Babylon (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Damien Chazelle
Pääosissa: Diego Calva, Margot Robbie, Brad Pitt,
Jean Smart, Jovan Adepo, Li Jun Li, Olivia Hamilton, P. J. Byrne,
Lukas Haas, Max Minghella, Katherine Waterston, Tobey Maguire
Genre: Komedia, Draama, Historia
Kesto: 3 tuntia 9 minuuttia

''We are going to be more than they ever bargained for.''

Ranskalais-yhdysvaltalainen Damien Chazelle kuuluu omissa kirjoissani tämän hetken lupaavimpiin nuoriin mitä tulee elokuvaohjaajiin. Vaikka ura ei olekaan ollut vielä tähän mennessä pitkä, on herra onnistunut vakuuttamaan elokuvaintoilijat ympäri maailmaa vaikuttavalla tavalla. Chazelle löi jo osittain itsensä läpi vuonna 2014 ensi-iltansa saaneella Whiplash-elokuvalla, jota voi kuvailla yhtenä 2010-luvun omaperäisimmistä ja painostavimmista teoksista. Siitä matka jatkuikin sitten La La Land -elokuvan suuntaan, joka toimikin lopullisena läpimurtona lupaavalle ohjaajalle.

Menestyksekäs liito näyttäisi näillä näkymin jatkuvan pidemmälle, kun siirrymme ohjaajan uran seuraavaan projektiin - Babyloniin. Babylon on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut komediapainoitteinen draamaelokuva, joka konseptiltaan sijoittuu 1920-luvun Hollywoodiin. Whiplash- ja La La Land -elokuvien menestyksen myötä, Babylon ei joutunut odottamaan kauaa ottajaansa, sillä Paramount Pictures -tuotantoyhtiö kiinnitti projektin nopeasti omiin nimiinsä. Elokuva on jakanut jonkin verran mielipiteitä puoleen jos toiseenkin, vaikka se pääosin positiivista palautetta onkin ottanut vastaan sekä kriitikoilta, että tavallisilta elokuvaintoiijoilta.


Moraalinen rappio, turmeltuneisuus ja törkeät ylilyönnit johtavat useiden kunnianhimoisten unelmoijien nousuun ja tuhoon 1920-luvun Hollywoodissa. Meksikolaistaustainen maahanmuuttaja Manuel Torres työskentelee elokuva-assistenttina Kinoscope Studios -tuotantoyhtiön alaisuudessa. Mies toimii pääosin juoksupoikana alan isommille herroille, mutta hän unelmoi kuitenkin suuremmasta roolista elokuvateollisuudessa ja tekee mitä tahansa sen saavuttamiseksi. Nellie LaRoy taas on aloitteleva näyttelijä, joka pitää itseään jo valmiiksi tähtenä. Uran puolesta ei samaa voi sanoa.
 
Naisen vilpittömän ja röyhkeän luonteen vuoksi hän onnistuu löytämään itsensä aina sieltä, missä unelmat tulevat toteen. Edessä on kuitenkin paljon raastavia esteitä. Jack Conrad on mykkäelokuvista tuttu  näyttelijä, joka alansa huipulla haluaa uudistaa elokuvateollisuutta jollain merkittävällä tavalla. Muutokset voivat kuitenkin johtaa odottamattomiin vastoinkäymisiin, johon ei pelkällä suosiolla taistella vastaan. Kolmikon tiet risteävät keskenään unelmien kaupungissa, joka johtaa monenlaisiin onnistumisiin ja odottamattomiin käänteisiin.


Jos jotain ohjaaja Damien Chazellen töistä tulee selkeästi ilmi, niin se, että mies ei todellakaan tyydy vähempään. Elokuva elokuvalta tuntuu siltä, että ideat kasvavat yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, minkä vuoksi riskikerroin epäonnistumiselle kasvaa tuntuvalla tavalla. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kuitenkin toiveikkaat ja luottavaiset, vaikka projektin mahtipontisuus kieltämättä hirvittikin ennakkoon. Mahtipontinen Babylon myös onkin. Onko tämä hyvä asia? Tietyissä seikoissa kyllä. Valitettavasti elokuva jää jokseenkin ristiriitaiseksi vastaanotettavaksi. Onko se siis huono? Ei missään nimessä. Damien Chazelle ottaa rohkeasti härkää sarvista ja yrittää parhaansa mukaan kontrolloida sitä.

Babylonin suurimmat pelot kohdistuivat sen megalomaaniseen kestoon ja syystäkin. Vaikka ajankulkua ei pääosin huomaakaan elokuvan aikana, on siinä kieltämättä jonkin verran ylimääräistä lihaa luiden päällä, josta olisi voinut saksia osan turvallisesti pois. Tarina keskittyy kolmeen päähahmoon, joiden vuoristoratamaista elämää seuraamme lähietäisyydeltä. Kritiikki, johon monet voivat varmasti samaistua, on se, että valitettavasti vain yhteen näistä kolmesta hahmosta pystyy todellisuudessa investoitumaan kunnolla. Diego Calvan esittämä Manuel Torres on hahmo, jonka taakse voi edes jollain tasolla asettua, kun taas Margot Robbien esittämä Nellie LaRoy ja Brad Pittin esittämä Jack Conrad jäävät vääjäämättömästi nuolemaan kuivia näppejään.
 

Ongelmahan ei ole missään nimessä näyttelijöissä, jotka mielestäni suoriutuvat rooleistaan loistavasti, vaan pikemminkin rakenteellisissa tukipilareissa, jotka tuntuvat jäävän valitettavan ontoiksi kaikesta käytettävästä ajasta huolimatta. Ottaen huomioon, että elokuva käsittelee hyvin kyseenalaisia ja ristiriitaisia ihmisiä, on vaikea olettaakaan, että heistä voisi pitää yleiselläkin tasolla, mutta kun tarinakaarien painoarvo jää ailahtelevalle tasolle, jää käteen vain osittain kylläinen olo. Mikä esimerkiksi La La Land -elokuvasta teki niin upean, oli sen kontrolloitu olemus ja harmoninen tasapaino. Babylon on kuin täydellinen vastakohta sille.
 
Elokuva on hyperaktiivinen, epätasapainoinen ja jossain määrin myös yliajava luonteeltaan, minkä vuoksi se saattaakin jättää katsojan kylmäksi. Babylon on vahvimmillaan kaoottisissa kohtauksissaan, jotka tempaavat katsojan kuin katsojan varmasti mukaansa. Näissä hetkissä vauhti on pitelemätöntä ja kokemus itsessäänkin poikkeuksellisen vangitseva. Tunnelmallisesti se yllättää ronskiudellaan, likaisella olemuksellaan, sekä purevalla komediallaan. Etenkin jälkimmäiseltä odotin ehkä vähiten onnistumisia, mutta niin se vain onnistui naurattamaan absurdiudellaan. Babylon myös vakuuttaa iljettävällä ja rumalla olemuksellaan, joka korostaa Hollywoodin huonoimpia puolia efektiivisesti näytöllä.
 

Teknisesti elokuva on jälleen kerran loistava kaikin puolin. Ei ainoastaan, että sen visuaalinen ilme miellyttää silmää, mutta artististinen tyylittely todella osuu maaliinsa. Värimaailma käyttää vahvasti hyväkseen keltaista sävyä, jota yhdistetään usein energisyyteen, onneen, iloon ja optimistisuuteen. Näitä asioita hahmot tavoittelevatkin tarinan aikana ja sitä ohjaaja hienosti symbolisoikin elokuvassaan. Justin Hurwitz vastaa jälleen kerran sävellyksistä ja laatu onkin odotetusti erinomaisella tasolla. Musiikki täydentää kohtauksen kuin kohtauksen, joita ilman ei luultavasti moni merkittävä hetki toimisi näytöllä niin efektiivisellä tavalla.

Elokuva sijoittuu aikaan jolloin äänielokuvat tekivät tuloaan Hollywoodiin. Sen mullistavaa vaikutusta käsitelläänkin sen aikana hahmojen silmien kautta, mikä tuo mielenkiintoisen perspektiivin kyseiseen aikakauteen. Tuolloin asiat olivat toisin, eivätkä hyvällä tavalla. Damien Chazelle kritisoikin ankaralla kädellä Hollywoodin politiikkaa ja tapoja, joista nykyään rangaistaisiin silmänräpäyksessä. Pääsemme myös tarinan aikana käsiksi alan monenlaisiin rotanloukkuihin ja porsaanreikiin, jotka ovat ajan kanssa vain muuttaneet muotoaan. Rasismia, korruptiota ja hyväksikäyttöä näkee edelleenkin joissain määrin elokuva-alalla, mutta mikään ei vedä vertoja aiempaan vuosisataan.


Babylon on monella tapaa vaikuttava elokuva, vaikka se tuntuukin puraisevan liian suuren palan. Tarinallisesti elokuvalla on mahdollisuuksia vaikka ja mihin, mutta sen epätasaisuus ja mahtipontisuus koituu valitettavasti osittain kohtaloksi. Pitkä kesto ei onneksi tunnu niin pahalta vastaanotettavalta, sillä materiaali käyttää vauhdikkuuttaan ja kaoottisuuttaan hyväksi tehdäkseen kokemuksesta mahdollisimman viihdyttävän. Tunnetta elokuvalta tuntuu kuitenkin hieman puuttuvan, minkä vuoksi merkittävimmät käänteet jäävät hieman vajaiksi ja hahmot turhan etäisiksi. Teknisesti Babylon on kuitenkin erinomaisella tasolla, minkä vuoksi se tuntuu skaalaltaan niin vaikuttavalta ja vangitsevalta. Vaikka elokuva ei Damien Chazellen filmografian parhaimmistoon kuulukaan, arvostan suuresti sitä, mitä mies lähti hakemaan teoksellaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.1.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit