Happi | Oxygene (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Alexandre Aja
Pääosissa: Mélanie Laurent, Malik Zidi, Laura Boujenah,
Eric Henson-Macarel, Anie Balestra, Marc Saez,
Cathy Cerda, Lyah Valade, Mathieu Amalric
Genre: Draama, Scifi, Jännitys
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Nyt kun Netflix-striimauspalvelu tuntuu tarjoavan avokäsin uusia alkuperäiselokuviaan, on aika ottaa yksi niistä käsittelyyn. Happi on jännityspainoitteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa ranskalainen Alexandre Aja. Herra tuli minulle tutuksi toissa vuoden Crawl-kauhuelokuvasta, joka todellakin yllätti varteenotettavuudellaan. Olin täten hyvin odottavainen ohjaajan uuden elokuvan puolesta, sillä sekin vaikutti ennakkoon hyvin lupaavalta. Onnistuuko Alexandre Aja yllättämään toistamiseen?


Heti kättelyssä täytyy sanoa, että elokuvan konsepti on hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Mélanie Laurentin esittämä Liz herää yllättäen syväjäädytyskapselin sisältä kytkettynä kaikennäköisiin piuhoihin ja elintoimintoja ylläpitäviin laitteisiin. Tämän kapselin tarkoituksena on pitää huoli siitä, että nainen pysyisi hengissä syväjäädytyksen aikana. Koko asetelma on hyvin mysteerinen sekä katsojalle, että naiselle itselleen, mikä herättääkin mielenkiinnon heti kättelyssä. Ottaessaan suojakerroksiaan ja antureitaan pois kehostaan, käynnistää Liz samalla kapselin hereille.

Kapseli on itsessään hyvin pieni, mutta täynnä futuristista teknologiaa. Pian heräämisensä jälkeen Liz kuulee mysteerisen äänen, joka kertoo hänelle laitteen arvoista. Äänen takaa paljastuu lääkintäkäyttöliittymä nimeltään MILO, jokaa pitää huolen siitä, että Liz pysyy turvallisesti säilössä. Valitettavasti pian naiselle ilmeneekin, että kapselissa on järjestelmävika, ja että happitaso yltää vain kolmeenkymmeneenviiteen prosenttiin. Tästä mysteerin purkaminen sitten alkaakin. Elokuva ei aikaile tarinansa aloittamisessa, vaan hyppää suoraan pää edellä mysteerinsä uumeniin.
 

Ymmärrettävän hämmennyksen jälkeen Liz alkaa analysoimaan tilannettaan ja klaustrofobista ympäristöään vastausten toivossa. Kryogeenisessä kapselissa makaava nainen olettaa alkuun joutuneensa sairaalaan huonontuneen terveystilansa vuoksi, mutta mitään konkreettista hän ei saa kuitenkaan heti selville. Menneiden tapahtumien muistamista vaikeuttaa myös se, että MILO-lääkintäkäyttöliittymää on ohjeistettu pitämään potilas tietämättömässä tilassa, minkä vuoksi Liz nojaakin oman tietonsa observoimiseensa ja himmenneiden muistojen kaivelemiseen.

Mikä elokuvasta tekee hyvin mukaansatempaavan, on kisa aikaa vastaan, joka valuu koko ajan olemattomiin. Vähäinen hapen taso varmistaa sen, että Liz joutuu lyhyessä ajassa pohtimaan selviytymismahdollisuuksiaan etsiessään pakoreittejään vapauteen. Happi on selkeästi ottanut vaikutteita Ryan Reynoldsin tähdittämästä Buried-elokuvasta. Ei ainoastaan, että päähahmo joutuu operoimaan klaustrofobisessa tilassa, mutta hän joutuu käyttämään kaikka mahdollisia keinoja selvittääkseen olinpaikkansa ja pysyäkseen hengissä. Liz ei ole toki haudattuna elävältä köykäinen puhelin taskussaan, mutta idea ajaa kuitenkin samankaltaista asiaa.


Tarina on perimmiltään hyvin pienimuotoinen ja yksinkertainen kokonaisuus. Sen rajatut mahdollisuudet voisivat helposti muovata siitä tylsähkön seurattavan, mutta ohjaaja Alexandre Aja onnistuu repimään konseptista jopa enemmän kuin mitä siltä edes voisi odottaa. Elokuva hyötyy pienimuotoisuudestaan, sillä pystymme katsojina investoitumaan kutkuttavaan tilanteeseen ja naisen epätoivoiseen mysteerin selvittämiseen moitteettomasti. Ei ainoastaan, että Liz joutuu kamppailemaan omien negatiivisten ajatustensa kanssa, mutta kapselissa makaaminen alkaa myös psyykkisesti vaikuttamaan naisen mielenterveyteen - ajaen hänet todellisen kauhun valtaan.

Hapen tason laskiessa nopeasti nainen alkaa hallusinoimaan ja kuvittelemaan asioita, samalla kun hän yrittää etsiä vastauksia palaviin kysymyksiinsä. Elokuva tarjoilee myös osuvaa symboliikkaa pitkin kestoaan. Näemme silloin tällöin vilauksia valkoisista laboratoriorotista, joka on vankina massiivisessa labyrintissä. Rotta pyrkii löytämään tiensä ulos, mutta se tuntuu jatkuvasti ajautuvan umpikujaan. Rotan lailla, Liz on vankina kapselissa, etsiessään kuvaannollisesti pakoreittiä toivottoman suuresta labyrintistä, joka ei kuitenkaan tunnu koskaan antavan periksi.


Päähahmomme joutuu jatkuvasti uusien käänteiden ja ongelmien äärelle, jotka vaikeuttavat ratkaisujen tekemistä hurjasti. Tunnelmallisesti elokuva osaa olla hyvin painostavaa koettavaa. Ei ainoastaan, että klaustrofobiset katsojat tulevat kieriskelemään istuimissaan, mutta jännite todellakin kiristyy tarinan edetessä ja panoksien kasvaessa yhä suuremmiksi ja suuremmiksi. Lizin psykoosin kaltainen tila syventyy syventymistään ja katsojina pystymme todellakin aistimaan sen näytön läpi.

Tuotannollisesti elokuva käyttää kaikki mahdollisuutensa pienen miljöön autenttiseen esillepanoon, eikä se petä missään vaiheessa. Ei ainoastaan, että kameratyöskentely on laadukasta seurattavaa, mutta se tuntuu välittävän hahmon tilan aistikkaasti näytölle omaperäisten esteettisten ratkaisujen myötä. Värimaailma korostaa sinertäviä ja punertavia sävyjä luoden hyvin mekaanisen tunnelman näytölle. Olemme kapselissa Lizin kanssa koko elokuvan ajan ja tämä asetelma välittyykin sen vuoksi hyvin uskottavasti näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi.


Happi on poikkeuksellisen yllätyksellinen Netflix-alkuperäiselokuva, joka ei ainostaan onnistu kertomaan mielenkiintoisen tarinan, mutta imaisee katsojan täysin mukaansa painostavan tunnelmansa ja suuren mysteerinsä ansiosta. Elokuva pitää tämän mysteerisyyden upeasti yllä ja onnistuu tarjoamaan hyvin vaikuttavia juonenkäänteitä, sekä muita yksittäisiä yllätyksiä katsojan shokeeraamiseksi. Mélanie Laurent  onnistuu välittämään vakuuttavan roolisuorituksen näytölle ja hänen hahmonsa tuntuu hyvin uskottavalta tapaukselta perimmiltään.

Elokuva pistää katsojan keskelle klaustrofobista ympäristöä arvailemaan tapahtumien tarkoitusta ja mahdollisia ratkaisuja ongelmiin, jotka tuntuvat jatkuvasti kasvavan tarinan eskaloituessa kontrolloimattomasti. Se pyrkii parhaansa mukaan ajamaan katsojaansa harhaan ja onnistuukin siinä jopa yllättävän hyvin. Ohjaajana toimiva Alexandre Aja osaa selkeästi luoda yksinkertaisesta ideasta suuren yllätyksien täyttämän verkoston, joka ei tyydy vähempään, vaan tähtää jatkuvasti ylemmäs tilanteen eskaloituessa yhä enemmän. Elokuva ei välttämättä sovi jokaiselle katsojalle, mutta varmasti tarjoaa jokaiselle jotain kiehtovaa mietittävää jälkeenpäin.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.5.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit