Luojat: David Benioff, D. B. Weiss
Pääosissa: Kit Harington, Emilia Clarke, Peter Dinklage, Nikolaj Coster-Waldau,
Lena Headey, Maisie Williams, Sophie Turner, Isaac Hempstead Wright,
Liam Cunningham,
Alfie Allen, John Bradley, Gwendoline Christie, Conleth
Hill, Rory McCann, Iain Glen,
Jacob Anderson, Nathalie Emmanuel,
Kristofer Hivju, Joe Dempsie, Pilou Asbæk, Jerome Flynn,
Hannah Murray,
Carice van Houten, Richard Dormer, Ben Crompton, Daniel Portman,
Bella
Ramsey, Anton Lesser, Gemma Whelan, Hafþór Júlíus Björnsson
Genre: Draama, Fantasia, Toiminta
Jaksoja: 6
''Winter is here!''
HBO Nordic- striimauspalvelun suurin saavutus Game of Thrones -sarja on viimeistä silausta vaille valmis paketti ja nyt onkin aika pistää tämä massiivinen kokonaisuus pakettiin kahdeksannen, eli viimeisen, tuotantokauden muodossa. Sarja on ehdottomasti yksi sarjahistorian suurimpia saavutuksia, joten odotuksemme viimeisintä kautta kohtaan olivat järkyttävän suuret - monestakin syystä. Ei ainoastaan, että seitsemäs tuotantokausi nosti jalustan hyvin korkealle materiaalinsa suhteen, mutta sarjan oli onnistuttava myös pistää koko tarina vaikuttavasti pakettiin.
Game of Thrones on yhdysvaltalainen fantasiadraamasarja, joka perustuu George R. R. Martinin ylistettyyn ''Tulen ja jään laulu''
-fantasiakirjasarjaan. Sarja käsittelee hahmojensa kautta lukuisia
teemoja ja konflikteja, jotka pyörivät sodan, uskonnon, seksin,
väkivallan, sekä lojaalisuuden ja oikeuden ympärillä. Olemme vihdoin siinä pisteessä sarjaa, että on aika vihdoin yhdistää kaikkien aiempien kausien tapahtumat yhteen ja katsoa, minkälainen lopetus siitä saataisiin aikaiseksi.
Viimeisen kauden vastaanotto oli sen verran teatraalinen ja koominen näin jälkeenpäin mietittynä, etten aluksi oikein tiennyt, mitä siltä voisi edes ennakkoon odottaa. Tässä sitä kuitenkin oltiin ja itse olin sitä mieltä, että lähtisin katsomaan viimeistä kautta mahdollisimman avoimin mielin, vailla sen ihmeellisempiä oletuksia ja toiveita tapahtumien kulusta. Saiko Game of Thrones ansaitsemansa lopetuksen vai oliko kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi oikeasti niin huono, että julkiset vihanpuuskat olivat kohdallaan?
Jon Snow ja Daenerys Targaryen saapuvat pitkän matkan päätteeksi Talvivaaraan. He saavat pian tulonsa jälkeen tietää, että Yön kuningas ja hänen massiivinen armeijansa on onnistunut murtamaan pohjoisen muurin tieltään. Uhan lähestyessä kovaa vauhtia heitä kohti, keräävät suvut apuvoimia suurta sotaa varten, mutta Cersei Lannister päättää jäädä leikistä paitsi seuratakseen muiden tuhoa etäältä Kuninkaansatamasta. Kuka voittaa sodan ja kuka istahtaa viimeiseksi rautavaltaistuimelle?
Game of Thrones on kulkenut pitkän, mutta poikkeuksellisen lennokkaan matkan vuosien varrella ja on pakko sanoa, että se on ollut mielettömän upeaa seurattavaa monienkin kausien jälkeen. Kahdeksas tuotantokausi on kuitenkin siitä erikoinen tapaus, että se sisältää vain kuusi pidempää jaksoa tuotannon kiireisen aikataulun vuoksi ja se myös näkyy. Kausi on rakenteellisesti selkeästi nopeatempoisempi ja kiirehtivämpi kuin aikaisemmat, sillä sarja haluttiin selkeästi saada pakettiin mahdollisimman nopeasti.
Tästä kahdeksannen tuotantokauden ongelmat suurimmaksi osaksi kumpuavatkin. Vaikka jaksot ovatkin tuntuvasti pidempiä, tuntuu katsojasta kuitenkin siltä, että materiaalia on runsaasti enemmän kuin mitä aikaa on käytettävänä. Vaikka tarinassa itsessään ei olekaan mielestäni sen suurempia ongelmia, rokottaa kiirehtivä tahti viimeistä kautta ikävällä tavalla seuratessamme, kuinka sota valkoisia kulkijoita vastaan ratkeaa. Kausi tuntuu paljon epätasaisemmalta kuin yksikään aiempi, mikä vaikuttaa myös katselukokemukseen hieman negatiivisesti.
Game of Thrones -sarjan viimeinen kausi pitää sisällään kaksi suurempaa tarinakokonaisuutta, jotka ratkaisevat Westerosin mieleenpainuvimman ja eeppisimmän välienselvittelyn loppuun. Vaikka se tuntuukin huikealta paperilla, itse toteutus kieltämättä painuu kiireisen lähestymistavan vuoksi jokseenkin turhauttavan puolelle. Etenkin jälkeenpäin kun sitä miettii, on sanomattakin selvää, että kahdeksas tuotantokausi olisi pitänyt pilkkoa kahtia ja venyttää hiukan enemmän saadaksemme kaiken irti sen eeppisestä materiaalista, mutta huono ei sarjan viimeinen kausi missään nimessä ole.
Spoilaamatta sen enempää tarinasta voin sanoa sen, että sarja on alustanut lukuisia tarinakaaria jo alkumetreiltä loistavalla otteella ja näin loppupuolella ne käyvät täysin järkeen, miksi tiettyjä ratkaisuja on alunperin tehty. Lähes kaikki merkittävimmät hahmot saavat aikaa loistaa näytöllä. Toki voimme argumentoida sillä, ettemme välttämättä saa kaikista hahmoista sen enempää irti, mutta ollaksemme rehellisiä itsellemmekin, ei kuuden jakson aikana enemmästä voinut ollakaan toivoa. Siihen nähden, kuinka paljon materiaalia ja tarinaa saimme kuuden jakson aikana, olen varsin tyytyväinen siihen, että kaikki saavat lopulta arvoisensa lopetuksen tässä massiivisessa tarinakokonaisuudessa.
Voisin ottaa esimerkiksi Emilia Clarken esittämän Daenerys Targaryenin matkan ja kasvun perillisenä kuningattarena, sillä se tuntui monista Game of Thrones -kannattajista olevan se raivostuttavin yksityiskohta koko viimeisessä tuotantokaudessa. Jo kolmannella tuotantokaudella sain ikäviä väristyksiä hahmon tyrannimaisesta luonteesta ja kausi kaudelta olemme saaneet yhä enemmän merkkejä siitä, mitä pahimmassa tapauksessa voisi tapahtua, kun nainen vihdoin pääsisi lähelle rautavaltaistuinta.
Kun menettää matkan varrella niin paljon ja niin pienellä aikavälillä, on sanomattakin selvää, että se vaikuttaa ihmiseen negatiivisesti. Ottaen myös huomioon sen, kuinka tunnollisesti hän haavitteli valtaa ja mitä kaikkea hän teki sen saamiseksi, on hänen perimmäinen luonteensa hyvin osuva loppupeleissä. Kit Haringtonin esittämä Jon Snow taas yllätetään oman historiansa puolesta, joka onnistuu samalla muuttamaan koko valtaistuinpelin luonnetta, mitä pidemmälle kaudessa etenemme. Starkit muutenkin tuntuvat vihdoin saavan omia palasia pitkästä aikaa paikoilleen ollessaan jatkuvasti alakynnessä monen kauden ajan.
Lena Headeyn esittämä Cersei Lannister joutuu todellisen haasteen eteen, kun hänen valtaansa uhataan kovemmilla panoksilla. Nainen on ollut tunnettu sarjassa hyvin shakkimaisesta pelinlukutyylistään ja hyvin niljakkaasta tavasta saada aina haluamansa, vaikka peli ei olisikaan itsessään ollut kovin armelias häntä kohtaan. Nikolaj Coster-Waldaun esittämä Jaime Lannister kamppailee taas kahden vaiheilla siskonsa Cersein armottoman vallanpidon ja koko muun ihmiskunnan välillä. Hän rakastaa siskoaan ja haluaa olla hänen kanssaan, mutta samaan aikaan mies haluaa olla kunniallinen ja taistella muiden sukujen kanssa paremmasta tulevaisuudesta. Molemmat saavatkin lopulta oman poeettisen lopetuksen tarinakaarilleen.
Kahdeksas tuotantokausi on koko sarjan näyttävin kausi tuotannollisesta ja teknisestä näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että visuaalinen ilme on tyrmäävän kaunista seurattavaa, mutta lähestymistapa eeppiseen lopetukseen on mahtipontisen rohkeaa. Yksityiskohtiin edelleenkin painotetaan visuaalisen tarinankerronnan tehostamiseen ja edelleenkin tarjoilee hyvin miellyttäviä hetkiä pitkin kautta. Televisiosarjaksi Game of Thrones on muuttunut jopa vallankumoukselliseksi kokonaisuudeksi, joka rikkoo rajoja sekä tarinankerronnallisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna etenkin sarjojen maailmassa.
Game of Thronesin kahdeksas tuotantokausi on selkeästi heikoin kausi koko sarjassa, mutta täysin eri syistä kuin mistä sarjan ''vannoutuneimmat'' kannattajat ovat itku kurkussa valittaneet. Vaikka se onkin rakenteellisesti jokseenkin hätäisesti punottu kokonaisuus, vie se tämän massiivisen tarinakokonaisuuden vakuuttavasti loppuun. Viimeisen kauden aikana tehdyt ratkaisut ovat hyvin rohkeita, mutta täysin järkeenkäyviä, eikä Game of Thronesille tuttuun tapaan yllätyksellisyyttä todellakaan puutu sarjan viimeiseltäkään kaudelta, mikä on hienoa huomata.
Ramin Djawadi onnistuu taas räjäyttämään pankin sävellyksillään ja
pienillä muutoksillaan, jotka todellakin tekevät
tuotantokauden materiaalista astetta eeppisempiä, sekä tunteellisempia. Game of Thrones on ehdottomasti katselun arvoinen sarja, joka jokaisen kannattaisi nähdä ainakin kerran elämässään. Milloinkohan saamme seuraavan kerran kokea jotain vastaavaa tai edes lähellekään sitä. Tiedä häntä, mutta se on kuitenkin sanomatta selvää, että sarja painuu kevyesti kaikkien aikojen parhaimpien sarjojen joukkoon liikkuvien kuvien historiassa ja luultavasti pysyykin siellä vielä kauan.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti