Creed II (2018) - arvostelu



Ohjaus: Steven Caple Jr.
Pääosissa: Michael B. Jordan, Sylvester Stallone, Tessa Thompson
Genre: Draama, Urheilu
Kesto: 2 tuntia 10 minuuttia

Aivan mielettömän hyvän edeltävän osan jälkeen olin hyvin innoissani jatkosta ja se olikin minulle yksi sen vuoden odotetuimmista elokuvista. Adonis Creed jatkaa kiipeämistään nyrkkeilypiireissä ensimmäisessä jatko-osassaan, joka ei kuitenkaan yllä ihan edeltävän osan tasoon, mutta tuntuu luontevalta jatkolta tälle tarinalle ja etenkin tälle kasvavalle Rockyn spin-off elokuvasarjalle.


Ohjaaja Steven Caple Jr. selkeästi yritti pitää samaisen toimivan tunnelman ja tahdituksen ensimmäisestä osasta, mutta valitettavasti ajoittain hänen oma ohjaustyylinsä tuntui hyvinkin erilaiselta verrattuna ensimmäisen osan ohjaajaan Ryan Coogleriin. Tämän vuoksi Creed II on kuvainnollisesti jakaantunut kahteen eri osaan yhden kokonaisuutensa sisällä, jossa pyrittiin kunnioittaa edeltävän ohjaajan ohjaustyyliä, mutta samalla tuoden aivan uutta tyyliä sekoitukseen mukaan. Nämä tyylit eivät tuntuneet saavan tarpeeksi vahvoja siteitä luotua toisiinsa tehdäkseen elokuvasta tarpeeksi yhtenäisen kokonaisuuden ja sen vuoksi se ajoittain pistikin häiritsevästi silmään.

Elokuvaan oli myös hyvin vaikea hypätä sisään, kun se tuntui vielä hakevan itseään ensimmäisen puolituntisen aikana syöden enemmän aikaa kuin käsitellen varsinaista tarinaa. Heti kun pääsimme Creed vastaan Drago nyrkkeilyotteluun, tarina alkoi saamaan paljon enemmän vauhtia ja potkua ytimeensä. Sen pitkähkön hakemisen jälkeen, vain kerran minulle tuli sellainen olotila elokuvan aikana, että se menetti minusta otteensa, mikä oli kyllä odotuksiin peilattuna vähän pettävää kokea. Ehkäpä se johtui vain siitä, että minulla oli jo tietyn tasoisia odotuksia tullessani miltein täydellisestä edeltävästä Creed-elokuvasta. Sitä se saattoi olla..


Rakastin upeita kekseliäitä kuvakulmia, joita tämä kuvaaja sai vangittua ja joita oli sitten terävöitetty editoijien sekä efekti-tiimiläisten toimesta. Tietyn sortin autenttisuus nyrkkeilykohtauksissa oli mielestäni käsinkosketeltavaa, vaikkei aina ihan näyttänytkään ihan oikean nyrkkeilyn pelikirjaa noudattavan. En kuitenkaan voinut muuta kuin arvostaa näyttelijöiden omistautumista saadakseen nämä kohtaukset tuntumaan sen verran oikeilta ja varteenotettavilta katsojan näkökulmasta, että sitä ei meinaisi ihan elokuvaksi uskoa.

Hahmot tuntuivat suurimmaksi osaksi joko erittäin hyvin rakennetuilta ja kehitetyiltä kokonaisuuksilta tai hyvin lepsusti käsitellyiltä ja heikoilta keskinkertaisuuksilta. Adonis oli selkeästi ensimmäisessä kategoriassa, sillä saimme oikeasti kokea hänen hahmonsa kasvavan massiivisella tavalla ihan silmiemme alla pitkän ja itseään kyseenalaistavan matkan avustuksella. Olin myös erittäin yllättynyt kuinka syvästi elokuvan ''kelmit'' Ivan ja Viktor Drago olivat rakannettu elokuvan aikana. Pystyin oikeastikin tuntea jonkin sortin sympatiaa heitä kohden, sillä heillä tuntui olevan aivan omanlaatuiset hirviöt kaapissa vaanimassa kaksikon suorituksia ja elämää ihan yleisestikin ottaen.


Sen lisäksi he toivat hillitysti, mutta selkeähkösti yhden asian esille yleisimmästä venäläisestä koulutuskaavasta, johon itse venäläisenä pystyin samaistumaan jollain tasolla. Se meille tuttu erittäin syvä omistautuminen jotakin asiaa tai toimenpidettä kohtaan, jota ihan pienestä asti opetetaan lapsille vanhempien avustuksella. Heidän toiveissaan on siis saada lapsista mahdollisimman kunnollisia ja tunnollisia ihmisiä isompana tämän ikään kuin painostavan ilmapiirin tuloksena. Tietenkään se ei ole pelkästään venäläisten oma juttu, mutta itse henkilökohtaisesti kasvoin oppineeni etten ikinä saavuta mitään tekemättä mitään ja vain onnenkantamoisella. Jos en pistäisi sydäntäni ja täyttä omistautumista yrityksieni taakse, en vain yksinkertaisesti ikinä yltäisi mihinkään toivomaani, vaikka jatkaisinkin jatkuvasti toivoen pääseväni läpi onnella. Uskon kovaan työhön, sydämellisyyteen ja omistautumiseen. Nuo kolme asiaa ovat mielestäni tärkeimmät avaimet menestykseen ja Dragon kaksikko niihin luottikin, mutta mukana täytyy olla myös ajoittain sitä onneakin auttamassa.

Arvostin myös sitä yritystä tehdä Dragon hahmoista ja parista muusta sivuhahmosta mahdollisimman autenttisia antaen heille mahdollisuuden kommunikoida venäjän kielellä, mutta minun on kuitenkin pakko puuttua tähän yksityiskohtaan vielä syvemmin. Heidän venäläiset aksenttinsa kuulostivat aivan hirveiltä. Ainoa kerta jolloin he onnistuivat kuulostamaan kutakuinkin autenttisilta venäläisiltä oli tuomarin suusta kumpuavat ohjeet ringissä, kun tämä selitti ottelun sääntöjä elokuvan loppupuolella. Muutoin se oli vain häiritsevää. Länsimaalaisille ihmisille se autenttisuuden puutos ei erotu oikeastaan millään tavalla, sillä se kuulostaa kyllä venäjän kieleltä, mutta itse venäläisenä kyseisiä tilanteita seuratessa minulle parhaimmassa tapauksessa heräsi vain myötähäpeällisiä tunteita.


Creed II oli hitaasti lämpenevä tarina, joka seurasi ennustettavia kliseitään ja juonenkäänteitään hyvin odotetulla tavalla, mutta se ajoi kyllä asiansa näistä pikkuvioista huolimatta. Draama oli hyvin laadukkaasti luotu, kuten myös hienot nyrkkeilykohtaukset ja etenkin ne Rockystä tutut harjoittelu-montaasit, jotka selkeästi erottuivat puolekseen tässä elokuvassa. Creed II ei yltänyt edeltäjänsä korkeuksiin missään nimessä, mutta se oli kuitenkin nautittava koettava siitä huolimatta. Ehdottomasti yksi katsottavaksi, mutta se vaatii ensimmäisen Creed-elokuvan katsastusta vähintäänkin, ennen kuin tähän tarinaan pääsee täysillä mukaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit

  1. Hyvä arvostelu taas kerran! Pieni pettymys ekan upean Creedin jälkeen, mutta oikein hyvä elokuva silti, etenkin Dragojen ansiosta. Sinun täytyy kyllä katsoa Rockyt jossain kohtaa. Creed II:han lähestulkoon vaatii Rocky IV:n näkemisen, jotta tämän leffan panokset käyvät kunnolla selväksi (vaikka Rocky IV onkin koko sarjan ylivoimaisesti kehnoin osa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minusta tuntui kanssa, ettei kyllä missään nimessä onnistunut yltämään ensimmäisen Creedin tasolle, mutta ihan menevä jatko lopulta oli! Rockyt täytyy kyllä ehdottomasti katsastaa, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi!

      Poista

Lähetä kommentti