Addams Family II | Addams Family Values (1993) - arvostelu

 

Ohjaus: Barry Sonnenfeld

Pääosissa: Anjelica Huston, Raul Julia, Christopher Lloyd,

Christina Ricci, Jimmy Workman, Joan Cusack, Carel Struycken,

Christopher Hart, Peter MacNicol, Christine Baranski
Genre: Komedia, Fantasia

Kesto: 1 tuntia 34 minuuttia

Koska The Addams Family - Perhe Addams -elokuva yllätti minut täysin varteenotettavuudestaan, en malttanut odottaa jatko-osan näkemistä. Addams Family II on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut fantasiapainoitteinen mustan huumorin elokuva, jonka kapellimestarina toimii edellisenkin osan ohjannut yhdysvaltalainen Barry Sonnenfeld. Menestyksekkään ensimmäisen osan myötä haaveet jatko-osasta muuttuivat enemmänkin velvollisuudeksi kuin toiveajatteluksi studiolle. Melkein kaikki edellisessä osassa työskennelleet näyttelijät saatiin takaisin uuden projektin äärelle ja tuotanto sujui suurimmilta osin ongelmitta. Onko Addams Family II edeltäjänsä veroinen teos vai onnistuiko se jopa parantamaan tasoa?

Addams-kartanossa kuhisee, kun Morticia-äiti synnyttää yllättäen uuden tulokkaan perheeseen. Lapset, Wednesday ja Pugsley, eivät ota asiaa kuitenkaan kovin helposti vastaan, sillä vanhojen sukuperinteiden tapaan perheenlisäys meinaa yleensä toisen lapsen tappamista. He yrittävätkin tehdä kaikkensa päästäkseen vauvasta mahdollisimman nopeasti eroon, jotta eivät joutuisi itse haudattavaksi. Vanhemmat Gomez ja Morticia lopulta toteavatkin kujeilevalle parivaljakolle, ettei näitä perinteitä tarvitse enää jatkaa. Samaan aikaan vanhemmat yrittävät aktiivisesti löytää lastenhoitajan pienille perheenjäsenilleen.

Hoitajat vaihtuvat kuitenkin kuin sukat jalassa konsanaan, sillä perheen kujeilevat lapset vaikuttavat olevan liikaa tavanomaisille ihmisille. Kuvaan astuu viimeisimpänä Debbie Jellinsky, joka epäilyttävästi näyttäisi jopa sulautuvan joukkoon paremmin kuin kukaan aiemmista kandidaateista. Nainen ei pienistä hetkahda ja jopa nauttii perheen erikoislaatuisesta luonteesta, mikä herättääkin Wednesdayn pahaenteiset epäilykset. Debbiellä on myös hyvin synkkä ja kyseenalainen menneisyys, josta kukaan ei tiedä julkisuudessa. Nainen viettelee Fester-sedän ja onnistuu löytämään paikkansa perheen sisällä. Mitä hän juonittelee vai juonitteleeko ollenkaan?

Addams Family II ei ainoastaan toimi loistavana jatkeena mainiolle edeltäjälle, vaan tuntuu jopa parantavan otettaan monesta näkökulmasta katsottuna. Nyt kun goottisella fantasialla höystetty maailma on herätetty vakuuttavasti eloon ja olemme päässeet vihdoin jyvälle sen perinteisistä säännöistä, on aika lähteä keskittymään olennaiseen - uuteen tarinaan ja hahmoihin. Elokuva ei aikaile ollenkaan alustuksensa kanssa, vaan hyppää suoraan syvään päätyyn keskelle nopeasti eskaloituvaa tilannetta. Saammekin avauskohtauksen aikana hyvän kuvan siitä, minkälainen elokuva tulisi olemaan perimmiltään - nopeatempoinen, hyppelehtivä, mutta hulvattoman viihdyttävä.

Seuraammekin elokuvassa, kuinka asiat lähtevät muuttumaan radikaalisti Addams-perheen sisällä. Osa muutoksista johtuu tietenkin heistä itsestään ja osa niistä taas ulkopuolisista seikoista. Loistava perhedynamiikka ottaa kovan kolhun, kun Joan Cusackin esittämä lastenhoitaja Debbie Jellinsky saapuu kartanoon. Vaikka alkuun näyttäisikin siltä, että hän on tuikitavallinen ihminen tekemässä töitään, on hänellä kuitenkin hurjat suunnitelmat perheen varalle. Christina Riccin esittämä Wednesday vaistoaa heti naisen kujeilut, vaikka hän ei yksityiskohtia tiedäkään vielä. Tämä johtaakin siihen, että Debbie manipuloi Raul Julian esittämän Gomez-isän ja Anjelica Hustonin esittämän Morticia-äidin lähettämään vanhimmat lapsensa kesäleirille.

Tilanne alkaakin pikkuhiljaa kääntymään kaidalle tielle. Jos edellinen osa leikitteli mustalla huumorilla vakuuttavasti, niin jatko-osa pistää astetta paremmaksi. Ei ainoastaan, että makaaberista materiaalia kiristetään entistä järkyttävämmäksi ja viiltävämmäksi, mutta vitsit todellakin osuvat maaliinsa nokkeluudellaan. Elokuva ei koskaan menisi enää läpi nykypäivänä, joten on vain nautittava siitä, mitä on jo tarjolla. Ei ainoastaan, että sen naseva komedia piikittää efektiivisesti aina paikan tullen, mutta asiayhteydet itsessäänkin ovat poikkeuksellisen rohkeita ja jossain tapauksissa jopa hävyttömiä. Vaikka edellinenkin osa antoi jo ymmärtää, että kyseessä on hyvin uskalias konsepti, en olisi koskaan uskonut sen menevän näin pitkälle. Hyvä niin.

Addams Family II loistaa tarinallisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka se ei edeltäjänsä tapaan välttämättä mysteerillään paljoa leiki, on elokuvaa siitä huolimatta vihdyttävää seurata. Tämä johtuukin sen mainiosta käsikirjoituksesta ja siihen ujutetusta nokkelasta dialogista, joka saa varmasti perheen vanhimmatkin kikattamaan. Elokuvan tapahtumapaikat sijoittuvat tällä kertaa paljon enemmän kartanon ulkopuolelle, minkä vuoksi elokuvan tunnelma saattaakin hieman kärsiä siitä. Ottaen huomioon, että hahmot sijoitetaan osittain tavallisten ihmisten arkeen, on vaikeaa nähdä, että goottisuudesta ja juhlavasta tunnelmasta voisi pitää yhtään enempää kiinni. Elokuvan tapahtumat sijoittuvatkin enemmän kiitospäivään, joten on ihan ymmärrettävää, että se keskittyy pääosin siihen.

Hahmoja käsitellään huolellisesti, minkä vuoksi heidän koettelemuksiinsa ja vastoinkäymisiinsä pystyy helposti investoitumaan. Jos edellisen osan roolisuoritukset olivat loistavalla tasolla, niin nyt on kyllä todettava, että jatko-osa tuntuu jopa parantavan otettaan. Etenkin Wednesdaytä esittävä Christina Ricci säkenöi joukosta kirkkaimpana. Hänen kylmät ja viiltävät vastauksensa tuntuvat kerta toisensa jälkeen osuvan maaliinsa, eikä hahmon alakuloinen luonnekaan ole kadonnut mihinkään parin vuoden aikana. On myös mainittava, että Gomez-isää esittävä Raul Julia oli pahasti sairas elokuvaa tehdessään ja kuuleman mukaan tuotannon aikana hänen tilansa tuntui vain pahenevan entisestään. Mies veti roolinsa kuitenkin tyylikkäästi loppuun ja alle vuosi ehti kulua elokuvan julkaisusta, kun hän lopulta menehtyi.

Elokuva sopii mainiosti koko perheen illasteluhetkiin. Ei ainoastaan, että materiaali viihdyttää nuorempia ikäpolvia kevytmielisyydellään ja leikkisällä luonteellaan, mutta sen ilmiselvät aikuisluonteiset vivahteet tuovat myös tilkan omaa maustetta myllyyn. Elokuva ujuttaa myös monia karmaisevan rohkeita viittauksia materiaalinsa sekaan, jotka saavat varmasti katsojan kuin katsojan nostamaan kulmakarvojaan yllätyksestä. Elokuva on hyvin nopeatempoinen, minkä vuoksi vetkuttelulle ei ole yhtään varaa. Onneksi katsojalle ei pitäisikään tulla tarvetta miettiä mitään muuta, sillä tarina tempaisee tämän vakuuttavasti mukaansa ja pitää otteessaan hyvin myös loppuun asti.

Addams Family II on mainio elokuva ja jopa yllättäen myös hiuksenhienosti parempi kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Veikkaisin, että paremmuusjärjestys riippuu pääosin katsojan omasta preferenssistä ja mieltymyksistä. Vaikka molemmat elokuvat ovatkin suhteellisesti samankaltaisia laatunsa puolesta, erottuvat ne suurimmaksi osaksi vain luonteeltaan ja lähestymistavaltaan. Toinen nojaa hieman enemmän lapsiystävälliseen materiaaliinsa, kun taas toinen lyö kaikkensa peliin uskaliaisuuteensa ja rohkeuteensa. Omalla kohdallani nautin enemmän jälkimmäisestä elokuvasta. On tietenkin sääli, ettei enempää Perhe Adams -elokuvia ilmestynyt jatko-osan jälkeen, mutta ymmärtäähän tuon kuitenkin vallan mainiosti. Ei ilman Raul Juliaa voisi sellaista enää edes harkita ja hyvä niin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com