Ohjaus: Ryan Coogler
Pääosissa: Michael B. Jordan, Sylvester Stallone, Tessa Thompson,
Phylicia Rashad, Tony Bellew, Graham McTavish, Wood Harris,
Ritchie Coster, Tone Trump, Brian Anthony Wilson
Genre: Draama, Urheilu
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
''You see this guy staring back at you? That's your toughest opponent. I believe that's true in the ring and I think that's true in life.''
Rocky-elokuvasarja onnistui kuin onnistuikin taistelemaan kaikkia vastakertoimia vastaan löytäen samalla tukevan paikkansa katsojien sydämistä. Vaikka kaikki osat eivät olleetkaan aina laadullisesti yhtä säväyttäviä kuin ensimmäinen Rocky-elokuva, tarjosi jokaikinen lisäys jotain uutta ja tavanomaisesta poikkeavaa kokonaiskuvaan mukaan. Rocky Balboa -elokuva sinetöi Rockyn nyrkkeilyuran lopullisesti, mutta se ei tarkoittanut kuitenkaan sitä, etteikö kyseisellä maailmalla olisi enemmän annettavanaan uusien jatko-osien muodossa. Isoin riski piileekin siinä, että lähdetäänkö jatkoa tekemään vain dollarin kuvat silmillä vai jonkin merkityksellisen tarkoituksen perässä.
Metro-Goldwyn-Mayer -studio päätti siis jatkaa elokuvasarjaa spin-off -elokuvan muodossa, jonka olisi määre jatkaa kokonaisvaltaista tarinaa eteenpäin tavalla tai toisella. Creed: The Legacy of Rocky, eli kaikessa lyhykäisyydessään - Creed, on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Ryan Coogler. Mies oli vakuuttanut studion johtoportaan Fruitvale Station -elokuvallaan, minkä vuoksi hänet palkattiinkin projektin kapellimestariksi. Hiljattain yhdessä ohjaajan kanssa työskennellyt Michael B. Jordan seurasi tämän perässä pääroolin esittäjäksi. Onko Creed paikkansa ansainnut legendaarisessa elokuvasarjassa?
Adonis Johnson, edesmenneen raskaansarjan maailmanmestarin Apollo Creedin poika, lopettaa hyväpalkkaisen työnsä toimistolla havitellakseen kokopäiväistä nyrkkeilyuraa. Uutiset eivät Mary Anne -äitipuolta tietenkään ilahduta, joka yritti vuosien mittaan kaikkensa pitääkseen pojan poissa nyrkkeilyn ääreltä. Vastoin tämän toiveita Adonis lähtee Philadelphiaan tapaamaan isänsä ystävää - legendaarista Rocky Balboaa pyytääkseen tätä valmentajakseen. Ennakkoluuloisesta epäröimisestään huolimatta italialainen ori päättää auttaa miestä nousemaan nyrkkeilymaailman huipulle. Onko Adoniksella tarpeeksi halua ja periksiantamattomuutta kiivetä raskaansarjan mestariksi?
Rocky-elokuvasarja on hyvin ymmärrettävästäkin syystä onnistunut puhuttelemaan katsojiaan monien vuosikymmenten ajan. Se tarjosi monen monta inspiroivaa altavastaajatarinaa, johon kaikki pystyivät enemmän tai vähemmän samaistumaan. Creed-elokuvalla olisi täten valtava vuori kiivettävänään, jotta kannattajat ottaisivat sen vastaan lämpimästi. Uskaltaisinkin väittää, että tämän vuoksi Rocky Balboa oli pidettävä mahdollisimman lähellä tarinan ydintä, jotta yhteydet, yksityiskohdat ja kokonaiskuva osuisivat tarpeeksi lähelle kotia. Sen elokuva myös tekeekin vakuuttavasti. Creed onnistuu käynnistämään urakkansa loistavasti.
Ei ainoastaan, että se yllättää laadukkaalla varteenotettavuudellaan, mutta se paikoitellen onnistuu myös tuomaan sitä Rocky-elokuvista tuttua tunnelmaa, joka herättää kieltämättä nostalgisia vivahteita katsojassaan. Elokuva ottaa itsensä poikkeuksellisen vakavasti, mikä on mielestäni hyvä asia. Tarinaa lähestytään ensimmäisen Rocky-elokuvan tapaan hyvin kärsivällisellä ja syväluotaavalla asenteella. Seuraamme elokuvassa Michael B. Jordanin esittämää Adonis Johnsonia, joka yrittää isänsä lailla tehdä nyrkkeilystä kokopäiväisen työnsä. Vaikka taidot ovatkin olemassa, tuntuu hänen ylimielisyytensä ajavan miehen oppimaan kaiken kantapään kautta.
Vaikka nälkä kasvaakin kovaa tahtia, ovat miehen mahdollisuudet hyvin rajatut Los Angelesin auringossa, minkä vuoksi Adonis matkaakin Philadelphiaan uusien perään. Siellä hän päättää tavata Sylvester Stallonen esittämän Rocky Balboan, joka on jättäytynyt kokonaan pois nyrkkeilykuvioista. Ensimmäinen tapaaminen herättääkin monenlaisia tunteita entisessä mestarissa. Pääsemme elokuvassa todella nopeasti kiinni kahteen päähahmoon ja heidän väliseen kemiaansa, joka yllättäen toimii kuin rasvattu. Onkin upeaa seurata, kuinka odottamaton ystävyyssuhde alkaa pikkuhiljaa syventymään syventymistään nostattaen samalla tunnelmaa monessa muodossa.
Rocky päättää ottaa Adoniksen suojatikseen auttaakseen tätä pyristelyissään. Nopeasti hän huomaakin sen, kuinka paljon hän on kaivannut nyrkkeilyä ja sen ympäröivää vilskettä. Emme ainoastaan käsittele tarinassa Adoniksen rakettimaista nousukiitoa, mutta saamme myös päivityksen Rockyn elämään ja sen yllättäviin käänteisiin. Mies on jossain määrin erakoitunut muista ihmisistä menetettyään ne tärkeimmät viereltään, minkä vuoksi hän odottaakin omaa vuoroaan. Adoniksen tultua kuvioihin mies löytää uutta inspiraatiota elämäänsä kohtaan, vaikka se tuntuukin kohtelevan tätä kaltoin pitkin elokuvaa. Rocky haluaa auttaa edesmennyttä ystäväänsä auttamalla tämän poikaa menestyksen tielle, mutta tehtävä ei ole kuitenkaan odotetustikaan helpoimmasta päästä.
Adonis on päättäväisyydestään huolimatta hieman pröystäilevä ja tulenarka tapaus. Mies haluaa pärjätä omillaan ja menestyä oman nimensä verolla, vaikka isäukko tarjoaisikin nimellään monia mahdollisuuksia. Adonis on päättänyt kuitenkin onnistua hinnalla millä hyvänsä ja Rockyn avulla hän pääseekin vihdoin koettamaan kovuuttaan tosipaikan edessä. Elokuva muistuttaa paikoitellen edellisiä elokuvia, mutta vain pinnallisesti. Ottaen huomioon, että kyse on niin sanotusti valtikan ojennuksesta, on odotettavaa, että elokuva nojaisi vahvasti Rockyn hahmoon ja tämän värikkääseen menneisyyteen. Kyllä, nostalgiaa teos tarjoaa moneen lähtöön, mutta juuri mikään ei tunnu kuitenkaan halvalta tai väkisin ahdetulta, minkä vuoksi se onkin niin rehellistä ja mielekästä seurattavaa perimmiltään.
Rakenteellisesti elokuva yllättää monimuotoisuudellaan ja kärsivällisyydellään, minkä vuoksi katsojana on niin helppo investoitua siihen. Pääsemme mainiosti käsiksi käsiteltäviin hahmoihin, heidän motiiveihinsa ja ratkaisuihinsa, jotka vievät tarinaa eteenpäin jouhevalla ja mukaansatempaavalla tavalla. Tunnelmallisesti elokuva herättää monenlaisia tunteita. Väkevä draama puree, pienet komediapainoitteiset letkautukset toimivat ja vauhdikas toiminta iskee pysäyttävästi maksaan. Ottelut ovat upeasti visualisoituja. Etenkin Adoniksen ensimmäisen virallisen ottelun yhden kuvan otto yllättää intensiivisyydellään ja laadukkuudellaan.
Tuotannollisesti Creed on selkeästi petrannut edeltäjiinsä verrattuna. Toki, välissä on monia kymmeniä vuosia, mutta siitä huolimatta elokuva on audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna vakuuttava jopa nykymittapuulla mietittynä. Näyttelijät antavat kaikkensa, minkä vuoksi onkin niin moitteettoman helppoa uppoutua elokuvan tarjoamaan maailmaan ja sen värikkääseen vilskeeseen. Vaikka kaikki ovatkin erinomaisia rooleissaan, on nostettava yksi nimi ansaitusti valokeilaan siitäkin huolimatta. Sylvester Stallone antaa elokuvassa ehkä koko sarjan parhaimman roolisuorituksensa Rocky Balboana. Creed toimii oivana jatkona Rocky-elokuvasarjalle, joka herää uudemman kerran eloon mitä upeimmalla tavalla.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.3.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti