Luoja: Tim Miller
Pääosissa: Scott Whyte, Nolan North, Steven Pacey,
Michelle C. Bonilla, Piotr Michael, Emily O'Brien, Fred Tatasciore,
Noshir Dalal, Ike Amadi, Jennifer Yuh Nelson
Genre: Animaatio, Toiminta, Scifi, Fantasia
Jaksoja: 8
Kuulin ensimmäistä kertaa Love, Death & Robots -sarjasta, kun
toinen osa oli jo tekemässä tuloaan. Itse konsepti vaikutti
kiinnostavalta, sillä se muistutti monella tapaa kiehtovaa Black Mirror -sarjaa, jonka olin juuri saanut katsottua loppuun. Lupaavan, mutta valitettavan ailahtelevan ensimmäisen tuotantokauden jälkeen oli aika edetä seuraavan äärelle. Tim Miller jatkaa edelleenkin Netflix-alkuperäisprojektin puikoissa, joten toivon laadun säilyvän vähintäänkin entisellään.
Love, Death & Robots on aikuisille suunnattu antologiasarja, jonka toinen osa koostuu kahdeksasta erilaisesta animoidusta lyhytelokuvakokonaisuudesta. Kuten edellisen osan arvostelussa mainitsinkin, odotukseni sarjaa kohtaan olivat poikkeuksellisen toiveikkaat, sillä monet ovat verranneet sitä edellä mainittuun Black Mirror -sarjaan,
josta taas pidin yllättävän paljon. Vaikka laatu vaihtelikin jakso
jaksolta, tarjosi tuokin sarja kourallisen loistavia ja miltei
mestarillisia tarinoita. Onko Love, Death & Robots -konseptista irrotettavissa tarpeeksi materiaalia vielä vai alkavatko ideat pikkuhiljaa loppumaan?
Ensimmäisessä jaksossa ''Automated Customer Servicessä'' nainen joutuu ikävään välienselvittelytilanteeseen pölynimurirobottinsa kanssa, joka tuntuu saaneensa uuden elämän tarkoituksen olemassaololleen. Jaksossa seuraamme kokeneen naisen elämää täysin automatisoidussa maailmassa, jossa kehittynyt teknologia ja sen tuomat oivat kodinkoneet hoitavat ihmisten jokapäiväiset arkiaskareet. Vaikka konsepti ei itsessään kovin tuore tapaus olekaan kontekstiltaan, viihdyttää se erikoisella animaatiotyylillään ja uskottavalla vastakkainasettelullaan.
Toisessa jaksossa ''Icessä'' veljekset päättävät liittyä kaukana kotoaan geenimuunneltujen paikallisten asukkien joukkoon osallistumalla hengenvaaralliseen mittelöön. Animaatiotyyli mukailee vahvasti edellisen tuotantokauden parasta ''Zima Blue'' -jaksoa, joka myös sopii vallan mainiosti miljöön pahaenteiseen ja mysteeriseen luonteeseen. Jakso on teknisestä näkökulmasta katsottuna hyvin vaikuttavaa seurattavaa, mutta tarinallisesti erilaisuuden ja syrjimisen teemoihin nojataan hyvin vähän, minkä vuoksi se jää kuin jääkin ikävän ontoksi kokonaisuudeksi.
Kolmannessa jaksossa ''Pop Squadissa'' liikakansoitusta vastaan taisteleva poliisi painiskelee työnsä inhimillisen puolen kanssa. Jakso käsittelee vaativia teemoja inhimillisyydestä moraaliin, jotka osuvasti löytävät maaliinsa. Trauma voi muuttaa ihmistä rajulla kädellä avaten samalla silmät karulle ympäröivälle maailmalle. Seuraammekin päähahmon havahtumista todellisuuteen, jonka aikana hän kyseenalaistaa työnsä oikeudenmukaisuuden ja pahuuden. Hitaasti palava tarina hypnotisoi mukaansa ja herättää vahvoja tunteita katsojassa. Ehdottomasti toisen tuotantokauden parhaimpia jaksoja.
Neljännessä jaksossa ''Snow in the Desertissä'' galaksin jokainen palkkionmetsästäjä haluaa päästä käsiksi Snow'hun, jolla on avaimet pitkäkestoiseen elämään. Vaikka tarina ei alkuun vaikuttaisikaan kovinkaan mukaansatempaavalta, alkaa se löytämään toivottua vauhtiaan loppua kohden lupaavan konseptinsa kanssa. Teknisesti jakso vakuuttaa varteenotettavuudellaan, eikä kiehtovasta post-apokalyptisestä maailmastakaan voi missään nimessä valittaa. Tämä on yksi niistä ideoista, jotka olisivat voineet toimia videopelinä ehkä paremmin, mutta tämäkin ajaa asiansa vallan mainiosti.
Viidennessä jaksossa ''The Tall Grassissa'' mies matkaa preerian halki, kun kaukaiset aavemaiset valot alkavat kiehtomaan häntä. Kuten olette varmasti kuulleet monesti sanottavan, liika uteliaisuus ajaa perikatoon. Kyseisessä jaksossa seuraammekin, kuinka junamatkustaja antaa uteliaisuutensa viedä mennessään ja poikkelehtii keskelle tiheikköä, jossa jokin tuntuu vaanivan häntä. Mysteeri puree asiansa ajavasti ja kauhuaspektit toimivat kaikessa yksinkertaisuudessaan. Maailma tuntuu mielenkiintoiselta ja jättää katsojan miettimään mahdollisia skenaarioita sille, miten se on mahdollisesti eskaloitunut tähän pisteeseen. Tavanomaisesta poikkeavasta animaaatiotyylistä myös pisteet kotiin.
Kuudennessa jaksossa ''All Through the Housessa'' lapsukaiset haluavat nähdä vilauksen pukista jouluaattona ja hiipivät hiljaa alakertaan törmätäkseen epätavanomaiseen näkyyn. Jakso yllättää mukaansatempaavalla luonteellaan, joka johtaa poikkeuksellisen kieroutuneeseen käänteeseen. Mitä jos kilttinä oleminen on lapselle välttämättömyys? Paljastusten myötä ei voi olla miettimättä, että mitä tapahtuisi tuhmille lapsille. Jakso tuntuu kuin Tim Burtonin -ohjekirjasta konsanaan - lievien Stranger Things -vaikuitteiden sivelemältä kokonaisuudelta. Yksinkertainen idea, joka on toteutettu efektiivisesti.
Seitsemännessä jaksossa ''Life Hutchissa'' lentäjä tekee hätälaskun karulle planeetalle, ja juuri kun hän luulee olevansa turvassa, yllättää vaara taas edessä. Toisen tuotantokauden fotorealistisin jakso on poikkeuksellista seurattavaa etenkin visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Tarinan rakenne on kaikessa poukkoilevuudessaan hiukan epätavanomainen, minkä vuoksi sen jouhevuus tuntuu kärsivän jonkin verran. Jaksossa on jonkin verran kontekstuaalisia yhtäläisyyksiä tuotantokauden ensimmäiseen jaksoon, joka mielestäni välitti sanomansa selkeästi paremmin. Jakso jää näyttävyydestään huolimatta hieman ontoksi kokonaisuudeksi.
Kahdeksannessa ja viimeisessä jaksossa ''The Drowned Giantissa'' jättiläiskokoisen nuoren miehen ruumis huuhtoutuu rannalle, jossa paikalliset asukkaat ovat pakahtua uteliaisuudesta. Jakso on ehkä hyvin kevyt materiaaliltaan, mutta syvällinen se todellakin osaa olla kaikessa filosofisuudessaan. Tarina käsittelee vahvasti kuolemaan liittyviä ideologisia teemoja, sekä elämän luonnollista kiertokulkua, jotka muodostavat hyvin kiehtovia kysymyksiä pohdittavaksi. Merkittävimmät muistot ja tapahtumat jäävät elämään omaa elämäänsä materian ja kokemusten muodossa. Evoluutio on jatkuvaa, minkä vuoksi kaikilla tapahtumilla on oma pieni roolinsa täytettävänään suuremmassa mittakaavassa.
Love, Death & Robots -sarjan toinen tuotantokausi on ehkä puolet lyhyempi kokonaisuus, mutta kokonaisuudessaan se tuntuu ajavan asiansa samalla tavalla kuin edeltäjänsäkin. Vaikka rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna kausi parantaakin lievästi laatuaan, on samanlainen ailahtelevuus edelleenkin läsnä. Ymmärrettäväähän se on, ettei jokainen jakso voi antologiasarjassa olla mestarillinen, mutta niiden kiehovuuteen ja omaperäisyyteen ei onneksi se vaikuta negatiivisesti. Ronskiutta on hieman lievennetty tätä kautta ajatellen, mikä tuntui olevan katsojien suurin kritiikki ensimmäisessä osassa. Vaikka asia onkin näin, ei se edelleenkään sovi lapsille kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna, sillä käsiteltävät teemat ja ideat ovat liian vaativia perimmiltään. On kiehtovaa nähdä mihin suuntaan sarjan kehitys jatkuu...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.5.2022
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti