: Lubna Azabal, Mélissa Désormeaux-Poulin,
Maxim Gaudette, Rémy Girard, Abdelghafour Elaaziz, Allen Altman,
Mohamed Majd, Nabil Sawalha, Baya Belal, Bader Alami
Genre: Draama, Mysteeri, Sota
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
''One plus one, does it make one?''
Kanadalainen Denis Villeneuve on kuulunut jo pitkään suosikkiohjaajiini, ja kerta toisensa jälkeen tuntuu siltä, että hän yllättää yhä upeammalla työjäljellään. Tällä kertaa päätin hypätä ajassa taaksepäin, aikaan jolloin ohjaaja oli vasta tekemässä läpimurtoaan kansainvälisillä markkinoilla. Incendies on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, joka ei ehkä saa ansaitsemaansa huomiota esimerkiksi suomalaisilla keskustelupalstoilla.
Elokuva on mainittu useaan otteeseen ohimennen erityisesti kansainvälisillä alustoilla, mutta onneksi yksityiskohdat ovat pysyneet minulle mysteerinä. Tämä mahdollistaa niin sanotun korruptoimattoman katsauksen teokseen. Odotukseni elokuvaa kohtaan ovat toiveikkaan optimistiset; vaikka tiedostan Villeneuven kyvykkyyden, en ollut todellisuudessa varma, minkälaiseen tunneryöpytykseen olin tällä kertaa uppoutumassa.
Kauan sitten haudatut salaisuudet alkavat paljastua, kun kaksoissisarukset Jeanne ja Simon kutsutaan äitinsä pitkäaikaisen ystävän luo kuulemaan edesmenneen Nawal-äitinsä testamenttia. Tehtävä on haastava: Jeannen on toimitettava sinetöity kirje isälle, jota hän ei ole koskaan tuntenut, ja Simonin on puolestaan etsittävä veli, jonka olemassaolosta heillä ei ollut aavistustakaan. Tämä matka menneisyyden hämärään käynnistää tapahtumaketjun, joka muuttaa heidän käsityksensä äidistään – ja heistä itsestään – lopullisesti.
Jeanne päättää selvittää totuuden omin avuin, kun taas Simon epäröi astua tuntemattomaan. Lopulta Simon kuitenkin seuraa siskoaan, ja kaksoset päätyvät yhdessä haravoimaan Dareshin kaupunkia. Etsiessään mielenrauhaa he yrittävät löytää vastauksia kysymyksiin, jotka avartavat heidän edesmenneen äitinsä kauhistuttavan elämän – ja samalla heidän oman alkuperänsä – avoimeksi kirjaksi. Herääkin polttava kysymys: olisiko totuus ollut parempi jättää pimentoon?
Incendies on elokuva, jonka katsomista olen lykännyt kerta toisensa jälkeen. Tiesin ennakkoon, että kyseessä on poikkeuksellisen raastava kokemus sekä temaattisesta että emotionaalisesta näkökulmasta. Päätin odottaa hetkeä, jolloin olisin henkisesti valmis ottamaan sen vastaan. Olen kiitollinen tuosta kärsivällisyydestä, sillä Incendies osoittautui katselukokemuksena todella raskaaksi.
Denis Villeneuve suosii usein rauhallisia, pinnan alla kyteviä konsepteja, jotka avautuvat kiehtoviksi kokonaisuuksiksi tarinan edetessä. Sama pätee myös tähän teokseen. Elokuva pohjautuu Wajdi Mouawadin vuonna 2003 kirjoittamaan näytelmään, joka on saanut innoituksensa libanonilaisen aktivisti Souha Becharan poikkeuksellisista elämänvaiheista. Tämä yhteys todellisuuteen antaa tarinalle merkittävän lisäpotkun, joka syventää sen emotionaalista vaikuttavuutta entisestään.
Tarinallisesti elokuva rakentaa jännitettään kärsivällisesti. Vaikka kerronnan hitaus saattaa monesta tuntua uuvuttavalta, elokuva palkitsee kärsivällisyyden lopulta tavalla, joka jättää katsojan kuin katsojan pohtimaan omaa elämäänsä. Me kaikki elämme tiedostamattamme tietynlaisessa kuplassa: kuulemme asioita sen ulkopuolelta, mutta ne tuntuvat vierailta, koska meiltä puuttuu kokemuksellinen yhteys näihin käsitteisiin.
Incendies on yksi niistä elokuvista, jotka pakottavat katsojan tarkastelemaan omaa elämäänsä uudesta perspektiivistä. Vaikka katselukokemus tuntuu ajoittain painostavalta ja lähes ylitsepääsemättömältä, on hyvä muistaa, että todellisuudessa lukemattomat ihmiset joutuvat kokemaan näitä vääryyksiä päivittäin – usein kaukana julkisuuden valokeilasta. Elokuvan suurin voimavara on sen kyky pitää juonenkäänne piilossa viimeiseen asti, mikä tekee loppuratkaisusta entistä vaikuttavamman.
Vasta hetkeä ennen loppuhuipennusta sain itse pisteet yhdistettyä, mikä teki tulevasta kohtauksesta entistä hyytävämmän. Kaiken sen jälkeen, mitä kaksoset olivat oppineet äidistään ja tämän traagisesta elämästä, Villeneuve antoi vielä viimeisen, pysäyttämättömän iskun palleaan ja lennätti katsojan maahan mentaalisesta kivusta. Tunnelmallisesti Incendies on hitaasti katsojaa sisältäpäin murentava kokonaisuus, joka nojaa kuoleman kaltaiseen, aavemaiseen hiljaisuuteen.
Musiikkia käytetään elokuvassa säästeliäästi ja vain tietyissä, valikoiduissa kohdissa. Tämän vuoksi harvat soinnut tuntuvat yllättävän voimakkailta ja lähes vieraannuttavilta kaiken sen keskellä, mitä joudumme todistamaan. Visuaalisesti Incendies vakuuttaa kypsyydellään ja vaikuttavuudellaan: tapahtumat välittyvät näytön toiselle puolelle erinomaisesti, mikä tekee kokemuksesta entistä tehokkaamman ja iholle tunkeutuvan.
Incendies on huikea elokuva vahvalla käänteellä, joka tuntuu kaiken kaikkiaan poikkeuksellisen rehelliseltä työltä. Häiritseviä piirteitä omaavan tarinan lisäksi se tarjoaa mieleenpainuvan kritiikin niin sotaa kuin sen aiheuttamia olosuhteitakin kohtaan, jotka mahdollistavat vastaavanlaiset tragediat. Elokuva saattaa hyvinkin olla Denis Villeneuven magnum opus, vaikka pari muuta nimikettä saattaakin mennä tämän edelle varteenotettavuudessaan. Aivan mieletön aikaansaannos!
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.2.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti