Ohjaus: David Leitch
Pääosissa: Ryan Reynolds, Josh Brolin,
Morena Baccarin, Julian Dennison, Zazie Beets, T.J. Miller,
Stefan Kapičić, Jack Kesy, Eddie Marsan, Karan Soni
Genre: Toiminta, Komedia, Scifi
Kesto: 1 tunti 59 minuuttia
''Listen to the pain. It's both history teacher and fortune teller. Pain teaches us who we are, Wade. Sometimes it's so bad we feel like we're dying, but we can't really live until we die a little, can we?''
Vuonna 2016 Deadpool sai kuin saikin ihka oman elokuvasovituksensa valkokankaille supersankarielokuvien ystäville, ja vastaanotto oli yllättävänkin positiivinen. Huikea menestys lippuluukuilla varmisti sen, että 20th Century Fox oli valmis lähtemään lypsämään uutta mahdollista elokuvasarjaansa kaikin voimin. Deadpool 2 on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen David Leitch.
Herra on tullut minulle tutuksi John Wick -elokuvan tuottajana ja Atomic Blonde -elokuvan ohjaajana, joten toimintapuoleen oli odotettavissa selkeä parannus edelliseen osaan verrattuna – ainakin paperilla. Alun perin ohjaajan puikkoihin kaavailtiin edellisestä osasta tuttua Tim Milleriä, mutta luovien erimielisyyksien vuoksi mies jätti pestin ennen aikojaan. Studio lätkäisi tuplasti enemmän rahaa pöytään elokuvan toteuttamiseksi, ja sellainen myös saatiinkin kiertämään maailman valkokankaita.
Kahden vuoden mittaisen rikosten pysäyttämisen jälkeen Wade Wilson, eli Deadpool, joutuu uudenlaisten haasteiden eteen kootessaan ympärilleen X-Force-nimisen mutanttisankareiden ryhmän. Heidän tehtävänään on suojella nuorta ja vaikeuksien keskellä kamppailevaa mutanttia, Russell Collinsia, voimakkaalta, tulevaisuudesta saapuneelta ja aikaa matkaavalta kyborgilta nimeltä Cable, mikä sysää käyntiin vauhdikkaan ja kaoottisen tapahtumasarjan.
Muistan, kun katsoin kyseisen elokuvan ensimmäistä kertaa elokuvateattereissa. Kyseessä oli ensimmäinen soolokatsastukseni elokuvateatterissa ylipäätään, eli se toimi omalla tavallaan merkittävänä virstanpylväänä. En tuolloin välittänyt elokuvasta yhtä paljoa kuin ensimmäisestä osasta, mutta totesin kuitenkin nauttineeni näkemästäni tarpeeksi. Muuttuiko tämä näkemys uusintakatselun yhteydessä? Rehellisesti sanottuna ei juurikaan – se oikeastaan vain sementoi aikaisemman arvioni.
Elokuva on siitä ristiriitainen kokemus, että vaikkakin se onnistuu tavoitteissaan ihan hyvin, sen mahtipontinen kokonaisajatus tuntuu turhan mutkistetulta. Tämä toimii kuin kaksiteräinen miekka. Elokuva saa todella paljon aikaiseksi, mutta millä hinnalla? Ensihetket pysyvät raiteillaan mainiosti edellisen osan olemusta kunnioittaen, ja pääsemme senkin edestä näkemään vilskettä ja hulinaa muuallakin kuin vain harmaassa, itseään toistavassa ympäristössä.
Sitten se jättää tavallaan sen henkilökohtaisimman aspektin tarinasta taka-alalle ja alkaa keskittyä dominopalikoiden lailla eskaloituviin tilanteisiin, joiden aikana uudet hahmot ja tarinakaaret alkavat nivoutumaan yhteen. Vaikka tarinankerronta onkin sen osalta jouhevaa, elokuva tuntuu monesti etenevän kohtauksissaan kuin hetken mielijohteesta. Menetystä parhaillaan käsittelevän Ryan Reynoldsin esittämän Deadpoolin omat motiivit ovat kyllä jossain määrin läsnä.
Valitettavasti ne eivät ehkä ole aivan niin vahvasti läsnä kuin toivoisi tarinan täyden kukkaan puhkeamisen kannalta. Elokuvalla on kuitenkin hyvät hetkensä, jotka tarjoavat potentiaalia pitkässä juoksussa. Se varsinainen takaisinmaksu vesittyy kuitenkin kaiken sen kaoottisen hetkisyyden alle jättäen käteen jokseenkin ristiriitaisen olon. Teos tarjoaa muutamia todella hienoja lisäyksiä hahmojen saralla, joita ei olisi odottanut todellakaan näkevän, ja suurempi budjetti puhuu kyllä puolestaan.
Monet näistä lisäyksistä jäävät kuitenkin todella yksiulotteisiksi ja pelkiksi turhiksi pelinappuloiksi kokonaiskuvassa, minkä vuoksi niiden arvostaminen vaatii katsojalta oikeasti pientä pinnistelyä. Julian Dennisonin esittämä Russell osaa olla sen verran ärsyttävä hahmo, ettei hänen pelastumistaan oikein edes toivoisi tapahtuvan. Tämä ei kuitenkaan johdu näyttelijän suorituksesta, vaan itse käsikirjoituksesta – jota elokuva tosin itsetietoisesti ja itseironisesti kritisoi eräässä vaiheessa suoraan vitsin muodossa.
Huumori mukailee edeltäjänsä luonnetta, mutta jollain tasolla se on onnistunut jopa paranemaan tietyissä tapauksissa. Vitsit ja viittaukset osuvat paremmin maaliinsa, vaikka kokonaistaso ei mitään valtavia loikkia ottaisikaan. Parasta antia elokuva tarjoaa huumorinsa puolesta kuitenkin vasta loppumetreillä, kun lopputekstikohtauksessa nimikkohahmoa esittävä Ryan Reynolds päättää kohdistaa katsojan naurun omiin menneisiin virheisiinsä ja valintoihinsa pitkän uransa varrelta.
Tämä on oivallinen tapa saada inhimillinen puoli näyttelijästä irti. Samaan aikaan se kertoo jo paljon, jos parhaat hetket sijoittuvat vasta elokuvan varsinaisen tarinan jälkeen. Onhan elokuvassa muutamia ihan veikeitäkin ideoita ja toteutuksia, mutta koska niitä pusketaan liukuhihnalta niin paljon, ne hukkuvat hieman keskenään pitkässä juoksussa. Sekin on ikävää huomata, että jälkikäteen elokuva ei todellisuudessa tuota sitä vau-efektiä, jonka edeltäjä onnistui niin moitteettomasti saavuttamaan.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna rahat ovat selkeästi palaneet kaikkeen muuhun kuin visuaalisiin efekteihin, sillä paikoittain toteutus alittaa jopa edeltäjänsä aikaansaannokset. Sillä saadaan toki paljon enemmän materiaalia ja hahmoja mukaan kokonaiskuvaan, mutta työn laatu ei valitettavasti parane sen myötä. Taistelukoreografiat ovat kuitenkin saaneet uudenlaista ilmettä ohjaaja Leitchin läsnäolon seurauksena, mikä on ihan hyvä asia. Jokin ei kuitenkaan osu ihan kohdilleen kokonaisuudessa.
Deadpool 2 ajaa asiansa mainiosti supersankarirymistelynä, jonka taustalla inhimilliseltä tuntuva punainen lanka kurkottelee epätoivoisesti. Valitettavasti toinen toistaan hurjemmat ideat varmistavat sen, että se hukkuu hetkisyyden ja kaoottisuuden alle tilanteen eskaloituessa. Viihdykettä elokuva kyllä tarjoaa, eli ei sen puoleen, mutta edeltäjän pienimuotoisen ja keskittyneemmän tarinan jäljiltä sitä jää kaipaamaan astetta nohevampaa otetta itse olennaiseen kuin sivullisiin seikkoihin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.9.2026
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti