Akira | アキラ (1988) - arvostelu

Ohjaus: Katsuhiro Ôtomo

Pääosissa: Mitsuo Iwata, Nozomu Sasaki, Mami Koyama,
Tesshō Genda, Tarō Ishida, Mizuho Suzuki, Yuriko Fuchizaki,
Takeshi Kusao, Kazuhiro Kamifuji, Tatsuhiko Nakamura, Hiroshi Ōtake

Genre: Anime, Toiminta, Scifi

Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia

Nyt luvassa olisikin sitten yksi animehistorian arvostetuimmista ja ylistetyimmistä elokuvista koskaan - Akira. Katsuhiro Ōtomon samannimiseen mangaan pohjautuva anime-elokuva, jonka luoja itse myös ohjasi, sijoittuu kiehtovasti vuoteen 2019 Tokion raunioille rakennettuun Neo-Tokioon. Animemaailmaan kohdistuva pyhiinvaellukseni on ollut tähän asti erityisen antoisa kokemus, joten olin hyvin innoissani, kun pääsin katsomaan kyseistä elokuvaa valkokankaalta.

Lähdin tarkoituksella katsomaan sitä mahdollisimman avoimin mielin ja tietämättä sen konseptista sen enempää, sillä tahdoin elokuvan vakuuttavan minut sellaisenaan. Toivoin sen yllättävän minut tarjoamalla jotain tavanomaisesta poikkeavaa ja innostavan minua uppoutumaan genrensä sisään yhä syvemmälle. Onnistuiko Katsuhiro Ōtomon Akira näyttämään sen laadukkuuden, mistä muut ovat maailmalla sitä ylistäneet maasta taivaisiin?

Kolmekymmentäyksi vuotta kolmannen maailmansodan jälkeen Tokio on rakennettu uudelleen metropoliksi - Neo-Tokioksi. Shotaro Kaneda on moottoripyöräjengin johtaja, joka rellestää ystäviensä kanssa inhorealistisen kaupungin kaduilla kilpaillen muita jengejä vastaan vallasta. Kun yksi ryhmäläisistä, Tetsuo Shima, loukkaantuu vakavasti yllättävässä liikenneonnettomuudessa ja hänet viedään valtion salaisiin tiloihin tutkimuksiin, Kaneda ja hänen lojaali moottoripyöräjenginsä lähtee selvittämään ystävänsä olinpaikkaa, mutta törmäävätkin shokeeraavan totuuden eteen.

Akira on hyvin mielenkiintoinen ja erityinen elokuva kaiken kaikkiaan. Vaikka ennakkoon hiukan pelkäsinkin, ettei elokuva välttämättä olisi konteksiltaan minun kuppini teetä, sain yllättyä hyvin positiivisesti, kuinka helposti se minut tempasi mukaansa alusta asti. Neo-Tokion kaduilla mellakoidaan, moottoripyörillä hurjastellaan ja armeijan helikopterit pörräilevät ilmassa. Hyvin valtaavalta ja massiiviselta tuntuva maailma alkaa alusta asti rakentumaan näiden mysteeristen yksityiskohtien ympärille ja muotoutumaan vangitsevaksi sukellukseksi vaativien teemojen äärelle.

Mitsuo Iwatan esittämä Kaneda ja Nozomu Sasakin esittämä Tetsuo ovat nuoria moottoripyöräjengiläisiä, joista jälkimmäinen joutuu vakavaan liikenneonnettomuuteen. Heidän arkensa muuttuvat hetkessä astetta vaativimmiksi ja mielenkiintoisimmiksi, kun mukaan sekaantuu myös Japanin armeija, sekä valtion johtavat tutkijat. Mysteeri syventyy ja salaisuuden paljastaminen avaa hahmoille merkittäviä ovia uraauurtaville teille, jotka voisivat muuttaa tulevaisuuden maailmaa radikaalisesti puoleen tai toiseen.

On kiehtovaa seurata elokuvan aikana, kunka Kanedan ja Tetsuon tiet alkavat vääjäämättömästi erkanemaan yllättävien käänteiden puolesta. Kaneda on aina toiminut ystäväporukkansa johtavana hahmona, jonka asemaan ja rohkeuteen kaikki haluasivat pyrkiä. Tetsuo taas on ryhmän musta lammas, jota vähätellään ja pidätellään aloillaan tämän joutuessa jatkuvasti erlaisiin ongelmatilanteisiin. Patoutunut viha ja turhautuminen puskee hänestä ulos ja nuorukainen ajautuukin lopulta hyvin vaaralliselle tielle täyttämään suuruuden hullua unelmaansa.

Elokuvan tarjoama maailma on hyvin omaperäinen ja ulottuva tapaus kaiken kaikkiaan. Ränsistyneet ja jätteissä vellovat kadut näyttävät päällepäin hyvin kolkoilta ja vaarallisilta etenkin tavallisille kaduntallaajille - ja sitä se myös onkin. Maailma on täynnä sekä vanhanaikaista, että futuristista designia, mikä saa ympäristön huokumaan samaistuttavista, mutta edistyksellisistä yksityiskohdista, jotka yllättävät uskottavuudellaan.

Akiran rikas mytologia on vangitsevan kiehtovaa seurattavaa. Vaikka se pitääkin sisällään paljon uskottavan maanläheisiä elementtejä, tarjoaa se kuitenkin myös rutkasti edistyksellisiä voimia ja teknologiaa, jotka taas tekevät elokuvasta astetta fantastisemman ja eeppisemmän vastaanotettavan. Akira on myytti, johon etsitään elokuvan aikana toivottua selitystä ja vastausta. Katsojina uppoudumme päähahmojemme matkaan etsimään ja paljastamaan jotain poikkeuksellisen erityistä, emmekä missään vaiheessa tunnu jäävän jälkeen mysteerisien tapahtumien kehityksestä.

Tuotannollisesti elokuva on erittäin edistyksellinen toteutus etenkin aikaansa nähden. Animointityyli korostaa upeasti rujon maailman inhorealistisuutta ja brutaalisuutta. Elokuva on visuaalisesti hyvin miellyttävä ja päräyttävä kokemus. Se tarjoaa hyvin värikkään maailman ja tekee siitä vahvalla kontrastisuudellaan paljon aistikkaamman vastaanotettavan. Elokuvan säestyksistä vastaava Shōji Yamashiro onnistuu erinomaisesti välittämään anteeksiantamattoman maailman epätoivoisen ilmapiirin ja tietyn sortin pelonsekavuuden, joiden armoilla hahmomme ovat jatkuvasti tarinan edetessä kohti mieletöntä kliimaksiaan.

Akira on hyvin vakuuttava kyberpunk-elokuva, joka taiteilee upeasti sekä tarinallisen, että artistisen puolen konseptista. Vaikka mielestäni loppuhuipennus venyykin järjettömiin sfääreihin ja sen vaikuttava potku laimeneekin minimaalisesti, elokuva on kokonaisuudessaan visionääristä elokuvan tekoa parhaimmillaan. Se alkaa pienehköstä valtion salaisuudesta ja loppuu järkyttävän massiiviseen välienselvittelytilanteeseen, joka vie katsojalta jalatkin mennessään räjähtävyydellään.

Elokuva käsittelee myös hyvin inhimillisiä teemoja, joihin on helppo samaistua, vaikka lopulta muuttuukin uskomattomaksi scifi-painoitteiseksi toimintajärkäleeksi. Olin aivan ällikällä lyöty, kun lopputekstit alkoivat rullaamaan näytöllä. Elokuva on niin syvä ja aistikas kokemus, joka tarjoaa paljon mielenkiintoista pohdittavaa muutamalle seuraavalle päivällekin. Jokaisen anime-elokuvia arvostavan tahon täytyy ehdottomasti katsoa Akira vähintäänkin kerran elämässään, sillä se on ehdottomasti yksi parhaimmista lajissaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.9.2020
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com