The Last of Us | Kausi 1 (2023) - arvostelu

 

Luojat: Craig Mazin, Neil Druckmann

Pääosissa: Pedro Pascal, Bella Ramsey, Anna Torv,

Gabriel Luna, Merle Dandridge, Nick Offerman, Murray Barlett,

Lamar Johnson, Keivonn Montreal Woodard, Melanie Lynskey, Scott Shepherd

Genre: Draama, Seikkailu, Toiminta, Jännitys

Jaksoja: 9

''Sometimes things don't work out the way we hope. You can feel like you've come to an end, and you don't know what to do next. But if you just keep going, you find something new to fight for.''

 

Naughty Dog -videopeliyhtiön luoma The Last of Us -videopeli kuuluu 2010-luvun parhaimpiin julkaisuihin, joka on löytänyt tiensä myös hiljattain uuden sukupolven pelikonsoleille. Ei ainoastaan, että se löysi menestystä videopelimarkkinoilla, mutta se jätti myös oman merkittävän jälkensä historiaan keräten samalla hurjan määrän kannattajia puoleensa. HBO Max -striimauspalvelu sai pitkien neuvottelujen päätteeksi oikeudet videopeliadaptaation tekemiseksi, mikä herättikin kannattajissa innostusta ja toivoa. Jälkimmäistä lisäsi myös tieto siitä, että pelin luoja Neil Druckmann olisi tiiviisti mukana sarjan teossa.

 

Mies teki samalla viisaan päätöksen napatessaan aisaparikseen mestarillisesta Chernobyl-sarjasta tutun Craig Mazinin, joka vakuutti lähes kaikki katsojat laadukkaalla ja asian osaavalla työpanoksellaan. Päärooleihin palkattiin viime vuosien aikana kovassa nosteessa ollut Pedro Pascal ja lupaava tulokasnäyttelijä Bella Ramsey, jotka alkuun vaikuttivat paperilla varsin erikoisilta valinnoilta. The Last of Us tuli minulle tutuksi vasta hiljattain, kun päätin ruokkia kasvavan kiinnostukseni ja uteliaisuuteni pelaamalla sen läpi kokonaisuudessaan ennen sarjan tuloa. Kaikessa lyhykäisyydessään kaduin ainoastaan sitä, etten tehnyt sitä jo aiemmin.

Se palautti myös innostukseni videopelimaailmaan, joka oli jo jonkun aikaa rajoittunut pelkästään urheilupelien muottiin. The Last of Us on poikkeuksellisen vangitseva ja monipuolinen selviytymiskauhua ja toiminnallista seikkailua sekoittava videopeli, joka ei ainoastaan vakuuttanut teknisillä anneillaan, mutta mullisti videopelien tarinankerronnallisen puolen sinemaattisella lähestymistavallaan. On täten ihan ymmärrettävää, miksi odotukset olivat niin korkeat sarjaa kohtaan. Valitettavasti kolikon toisella puolella kummitteli videopeliadaptaatioiden kirous, joka on tarjonnut enemmän täydellisiä mahalaskuja, kuin siedettäviä osumia - täysosumista puhumattakaan.

Onnistuuko HBO Max pudottamaan videopeliadaptaatioille tavanomaisen järkälemäisen apinan selästään ja tarjoamaan yhden kaikkien aikojen videopeliin perustuvista sarjoista kannattajien kulutettavaksi? Positiiviseksi yllätyksekseni voin todeta, että The Last of Us -sarja karttaa pahamaineisen kirouksen kaukaa ja tarjoaa mitä miellyttävimmän sovituksen rakastetulle tarinalle. Ei ainoastaan, että se vakuuttaa rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta materiaali itsessäänkin viihdyttää syvällisellä monimuotoisuudellaan. Vaikka sarja ei missään nimessä täydellinen olekaan toteutukseltaan, voivat monet tekijät ottaa siitä turvallisesti mallia samankaltaisia tuotoksia muovatessaan.

Tarina sijoittuu pääosin vuoteen 2023, jolloin cordyceps-sieni - eli kiinanloisikka - on onnistunut leviämään ihmisiin pyyhkien suurimman osan ihmiskunnasta maapallolta. Tartunnan karttaneet selviytyjät ovat yrittäneet rakentaa yhteiskuntiaan takaisin pystyyn kolkoksi muuttuneeseen maailmaan, jonka tulevaisuus näyttää jo menetetyltä haaveelta. Sarja onnistuu alustamaan konseptinsa kummittelevalla avauskohtauksellaan, joka ei ainoastaan toimi pätevänä uteliaisuutta herättävänä alustuksena, mutta antaa poikkeuksellisen realistisen kuvan siitä, miltä maailma voisi näyttää kyseisen sienen mutatoitumisen tuloksena. Tekijät tekevät erinomaista työtä avartaakseen kiehtovaa maailmaa ja sen muuntautunutta luonnetta katsojilleen.

Pääsemme heti kättelyssä käsiksi sen uusimpiin vaaroihin ja niiden käänteentekeviin vaikutuksiin, jotka ovat vaikuttaneet elämään rajusti infektion purkautuessa ihmisten keskuuteen. Sarja seuraa Pedro Pascalin esittämää Joelia, menneisyyden trauman riepottelemaa keski-ikäistä selviytyjää, joka saa tehtäväkseen salakuljettaa nuoren Bella Ramseyn esittämän Ellie-tytön ulos karanteenialueelta ''Tulikärpäset''-nimisen järjestön hoiviin. Syytä tälle ei mies kuitenkaan saa tietää. Siitä huolimatta hän ottaa operaation vastaan täyttääkseen omat tarpeensa - saadakseen maksunsa tehtävän onnistumisesta. Pitkän ja rankan matkan aikana kaksikko törmää sekä lukuisiin erilaisiin tartunnan saaneisiin, että monimuotoisiin ihmisiin, jotka näyttävät kyllä kaikki puolet ihmisluonnosta.

The Last of Us on sarja, joka arvostaa lähdemateriaaliaan suuresti. Ei ole montaa adaptaatiota, joka on saanut minut sanomaan jatkuvasti: ''Tämähän näyttää ihan samalta kuin pelissä''. Siihen on selkeät syynsä. Sarja ei ainoastaan sovita konseptia uskollisesti uuteen mediaan, mutta se ei kaihda suuriakaan muutoksia tarinansa kertomiseksi. Neil Druckmannilla olikin täydellinen tilanne siinä mielessä, että hän sai koottua ja analysoitua valtavan määrän palautetta, jonka ensimmäinen videopeli sai osakseen. Tämä johti siihen, että hän pystyi tarvittaessa muuttamaan asioita sarjaa varten saadakseen kaiken potentiaalin irti konseptistaan ja hioakseen pienetkin yksityiskohdat mahdollisimman jouheviksi vastaanotettaviksi.

Sanotaanko näin, että rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna sarja on pääosin korkealuokkaista seurattavaa. Ei ainoastaan, että tarina tempaisee katsojan mukaansa moitteettomasti, mutta se ottaa huomioon monia vähemmällekin huomiolle jääneitä yksityiskohtia nitoakseen vajaavaisuudet uomiinsa. Sarjan ensimmäinen puolisko on tahditettu hyvin kärsivällisellä, mutta syväluotaavalla tavalla, mikä kieltämättä yllätti minut täysin. Toinen puolisko taas tuntui siltä kuin sillä olisi tullut hieman kiire materiaalinsa kanssa. Tärkeitäkin tapahtumia jätettiin vähemmälle huomiolle ja niiden yli hypittiin räväkästi, jotta tarina saataisiin nopeasti määränpäähänsä.

Ei siinä mitään, mutta muutama lisäjakso olisi voinut ehkä tehdä sille hyvää. Ottaen huomioon, että kaikki muut aspektit ovat kunnossa, en näe syytä sille, miksi tekijät lähtisivät kiristämään tahtia näinkin paljon. Myös vaaran tunne tuntuu ajoittain lipsuvan käsistä jaksojen edetessä. Alkupuolella tartunnan saaneisiin keskitytään jonkin verran ja niiden läsnäolo todellakin herättää kutkuttavia tunteita. Loppua tavoitellessa ne sysätään kuitenkin täysin valokeilan ulottumattomiin, minkä vuoksi katsojasta tuntuukin siltä, että vaara ei ole enää kovinkaan merkittävä. Videopelin luoma turvaton tunnelma kaikkoaa, mikä on sääli huomata. Sarja onnistuu paikoitellen parantamaan otteitaan lähdemateriaalistaan, mutta ei kuitenkaan jokaisessa asiayhteydessä.

Joelin ja Ellien välinen rikkoutumaton side on tuotu erinomaisesti esille tarinan syventyessä, mikä tarjoaakin sarjan parhaimpia hetkiä pitkin tuotantokautta. Ei ainoastaan, että videopelin dialogi on suuressa osassa tarinan edesviemistä ja hahmojen syventämistä, mutta sen niin sanottu esillepano on jopa yllättävän vaikuttavalla tasolla. Ennen sarjaa epäröin kieltämättä hieman päärooleihin palkattuja Pascalia ja Ramseytä, jotka eivät tuntuneet paperilla sopivan rooleihinsa kovinkaan erityisesti. Onneksemme molemmat onnistuvat tuomaan hahmonsa uskollisesti näytölle vakuuttaen suurimmatkin kannattajat varteenotettavuudestaan. Myös sarjan muut näyttelijät ajavat asiansa mainiosti rooleissaan, vaikka he ymmärrettävästi jäävätkin selkeästi vähemmälle huomiolle.

Sarjan tekninen puoli yllättää positiivisesti monin tavoin. Ei ainoastaan, että videopeliä sovitetaan uskollisesti visuaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta monet efektit ja käytännön nikkaroinnit saavat katsojan kuin katsojan vakuuttuneeksi. Kuvaus vaihtelee maalausta mukailevista maisemakuvista intiimeihin käsinojaottoihin, jotka ohjaavat ja välittävät kohtauksen luomaa tunnelmaa loistavasti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Videopelistä tuodaan myös tartunnan saaneiden epämiellyttävän kuumottavat naksutteluäänet, sekä muita pieniä yksityiskohtia, joista kannattajat voivat olla mielissään. Alkutekstikohtauksen aikana teemamusiikkina toimii koukuttavan kaunis ja monitasoinen Gustavo Santaolallan sävellys, joka kuvastaa sarjan luonnetta täydellisesti.

The Last of Us -sarjan ensimmäinen tuotantokausi on loistava videopeliadaptaatio, joka näyttää sen, että myös konsolipeleihin perustuvista konsepteista voi saada jotain laadukasta aikaiseksi. Vaikka se ei täydellinen missään nimessä olekaan ja vaikka tukeva pohja olikin jo luotu kymmenen vuotta sitten, onnistuvat tekijät sovittamaan materiaalin poikkeuksellisen vakuuttavalla ja uskottavalla tavalla. Nyt onkin kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan sarja jatkaa matkaansa. Ottaen huomioon, että videopelisarjan toinen osa otettiin vastaan hieman haikeammin, on mielenkiintoista nähdä, kuinka suuria muutoksia jatkoa varten tehdään konseptin suhteen. Jos The Last of Us -sarjan ensimmäinen tuotantokausi antaa jossain määrin osviittaa tulevasta, niin olen enemmän kuin kiinnostunut toisen tuotantokauden näkemisestä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 13.3.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com