Ohjaus: Daniel Myrick, Eduardo Sánchez
Pääosissa: Heather Donahue, Joshua Leonard, Michael C. Williams,
Jim King, Sandra Sánchez, Bob Griffin, Ed Swanson, Patricia DeCou
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 21 minuuttia
''Found footage'' -elokuvantekotyyli ei ole ennen 1990-luvun loppua ollut kovin kummoisessa arvossa. Kyseistä tyyliä pidettiin liian halpamaisena ja amatöörimäisenä tapana kuvata elokuvia, mutta vuonna 1999 yksi kauhun genren tuottavimmista elokuvista sai julkaisunsa ja se todellakin tuli jäädäkseen. Teos ei tietenkään ole kaikkien aikojen tuottavin kauhuelokuva etenkään nykyisellä mittapuulla, mutta ainakin budjettiinsa nähden se teki hurjaa jälkeä teatterikierroksellaan. Kyseessä on yhdysvaltalainen minimaalisen budjetin omaava The Blair Witch Project.
En ollut elokuvaa aiemmin nähnyt, joten oli mielenkiintoista nähdä, mistä kaikki se vouhotus ja meteli on peräisin. Tekijätiimi on täynnä minulle täysin tuntemattomia tapauksia, niin kuin varmasti monelle muullekin. Ennakko-odotuksia oli vaikeaa arvioida, sillä elokuva on saanut vuosien mittaan paljon kritiikkiä osakseen, vaikka suurin osa siitä pääosin tykkäsikin. Itse kyllä odotin innolla elokuvan näkemistä, vaikka takaraivossani jokin pidättelikin täydelliseltä heittäytymiseltä. Onko elokuva kritiikkinsä ansainnut vai onko kyseessä todella yksi modernin kauhun kulmakivistä?
Vuonna 1994 kolme nuorta opiskelijaa lähtevät Marylandin Burkittsvilleen, Black Hillsin alueelle dokumentoimaan paikallista legendaa, jonka mukaan sen metsissä asustelee hyytävä Blairin noita. Opiskelijoiden päämääränä on tehdä näyttötyö kouluehtäväänsä varten, minkä vuoksi he päättävät lähteä kokeilemaan onneaan noitametsästyksen parissa. Vaikka projekti vaikuttaisikin alkuun etenevän moitteettomasti, pian he huomaavat olevansa kadoksissa metsän uumenissa, eikä legenda voisi muuttua yhtään sen karmivammaksi ja realistisemmaksi.
The Blair Witch Project on monella tapaa hyvin kiehtova elokuva perusteiltaan. Ei ainoastaan, että sen omaperäinen toteutustyyli tuntui aikoinaan yllättävän katsojat ympäri maailmaa, mutta se nosti tämän kyseisen tyylin korkeimmalle jalustalle. Suosion pohjalta monet 2000-luvulla tehdyt kauhutuotokset ja niistä lypsetyt elokuvasarjat ovat yrittäneet toistaa 1999 hittielokuvan menestystä käyttäen samaista ''found footage'' -kuvaustyyliä tunnelmansa nostattamisessa. Vain pieni osa yrityksistä lopulta johtivat jonkin sortin onnistumiseen. Esimerkkeinä nostaisin ehdottomasti mielipiteitä jakaneet Paranormal Acitivity- ja REC-elokuvat.
Jos jossain elokuva ehdottomasti onnistui, niin poikkeuksellisessa markkinoinnissa, joka kulminoitui sanomalehdissä painettuihin ja internetissä julkaistuihin mainoksiin, joiden mukaan etunenässä toimineet näyttelijät olisivat kadoksissa. Tekijät päättivät myös upottautua yhä syvemmälle kanin koloon julkaisemalla ''kadonneiden'' näyttelijöiden oikeita lapsuuden kuvia poliisilausuntojen kera pitääkseen materiaalinsa mahdollisimman autenttisena ja uskottavana. Erikoinen kuvaustyyli ei tätä illuusiota rikkonut - pikemminkin päinvastoin.
Seuraamme elokuvassa, kuinka Heather, Josh ja Mike lähtevät Marylandin Burkittsvilleen kuvaamaan hyytävää dokumenttielokuvaansa. He kuvaavat materiaalinsa vanhalla käden nojassa pidettävällä kameralla, joka toisi heidän työhönsä sitä vaadittavaa autenttisuutta ja uskottavuutta. Blairin noidan legenda on vuosien ajan ollut yhdistettynä pienen kaupungin erikoislaatuisiin katoamisiin, jotka ovat herättäneet hyvin erikoisia reaktioita paikallisissa asukkaissa. Aiheen mysteerinen ja yliluonnollinen luonne jakaa mielipiteet kahtia asukkaissa, mutta ihmetystä se on heissä kuitenkin joka tapauksessa herättänyt.
Elokuvan tarina on hyvin yksinkertainen perusteiltaan ja se onkin pelkästään hyvä asia. Dokumentoiva tarinankerronta vaikuttaisi hyvin helpostilähestyttävältä ja niin sanotusti tutulta vaihtoehdolta, johon voimme luultavasti kaikki katsojina samaistua jollain tasolla. Olemme kuitenkin elämässämme katsoneet vähintäänkin yhden dokumentaarisen elokuvan tai televisiosarjan, joka käsittelee oikean elämän kauhuja tai ihmeitä. Olkoot ne totuuden tai teorioiden pohjalta kyhättyjä. Elokuva ei missään nimessä pidä tuotannollisesti tasoaan yllä samalla tavalla kuin esimerkiksi oikeat dokumentaariset materiaalit, mutta tämä ratkaisu tuokin elokuvaan astetta enemmän realistisuutta.
Näyttelijät yrittävät parhaansa mukaan jäljitellä tavallisen ihmisen luonnonmukaista käyttäytymistä elokuvassa, mutta materiaalin keskeltä kuitenkin ajoittain paistaa vahvasti sen keinotekoiselta tuntuva dialogi, joka pistää kieltämättä silmään. Pystymme siitä huolimatta uskoutumaan elokuvan tarjoamaan materiaaliin, joka osaa parhaimmillaan nostattaa selkäkarvoja pystyyn. Ei välttämättä itse materiaalinsa puolesta, mutta itse ajatuksen, joka kummittelee mielen perukoilla katsastuksen yhteydessä. Tämä onkin elokuvan kevyesti paras piirre, joka vahvistuu mitä pidemmälle siinä etenemmekin.
Vaikka elokuva ei paljon kauhulla mässäile, osaa se ajoittain nostaa jännityksen väkevästi kattoon pelkästään viittauksiensa puolesta, jotka herättävät legendan vakuuttavasti eloon. Vaikka se ei näytäkään tapahtumien aiheuttajaa näytöllä, tuntuu pelko tuntemattomasta käynnistävän katsojan tietyn sortin vireystilaan, joka alkaa loppua kohden radikalisoitumaan astetta aggressiivisemmalla tavalla. Elokuvaa varten keksitty urbaanilegenda ei ole oikea alkuunkaan, mutta tekijät onnistuivat tekemään siitä sen verran uskottavan idean, että ihmiset edelleenkin uskovat kuvitteellisen tapahtumapaikan pitävän sisällään kostonhimoisen noidan, joka napsii metsässä kulkevia puolustuskyvyttömiä sieluja.
The Blair Witch Project on parin vuosikymmenenkin jälkeen yllättävän toimiva elokuva, joka saattaisi nykypäivänä kaatua toki jo ärsytykseen asti ylikäytettyyn kuvaustyyliin. Se on oman aikansa tuotos ja ihan ymmärrettävästi se on jakanut mielipiteitä toteutuksensa puolesta puolin ja toisin. Vaikka se ei välttämättä jokaiselle katsojalle sovikaan rajusti heiluvan visuaalisen ilmeensä vuoksi, osaa se muilla piirteillään säväyttämään katsojaa kuin katsojaa. Mikä siitä tekee myös poikkeuksellisen kiehtovan, on sen merkitys ja vaikutus kauhun genreen. Elokuva onkin oiva osoitus siitä, että hyvällä ja omaperäisellä idealla pääsee jo pitkälle, eikä se rahapussi välttämättä loppupeleissä määrittele tuotoksen laatua. Selkeä määränpää ja visio nimittäin merkkaavat elokuvanteossa enemmän ja siitä nostankin hattua kekseliäälle tekijätiimille.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti