Ohjaus: Robert Rodriguez
Pääosissa: George Clooney, Quentin Tarantino,
Harvey Keitel, Juliette Lewis, Ernest Liu, Salma Hayek,
Tom Savini, Fred Williamson, Danny Trejo
Genre: Rikos, Toiminta, Kauhu
Kesto: 1 tunti 48 minuuttia
''That is a matter of opinion and I do not give a fuck about yours.''
Hämärästä aamunkoittoon on yksi niistä elokuvista, joista olen kuullut puhuttavan pelkkää hyvää. En itse henkilökohtaisesti tiennyt ennakkoon, että mistä se kertoisi tai mikä on konseptin varsinainen koukku olisi, mutta jokin veti minua kuitenkin sen puoleen. Olin todellakin kiinnostunut näkemään, että veisikö elokuva minut mennessään vai tuottaisiko se pettymyksen. Odotusarvoja oli täten vaikea arvioida, sillä yritin avartaa mieleni kummalle tahansa yllätykselle.
Dimension Films -tuotantoyhtiön Hämärästä aamunkoittoon on vuonna 1996 ensi-iltansa saanut kauhupainotteinen rikostoimintaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa itselleni vielä osittain tuntematon yhdysvaltalainen Robert Rodriguez. Tuntemattomalla tarkoitan sitä, että vaikka olenkin hyvin tietoinen herran filmografiasta ja hänen aikaansaannoksistaan, en ole vielä onnistunut perehtymään niihin kunnolla. Aloitetaan urakka vaikka tästä elokuvasta. Onko se mistään kotoisin?
Teksasilaisella huoltoasemalla pankkiryöstäjä Seth ja hänen seksirikollinen veljensä Richard tappavat tontin omistajan, sekä paikallisen poliisin, tilanteen eskaloiduttua yllättäen aggressiiviseksi asemittelöksi. Kaiken sortin virkavallalta pakosalla olevat Geckon veljekset yrittävät päästä rajan yli Meksikoon viettääkseen lopun elämänsä rauhassa nauttien vapaudesta ja siemaillen olutta paahtavan auringon alla.
Miehet joutuvat kuitenkin pysähtymään hetkeksi motelliin varmistaakseen suunnitelmansa toimivuuden. Samaan aikaan Fullerin kolmihenkinen perhe on lähtenyt lomamatkalle ja he päättävät matkan varrella kerätä voimiaan samaisessa motellissa. Heidän lomansa kuitenkin muuttuu kertaheitolla astetta vaarallisemmaksi panttivankitilanteeksi Geckon veljesten uhkailujen myötä. Perheen on vietävä kaksikko rajan taakse selvitäkseen elossa.
On pakko mainita heti alkuun sellainen asia, että vaikka odotukseni olivatkin varsin avoimet elokuvaa kohtaan, yllätyin suuresti kuinka epätavanomainen ja omaperäinen se onnistui olemaan etenkin luonteensa puolesta. Ohjaaja Rodriguez alustaa asetelmansa todella pätevän avauskohtauksen merkeissä, jossa pääsemme poikkeuksellisen hyvin vihille siitä minkälaisia päähahmoja pääsisimme seuraamaan tarinassa lähietäisyydeltä.
George Clooneyn esittämä Seth on hyvin neuvokas, määrätietoinen ja sanavalmis rikollinen, joka omalla uhkaavalla luonteellaan onnistuu lyömään tahtonsa läpi kenen tahansa tapauksessa. Emme tiedä miehestä paljoakaan, vaikka rikosrekisteri tuntuukin hyvin tukevalta jo tässä vaiheessa. Hän ei kuitenkaan halua lähtökohtaisesti satuttaa muita ihmisiä, vaan käyttää heitä vain minimalistisesti hyväkseen omien tarpeidensa anastamiseksi.
Eroten veljestään Quentin Tarantinon esittämä Richard, lempinimeltään Richie, on tuomittu seksirikollinen, joka potee selkeästi suuremman luokan häiriötä mielenterveytensä puolesta. Mies on hyvin impulsiivinen ja ennalta-arvaamaton niljakas, joka tuntuu nauttivan muiden ihmisten kivusta ja kärsimyksistä. Seth joutuukin jatkuvasti paikkaamaan veljensä aivottomia päähänpistoja ja ottamaan tilanteen haltuun kerta toisensa jälkeen välttääkseen tukalan kohtalon.
Ryhmään joutuvat mukaan myös halumattaankin Fullerin kolmipäinen perhe, johon kuuluvat: Harvey Keitelin esittämä entinen pastori Jacob, hänen tyttärensä Juliette Lewisin esittämä Kate, sekä hänen poikansa, Ernest Liun esittämä Scott. Perheellä on ollut vaikeaa viime aikoina Jacobin totutellessa yksinhuoltajaelämään ja lasten totutellessa elämään ilman äitiään. Yhteinen aika muuttuu kuitenkin varsin radikaalilla tavalla, kun veljekset päättävät ottaa perheen seuraavaksi kohteekseen.
Elokuvan ensimmäinen puolisko on taattua Tarantinoa, jossa herran käsikirjoitus pääsee todellakin oikeuksiinsa. Kyse ei ole missään nimessä miehen parhaimmasta käsikirjoituksesta, mutta tyyli tuntuu purevan kerta toisensa jälkeen pätevällä tavalla - myös tässäkin tuotoksessa. Alustus on loistava, eikä tilanteen pikkuhiljaa etenevä eskaloiminenkaan tunnu katsojaa pettävän missään vaiheessa. Itseasiassa päinvastoin. Pääsemme mukaansatempaavan tarinan takia elokuvaan niin helposti käsiksi.
Hahmoista huokuu persoonallisuutta ja omaperäisiä piirteitä, vaikkakin on mainittava, että Scottin hahmo ehkä jääkin paikoitellen ikävästi taka-alalle kokonaiskuvasta. Pystymme investoitumaan elokuvaan emotionaalisella tasolla, minkä vuoksi välitämme tapahtumista ihan eri tavalla kuin esimerkiksi tavanomaisen tusinatuotoksen tapauksessa. On kiehtovaa myös nähdä, että elokuvaa seurataan suurimmaksi osaksi rikollisten näkökulmasta katsottuna.
Vaikka pääsemmekin hyvin kärryille Gecko-kaksikon elämänvalinnoista ja niihin johtavista tekijöistä, emme pysty kaikissa tapauksissa moraalisesti olemaan sujut heidän kanssaan. Sethin tapauksessa tilanne on helpompi hyväksyä, mutta Richie vie omansa eri tasolle kyseenalaisilla mieltymyksillään. Elokuvan toinen puolisko kääntää pöydän täysin päälaelleen ja lähtee todellakin riehumaan. Ei ainoastaan, että käänne on yllättävä, mutta se moninkertaistaa kierroksiaan kuin tyhjästä konsanaan.
Vaikka tavallaan täydellinen täyskäännös konseptissa, sekä tunnelmassa on todella rohkea veto tekijöiltä, tuntuvat puoliskot täysin eri elokuvilta toisiinsa verrattuna. Ensimmäinen puolisko nojaa suurimmilta osin jännityspainotteiseen rikosdraamaan, kun taas jälkimmäinen toimintakauhuun. Ei siinä mitään, ohjaaja Rodriguez selkeästi osaa lajityyppien välillä hyppelemisen ja luontevalla tavalla. Ainoa vaan, että käänne saattaa käännyttää katsojia pois, mikä on ymmärrettävää.
Itselleni se kuitenkin toimi varsin hyvin. Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on suurimmaksi osaksi vakuuttavaa seurattavaa. Kameratyö miellyttää silmää ja miljöistä huokuu omanlaista tunnelmaa. Visuaaliset efektit ovat ehkä parhaat päivänsä nähneet, mutta käytännön ratkaisut pelastavat elokuvan häpeältä. Graeme Revellin sävellykset istuvat konseptiin erinomaisesti, eivätkä lainatut kappaleetkaan petä läsnäolollaan.
Hämärästä aamunkoittoon on todella mieleenpainuva elokuvakokemus, joka on kaikista kiistanalaisista piirteistään huolimatta vakuuttaa vakuuttavuudellaan. On hienoa nähdä, kuinka hyvin Tarantino ja Rodriguez tulevat juttuun toistensa kanssa. Käsikirjoitus ja näytöllä tapahtuva nimittäin kukoistaa yhdessä hienosti. Roolisuoritukset ovat myös yllättävän päteviä ympäri pöydän, vaikka George Clooney ehkä viekin parrasvalot nimiinsä. Quentin tarjoilee myös ehkä uransa parhaimman roolityön elokuvassa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 17.10.2025
Lähteet: kansikuva www.themoviedb.org, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti