The Runner (2026) - arvostelu

 

Ohjaus: Kevin Macdonald

Pääosissa: Gal Gadot, Damian Lewis

Alfred Enoch, Rory Wilmot, Phoenix Di Sebastiani

Genre: Toiminta, Jännitys

Kesto: 1 tunti 25 minuuttia

''You think your courtroom rules apply out here? Out here, I am the judge.''

Reaaliajassa etenevät jännityselokuvat ovat yleisimmin kiehtovia konsepteja ajatuksen tasolla, sillä pienimuotoisesta ideasta voi tehdä sen kautta poikkeuksellisen mukaansatempaavan ja painostavan kokemuksen. The Runner on vuonna 2026 julkaisunsa Amazon Prime -striimauspalvelussa saanut toimintapainotteinen jännityselokuva, jonka ohjauksesta vastaa skottilainen Kevin Macdonald. Herra on itselleni käytännössä tuntematon, joten elokuvalta oli vaikeaa odottaa mitään erikoista.

Maia Marten on lontoolainen syyttäjä ja diabeetikkopoika Noah’n äiti. Sinä päivänä, jona hänen on määrä astua oikeuden eteen todistamaan rikollispomo Tommy Boydia vastaan, hän jättää Noah’n kouluun ja lähtee lenkille. Sen aikana hän saa poikansa puhelimesta puhelun Boydin palveluksessa olevalta tuntemattomalta mieheltä. Mies ilmoittaa kaapanneensa Noah’n ja käskee Maian noudattamaan ohjeitaan pojan turvallisen vapautumisen varmistamiseksi.

Lähdin katsomaan elokuvaa vailla sen suurempia odotuksia. En edes ollut tehnyt minkään sortin taustatyötä siitä ennakkoon, enkä katsellut traileria saadakseni mahdollisimman mielipiteistä riippumattoman kokemuksen. Myös sen vastaanotto jäi minulle mysteeriksi, mutta näin jälkikäteen mietittynä monet kritiikit ovat olleet vain poliittisesti latautuneita. Itse lähdin kuitenkin asiaan täysin päinvastaisesta näkökulmasta katsottuna. Onko The Runner -elokuva lytätty turhaan?

Seuraamme elokuvassa Gal Gadotin esittämää syyttäjä Maiaa, joka joutuu odottamattaan elämänsä kiperimpään tilanteeseen. Jo ensihetkistä lähtien tulee katsojalle hyvin selväksi se, että elokuva tulisi olemaan omaa laatuaan ja siihen täytyisi mentaalisesti valmistautua tavalla tai toisella. Hahmot alustetaan poikkeuksellisen naurettavalla tavalla, jossa dialogi kukoistaa epärealistisella karmeudellaan. Tuntuu kuin tekoäly olisi ollut kirjoituspuuhissa elokuvaa tehdessä.

Vaikka materiaali ei aina olekaan yhtä luokatonta pitkin kestoaan, ei se kovin korkealle onnistu kapuamaan pakotetun maratoninsa aikana. Kuten mainitsinkin aiemmin, vastaavanlaiset elokuvat, kuten esimerkiksi Phone Booth – vaikka se onkin todella pienimuotoinen ja yksinkertainen luonteeltaan – onnistuvat realisoimaan ideansa varsin mairittelevasti. Siinä on elementtejä, jotka ylittävät sen rajallisuuden tavalla tai toisella tuntumatta koskaan siltä, että se häpäisee katsojansa matkansa varrella.

The Runner taas tekee katsojastaan lähes jatkuvasti pilkkaa oikoen matkaansa mitä erikoisimpien logiikan ja maalaisjärjen puutosten kautta. Näyttelijät yrittävät rooleissaan tuoden hahmonsa näytölle, mutta monella tapaa järkyttävä käsikirjoitus pitää huolen siitä, ettei heistä voi saada mitään merkittävää irti yrityksistä huolimatta. Kun ote on jo menetetty ja kaikki toivo mennyttä, elokuva yrittää vielä viimeisen kerran kurkottaa katsojaan siteen toivossa, jota ei ole kuitenkaan ansaittu missään vaiheessa.

Teennäinen asetelma tekee sen, että muuten mielenkiintoinen idea jää poikkeuksellisen vaisuksi vastaanotettavaksi lopullisessa muodossaan. Elokuvan lopetus onnistui suoraan sanottuna naurattamaan sillä, että se luuli tosissaan olevansa jotenkin kyllin nerokaskin käänteensä puolesta. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on todella erikoinen ilmestys kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että kuvaus alkaa käymään hermoille jo alkuvaiheessa, mutta ratkaisujen läpinäkyvyys vain kuvottaa.

Sen hyperaktiivinen luonne välittyy jatkuvista, räväköistä leikkauksista, jotka aiheuttavat enemmänkin pääkipua kuin tunnelman korostamista. Vaikka se yrittääkin näillä metodeilla alleviivata juurikin tilanteen aiheuttamaa pakokauhua ja epätoivoa, eivät tunteet välity materiaalista katsojalle ollenkaan jättäen sen heitteille juoksemaan turhaa juoksuaan kohti vääjäämätöntä loppuaan. Temaattisesti elokuvalla on käsissään vahvoja alkioita ajatuksista, joita voisi realisoida osaksi konseptia.

Teknologian merkitys yhteiskunnassa ja ihmiskunnan riippuvuus siitä. Kuinka tilanteen kääntyessä se ottaisi sinusta vallan. Siihen viitataan vain kerran alkukohtauksessa, mutta muuten laitteet toimivat vain elokuvan työkaluina pitääkseen sen keinotekoisesti elossa. Ei merkityksellistä viestiä tai sanomaa sen ympärillä. Tai esimerkiksi mitä vanhempi tekisi jälkikasvunsa tähden. Siihen elokuva paneutuu suurimmin kestonsa aikana, mutta koska hahmotyö on niin juosten kustu, on maksukin sen arvoinen.

The Runner on käytännössä luokaton elokuva, joka ei herätä tunteita, ei kritisoi yhteiskunnallisesti mitään, eikä edes kerro henkilökohtaiselta tuntuvaa tarinaa, johon voisi tavalla tai toisella samaistua. Sen suurin pahe on kuitenkin siinä, että kaikkine välkkyvine visuaalisine elementteineen, hyperventiloivine leikkauksineen ja lyhyineen kestoineen, se on vain järkyttävän tylsä perimmiltään. Kaikki se juokseminen ja mihin se johtikaan? Ei yhtikäs mihinkään...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.9.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com