Ohjaus: David Fincher
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield,
Justin Timberlake, Armie Hammer, Max Minghella, Rooney Mara,
Brenda Song, Rashida Jones, John Getz, Dakota Johnson
Genre: Elämäkerta, Draama
Kesto: 2 tuntia
''You're not an asshole, Mark. You're just trying so hard to be.''
Facebook on sosiaalisen median palvelu, joka on noussut vuosikymmenten mittaan alansa varsinaiseksi jättiläiseksi. Vaikka sen suosio onkin hieman laskenut viime vuosikymmenen aikana, palvelu on historiansa aikana ollut maailman suosituimpia ja keskeisimpiä ihmisten yhdistäjiä. The Social Network on vuonna 2010 ensi-iltansa saanut elämäkerrallinen draamaelokuva, joka käsittelee kyseisen jättiläisen syntyvaihteita ja sen luojia.
Elokuvan ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen David Fincher ja käsikirjoituksesta elämäkerrallisiin draamaelokuviin erikoistuva Aaron Sorkin. Olen nähnyt kyseisen elokuvan kerran aiemmin ja yllätyin jo tuolloin sen mukaansatempaavuudesta, mutta viimeisimmästä katselukerrasta on kulunut sen verran aikaa, että oli korkea aika ottaa teos uudelleen käsittelyyn. Odotukseni sitä kohtaan olivat luonnollisesti todella luottavaiset, joten luvassa oli mitä todennäköisimmin toimiva kokemus.
Syksyisenä yönä vuonna 2003 Harvardin opiskelija ja ohjelmoinnin nero Mark Zuckerberg istahtaa koneensa ääreen ja alkaa työstää kiivaasti uutta ideaa. Bloggaamisen ja koodaamisen huumassa asuntolahuoneessa syntynyt projekti alkaa muovautua poikkeukselliseksi menestystarinaksi, jonka suosio kasvaa nopeasti. Zuckerbergin valtava intohimo saa kuitenkin uusia sävyjä, ja mies kerää matkallaan huipulle yhä enemmän vihollisia.
The Social Network on elokuva, joka tekee hyvin nopeasti selväksi, että sen kirkkaimmat vahvuudet nojaavat pääpainotteisesti käsikirjoitukseen ja henkilöhahmoihin. Vaikka kyseessä ei ehkä olekaan täydellinen mestariteos kaikilta osa-alueiltaan, se onnistuu monissa vastakkainasetteluissaan poikkeuksellisen hyvin tehden paperilla tylsähköltä kuulostavasta konseptista yllättävän mukaansatempaavan ja vangitsevan kokemuksen.
Seuraamme elokuvassa Jesse Eisenbergin esittämää Mark Zuckerbergiä, nerokasta ja sosiaalisesti kömpelöä Harvardin opiskelijaa, joka löytää monien kokeilujen ja ideoiden tuloksena todellisen kultakimpaleen. Mukaan lyöttäytyy nuoren miehen toiveesta Andrew Garfieldin esittämä Eduardo Saverin, joka ottaa vastuulleen The Facebookin – alustansa ensimmäisen version – liiketoiminnallisen kehityksen. Arvostusta koulussa tavoitteleva mies toimii Markin oikeana kätenä.
Miesten visiot alkavat kuitenkin erota toisistaan, minkä vuoksi kaksikon välille alkaa syntyä kipinöintiä. Asiaa ei auta sekään, että projekti on saanut inspiraationsa Armie Hammerin esittämien Winklevossin veljesten, Cameronin ja Tylerin, koulukohtaisesta alustaideasta. Veljekset havaitsevat nopeasti Markin luomuksen rakettimaisen nousun, mikä johtaa pian raskaaseen oikeudelliseen kiistaan. Näiden solmujen ympärillä elokuva sitten pitkälti pyörii kestonsa ajan.
Kuten mainitsinkin jo alussa, elokuvan vahvuudet nojaavat pitkälti nokkelaan käsikirjoitukseen ja nerokkaan uskottavaan dialogiin. Hahmot nousevat sen myötä hienosti eloon, ja saamme erinomaisen otteen käsiteltävistä hahmokaarista sekä heidän välisistään suhteista, jotka alkavat toden teolla rakoilla mitä pidemmälle tarinassa etenemme. Tarina hyppii kahden aikajanan välillä perustamisajankohdan ja sen jälkeen eskaloituneiden oikeudellisten kiistojen välillä.
Seuraaminen on yllättävän helppoa, sillä aikajanat täydentävät toisiaan toimivasti tuoden esille yhä enemmän taustatietoa tilanteesta ja tapahtumista, jotka johtivat lopulliseen pisteeseen. Elokuva ei kysy katsojaltaan niinkään mitä? vaan pikemminkin miksi? Miksi asiat johtivat tähän lopputulemaan? Miksi tilanne kärjistyi niin radikaalisti? Miksi Mark on ajanut itsensä kyseiseen asemaan? Ja miksi Facebook on tulen alla jo heti perustamisensa jälkeen?
Temaattisesta näkökulmasta katsottuna elokuva nojaa vahvasti inhimillisiin yksityiskohtiin ja jossain määrin myös psykologiaan, mutta taustalla kuohuu myös eräänlainen yritysmaailman anarkismi, jota Mark ohjaa oman luomuksensa avulla. Kyse ei ole pelkästään omahyväisestä tavasta ruokkia pakkomiellettä – vaikka siihenkin pisteeseen nuori mies lopulta ajautuukin –, vaan käytännöllisestä alustasta, joka voisi yhdistää ihmisiä ensin ympäri kampusta ja myöhemmin vaikka koko maailman.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on laadukasta seurattavaa kaiken kaikkiaan. Kuvaus on tarkkaa ja todella miellyttävää katsottavaa, ja kellertävää sekä sinertävää väriteemaa käytetään oivallisesti senhetkisen tunnelman korostamiseksi. Myös valaistus vaihtelee hienosti tilanteen mukaan. Fincher on painottanut käyttävänsä luonnonvaloa mahdollisimman paljon saadakseen materiaalin näyttämään realistisemmalta.
Lisäksi Trent Reznorin ja Atticus Rossin sävellykset istuvat kokonaisuuteen kuin nenä päähän. The Social Network on loistava elokuva, joka tarjoaa yllättävän viihdyttävän kokonaisuuden. Vaikka draamakaarta onkin luonnollisesti dramatisoitu elokuvaan sopivaksi, sen taustalla vaikuttaviin tapahtumiin saa kuitenkin erinomaisen otteen. Roolisuoritukset ovat kauttaaltaan loistavia, minkä vuoksi lopputulos tuntuu niin uskottavalta. Kiehtova tarina on kerrottu kiehtovalla tavalla.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.10.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti