Thor: Love and Thunder (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Taika Waititi

Pääosissa: Chris Hemsworth, Natalie Portman, Christian Bale,

Tessa Thompson, Taika Waititi, Russell Crowe, Jaimie Alexander,

Chris Pratt, Dave Bautista, Karen Gillan, Bradley Cooper
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Marvel Cinematic Universe on tarjonnut sarjakuvien kannattajille vuosien varrella monenlaisia kokemuksia, joita ei ennen vanhaan pystytty edes kuvittelemaan todellisiksi. Nämä kokemukset ovat tulleet kuitenkin jäädäkseen, sillä jatkamme matkaa elokuvasarjan kahdennenkymmenennenyhdeksännen osan - Thor: Love and Thunder -elokuvan muodossa. Vuonna 2022 ensi-iltansa saaneen elokuvan ohjauksesta vastaa Thor: Ragnarökistäkin tuttu uusiseelantilainen Taika Waititi. Vaikka ohjaajan leikittelevä tyyli tuntuikin alkuun hieman erikoiselta lisältä elokuvasarjaan, on mies onnistunut löytämään paikkansa kannattajien sydämissä.

Nyt olikin kiehtovaa nähdä, minkälaisen ilotulittelun Waititi saisi aikaiseksi supersankarien maailmassa näin viiden vuoden tauon jälkeen. Ennakkoon olin kieltämättä hieman skeptinen elokuvan suhteen ja se johtui markkinointimateriaalista, joka ei tuntunut herättävän toivottua ytyä minussa. Toki, vanhat paluumuuttajat ja uudet lisäykset näyttelijäkaartissa olivat lupaavia, mutta jokin tuntui olevan siitä huolimatta vinossa. Laskin ennakko-odotuksiani tarkoituksella alemmas, ettei vastaan tulisi järkälemäistä pettymystä. Oliko elokuva lopulta mistään kotoisin?

Vuoristoratamaisten tapahtumien jälkeen Thor Odinson yrittää löytää sisäisen rauhansa elääkseen taas normaalia elämäänsä ukkosen jumalana, mutta uusi uhka pakottaa hänet takaisin pelikentille pelastamaan maailmaa. Jumalten teurastajana tunnettu Gorr vannoo hävittävänsä jokaikisen jumalhahmon maailmankaikkeudesta kostaakseen hänelle tehtyä vääryyttä. Thor lyöttäytyy yhteen Valkyrien, Korgin ja ex-tyttöystävänsä Jane Fosterin kanssa pysäyttääkseen täydellisen intergalaktisen hävityksen alkutekijöihinsä. Maailmanpelastusoperaatiosta tulee kuitenkin astetta hankalampaa, sillä se pitää sisällään mitä erikoisimpia käänteitä ja vastoinkäymisiä.

Elokuvan otsikko kuvastaa hyvin vastaantulevaa kokemusta, joka tarjoaa kuin tarjoaakin rutkasti värikästä rakkautta ja tykittävää ukkosmyrskyä. Thor: Love and Thunder on todellakin ohjaajansa näköinen teos ja se, jos mikä, saa edellisestä osasta tykkäävät tahot varmasti innostumaan. Jos Thor: Ragnarök oli mieleenpainuva kaikessa ylilyövyydessään ja mukaansatempaavassa teatraalisuudessaan, niin tämä elokuva tekee sen vailla järkälemäisiä paineita tulevasta. Toki, jatko-osa seuraa elokuvasarjan kokonaisvaltaista tarinakaarta ja pyrkii viemään hahmoja eteenpäin rakentaakseen tulevia seikkailuja. Tällä kertaa kuitenkin tuntuu siltä, että ohjaajalle on annettu täysi valta tehdä mielensä mukaan.

Seuraamme tarinassa, kuinka Chris Hemsworthin esittämä Thor on vihdoin saamassa takaisin sisäisen rauhansa Avengers: Endgame -elokuvan tapahtumien jälkeen. Tarina jatkuukin aikalailla siitä, mihin viimeksi siinä jäimmekin. Galaksin vartijoiden kanssa yhteen lyöttäytynyt ukkosen jumala on saanut vihdoin elämänilonsa takaisin valitettavien vastoinkäymisten jälkeen. Mies pelastaa maailmoja ja tekee sen tyylillä. Eräänä päivänä hän päättää kuitenkin jatkaa matkaansa ilman vartijoita uuteen Asgardiin, jota uhkaa varjojen syleilemä Gorr. Tästä alkaakin uusi seikkailu, johon itse ukkosen jumalakaan ei ollut täysin valmistautunut.

 

Sanotaanko nyt näin, että päällepäin Thor: Love and Thunder on jopa yllättävän irtonainen elokuva ollakseen osa Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjaa. Ei välttämättä yksityiskohtiensa puolesta, mutta sen luonne ja episodimaisuus on poikkeuksellista vastaanotettavaa näinkin yhtenäisessä elokuvauniversumissa. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä se muistuttaa kovasti ensimmäisen vaiheen elokuvia, jotka eivät olleet pakkomielteisiä risteävistä tarinakaarista tai viittauksista. Tämä elokuva seisoo omilla jaloillaan ja pitää mahdollisimman paljon hauskaa, mikä on miellyttävää huomata.

 

Se ei nimittäin ole vain täynnä komediaa ja seikkailua, vaan se osaa yllättävästi vikitellä myös muitakin odottamattomampia lajityyppejä puoleensa. Pääsemme vihdoin kunnolla käsiksi Thorin ja Natalie Portmanin esittämän Jane Fosterin sammuneeseen romanssiin, joka tuntui niin pinnalliselta esimerkiksi ensimmäisissä Thor-elokuvissa. Tämä yllättävä jälleennäkeminen herättää kaksikon niin sanotusti uudelleen eloon mitä miellyttävimmällä tavalla, sekä tarjoaa niitä kaivattuja panoksia ja pääosin osuvaa draamaa kokonaisuuteen. Portman palaa takaisin Marvel Cinematic Universeen vakuuttavalla tavalla ja tuo oman itsevarmuudella sivelemän mausteensa jo valmiiksi eriskummalliseen pelastusryhmään.

Christian Balen nimittäminen jumalten teurastaja Gorrin rooliin tuntui aika erikoiselta valinnalta ennakkoon ajateltuna, mutta tietäen näyttelijän kyvykkyyden ja lahjakkuuden, oli ihan sanomattakin selvää, että mies tekisi selvää jälkeä työstään. Niin hän tekikin. Bale nimittäin tuntuu ajoittain jopa ylittävän ''vaadittavan'' tason omistautuneella roolisuorituksellaan. Hän tuo hahmoonsa valtavasti virtaa ja energiaa, mikä istuu hyvin ohjaajan omalaatuisen tyylin kanssa. Gorr hahmona taas tuo tehokasta kauhuelementtiä elokuvaan, jota emme katsojina odottaneet alkuunkaan. Hän onkin yksi niistä Marvel Cinematic Universen paremmista antagonisteista, jolla on uskottavat motiivit ja traagisen syvällinen taustatarina puolellaan.

 

Ottaen huomioon, että ohjaaja on yleisimmin tunnettu keveän hulvattomasta tunnelmastaan, on kauhupainoitteinen jännitys aina tervetullut lisäys jatkuvasti elävään kokonaisuuteen. Komedia on marvelmaiseen tapaan nasevaa vastaanotettavaa, vaikka muutamat yksittäiset vitsit ja letkautukset jäävätkin hieman laiskoiksi. Pääsemme esimerkiksi todistamaan hahmojen ja heidän aseiden välisiä syviä suhteita, jotka tuovat yllättävän hulvattomia hetkiä näytölle. Olinkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka monesti hymyilin kontrolloimattomasti elokuvalle ja sen materiaalille. Jos siltä toivoo viihdettä, on sitä taatusti tarjolla ja monessa muodossa.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on yllättävän monipuolinen ja muuntautuva luonteeltaan. Ei ainoastaan, että lajityyppejä käytetään vaikuttavasti hyväksi efektiivisten visuaalisten ratkaisujen muodossa, mutta räikeä esillepano erottuu puolekseen. Elokuva kattaa kestonsa aikana kutakuinkin koko värispektrin kirjon, eikä samaan aikaan pelkää rikkoa monipuolisuuden rajoja. Efektit ajavat asiansa toimivasti, eikä suuria epäkohtia tunnu osuvan silmään erottuvasti, mikä on aina hienoa kokea. Musiikkivalinnat ovat edellisen osan tapaan kaikin puolin erinomaisia ja etenkin Guns N' Roses -yhtyeen ''Sweet Child O' Mine'' -kappale jää varmasti soimaan päähän jälkeenpäin.

Thor: Love and Thunder on perusteiltaan hyvin omaperäinen elokuva, joka episodimaiseen tapaan kertoo satua muistuttavaa tarinaa ukkosen jumalasta ja häntä uhkaavasta vaarasta. Vaikka se ei kaikkia tulekaan välttämättä miellyttämään ylivilkkaan luonteensa ja humoristisen lähestymistapansa vuoksi, on sillä paljon kerrottavanaan ja näytettävänään kestonsa aikana. Nopeatempoinen ja mukaansatempaava elokuva tarjoaa viihdettä joka lähtöön, vaikka se ei välttämättä aina poukkoilevan keskittymisensä puolesta vakuuttaisikaan. Se onnistuu kuitenkin irroittautumaan rajoituksistaan pitääkseen hauskaa ja sen se myös tekeekin tyylillä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.7.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com