Antlers (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Scott Cooper

Pääosissa: Keri Russell, Jesse Plemons, Jeremy T. Thomas,

Graham Greene, Scott Haze, Rory Cochrane, Amy Madigan, Cody Davis,

Sawyer Jones, Jake T. Roberts, Katelyn Peterson
Genre: Kauhu, Mysteeri, Draama

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Tällä kertaa otamme käsittelyyn Guillermo del Toron tuottaman Antlers-elokuvan, joka jätti Suomessa elokuvateatterikierroksen väliin ja siirtyi suoraan Disney+ -striimauspalvelun valikoimaan. Antlers on vuonna 2021 ulkomailla ensi-iltansa saanut yliluonnollinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa itselleni täysin tuntematon yhdysvaltalainen ohjaaja Scott Cooper. Elokuva pohjautuu käsikirjoittaja Nick Antoscan ''The Quiet Boy'' -novelliin, joka oli alunperin julkaistu Guernica-lehteen. Mistä on kyse?

Pienessä Cispus Falls -kaupungissa, Oregonissa, kaksitoistavuotias Lucas viettää vapaa-aikaansa kierrellen lähimetsissä tappaen pieniä eläimiä ja keräillen niiden kuolleita ruhoja talteensa. Hänen opettajansa Julia alkaa huolestumaan Lucasista, kun tämä löytää pojan häiritseviä piirrustuksia ja huomaa tämän käyttäytyvän hyvin epäilyttävällä tavalla. Opettaja yrittää saada poikaan yhteyden keskustellen tämän ongelmista, mutta huomaa pian, että tiedolla on oma karmaiseva hintansa.

Searchlight Pictures -tuotantoyhtiön elokuvat ovat onnistuneet vuosien saatossa yllättämään minut positiivisesti, vaikka ennakkoon suhtauduinkin niihin jokseenkin skeptisellä tavalla. Odotukseni Antlers-elokuvaa kohtaan olivat hyvin toiveikkaat, mutta siltikin jossain määrin varautuneet mahdollisen pettymyksen puolesta. Sen perimmäinen idea onnistui herättämään kiinnostukseni ja lähdinkin katsomaan elokuvaa avoimin mielin. Oliko se mistään kotoisin?

Tuotoksen alkuasetelmasta on vaikea saada kunnollista otetta ja se johtuukin sen epätavanomaisesta luonteesta ja lähestymistavasta, joka tuntuu poukkoilevan jatkuvasti epätietoisuuden välimaastossa. Ohjaaja Scott Cooper pyrkiikin houkuttelemaan katsojaa vihjailevalla ja unenomaisella tarinankerrontatyylillä, joka herättää lukuisia kysymyksiä jatkoa ajatellen, mikä syventää konseptin mysteerisyyttä huomattavasti.

Seuraamme elokuvan aikana Jeremy T. Thomasin esittämää Lucasia, joka on hyvin ujo ja sisäänpäin kääntynyt persoona. Vaikka ulkokuori vihjaakin viattomaan poikaan, on hänellä paljon syvälle juurtuneita ongelmia, joiden kanssa tämä joutuu jatkuvasti painimaan koulukiusaamisen lisäksi. Keri Russellin esittämä opettaja Julia taas on työhönsä kyllästynyt nainen, joka toivoi ammattinsa tarjoavan hänelle jotain täysin erilaista. Eräänä päivänä hänen huomionsa kohdistuu Lucasiin, kun tämä kertoo myyttisen tarinan oman mielikuvituksensa pohjalta.

''Pelottava lapsi'' -konseptia on käytetty monessa muodossa kauhuelokuvissa, joten on ihan ymmärrettävää, että uusia ideoita on vaikea enää muovailla tyhjästä. Antlers onnistuu kuitenkin siitä huolimatta antamaan tälle asetelmalle aivan uudenlaisen vision, joka mysteeripainoitteisuudellaan huokuu tietynlaista omaperäisyyttä. Valitettavasti elokuva itsessään ei yllä ihan potentiaaliinsa, vaan pikemminkin raapii vain pintahileet pois.

Rakenteellisesti tarina pyrkii avartamaan perimmäistä ideaansa tulkinnanvaraisella luonteellaan ja hyvin mystisellä olemuksellaan. Emme siis katsojana varsinaisesti tiedä, mitä edessä mahtaa vielä vaania, mutta kohtaus kohtaukselta ohjaaja pyrkii tuomaan lisää valoa kokonaiskuvaan. Siitä huolimatta elokuvalla ei tunnu olevan tarjota tarpeeksi vahvaa ja yhtenäistä visiota, joka johtaisi äärimmäisiin paljastuksiin ja moitteettomasti hengittävään kokonaisuuteen.

Jos jotain elokuvalta löytyy, niin mysteeriä. Olemme katsojina jatkuvasti läsnä tarinan puolesta ja sen yliluonnolliset lisäykset nostavat vaikuttavasti kysymyksiä ilmoille. Vaikka konsepti vaikuttaakin hyvin lupaavalta ja omaperäiseltä päällepäin, tuntuvat rakenteelliset tukipilarit turhan ailahtelevilta ja heikohkoilta. Kysymyksiin ei meinata saada konkreettisia vastauksia, mikä toki jättää mielikuvitukselle valtaa, mutta koska elokuvalla on pienimuotoisesta alkuasetelmastaan huolimatta liikaa käsiteltävää, ei lyhytkestoisuus auta asiaa ollenkaan.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna Antlers on erittäin laadukasta katsottavaa. Ei ainoastaan, että visuaalinen esillepano on harkittua ja huolellisesti laskelmoitua, mutta nuutunut pikkukaupunkikin herää miellyttävästi - ja jossain määrin jopa uskottavastikin - eloon ohjaajan tunnelmallisten valintojen myötä. Elokuva tarjoaa myös vaikuttavia käytännön efektejä, jotka yllättävät raakuudellaan ja realistisuudellaan. Äänimaailma on asiansa ajavaa ja yksittäiset kohtaukset onnituvatkin nostattamaan jännitystä upealla tavalla kattoon.

Antlers on ristiriitainen elokuva kaiken kaikkiaan. Vaikka perimmäinen idea, mytologia ja tekniset aspektit vaikuttavatkin ensiluokkaisilta, tuntuu rakenteellinen puoli jäävän eittämättä taka-alalle, tehden kokonaisuudesta turhauttavan vajaavaisen. Elokuva tarjoaa draamaa, mysteeriä ja lukuisia roikkuvia kysymyksiä, jotka jättävät katsojan hieman kylmäksi. Traumaa käsitellään kuitenkin kiehtovalla tavalla ja se, jos mikä, pitää katsojan kiinnostuneena kestonsa läpi, mutta kovin montaa uusintakatsastusta ei tämä elokuva luultavasti kestä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.1.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com