The Super Mario Bros. Movie (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Aaron Horvath, Michael Jelenic

Pääosissa: Chris Pratt, Anya Taylor-Joy, Charlie Day,

Jack Black, Keegan-Michael Key, Seth Rogen, Fred Armisen,

Sebastian Maniscalco, Charles Martinet, Kevin Michael Richardson

Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia

Kesto: 1 tunti 32 minuuttia

Yli kaksikymmentä videopeliä, kolmesataa kahdeksankymmentä miljoonaa myytyä kopiota ja noin neljäkymmentä vuotta ensimmäisen videopelin julkaisemisen jälkeen Nintendon rakastettu Super Mario -videopelisarja saa vihdoin odotetun kokopitkän animaatioelokuvansa. Kun puhutaan videopeleistä yleisellä tasolla, ei voi kyseistä tapausta jättää missään nimessä unholaan. Super Mario nimittäin myy edelleenkin maailmanlaajuisesti ja se tekee sen hurjissa määrissä. Se kuuluu kaikkien aikojen myydyimpien ja menestyksekkäimpien videopelisarjojen joukkoon syystäkin.

Itselleni Super Mario on tullut kunnolla tutuksi vasta esiteini-ikäisenä poikana, jolloin Wii-konsoli oli vielä kovassa huudossa. Mario Kart Wii-, Super Mario Galaxy 2- ja New Super Mario Bros. Wii -videopelien kautta pääsin kunnolla käsiksi kyseiseen videopelisarjaan. Yksikään näistä ei ole vuosienkaan jälkeen onnistunut muuttumaan tylsäksi tai yksitoikkoiseksi, mikä kertoo jo paljon sen vaikutuksesta ja jouhevasta toimivuudesta. On täten ymmärrettävää, miksi miljoonat ihmiset edelleenkin pelaavat pakkomielteisesti kyseisiä videopelejä. Miten siirtymä elokuvamaailmaan on sitten onnistunut toistaiseksi?

Vuonna 1993 valkokankaille ilmestyi näytelty Super Mario Bros. -elokuva, joka ei ainoastaan flopannut rajusti lippuluukuilla, mutta se sai osakseen täyslaidallisen kritiikkiä sekä kriitikoilta, että videopelisarjan vannoutuneilta kannattajilta. Tämän jälkeen Sony Pictures -tuotantoyhtiö yritti saada elokuvaoikeuksia itselleen useamman kerran 2000-luvulla, mutta edellisen pohjanoteerauksen jälkeen Nintendo päätti pysytellä kaukana valkokangasadaptaatioista. Vuonna 2016 Marion luoja Shigeru Miyamoto tapasi kuitenkin Illumination-tuotantoyhtiön perustajan Chris Meledandrin, jonka kanssa he pääsivät sopuun animaatioelokuvasta. Loput onkin historiaa.

Italialais-yhdysvaltalaiset putkimiehet Mario ja Luigi ovat yhteistuumin aloittaneet putkiliiketoimintansa Brooklynissä. Vaikka alku onkin ollut vaikea kaksikolle, yrittävät he päästä omin avuin jaloilleen raa'assa yritysmaailmassa. Eräänä päivänä Brooklynissä alkaa tulvimaan merkittävän putkivuodon seurauksena, jolloin veljekset päättävät rientää apuun. Korjatessaan vikaa viemäriverkostoissa Mario ja Luigi joutuvat putken imaisemaksi, joka vie heidät satumaiseen fantasiamaailmaan.

Matkan aikana kaksikko irtautuu toisistaan singahtaen toisistaan rajusti eroaviin valtakuntiin. Mario putoaa taianomaiseen Sienivaltakuntaan ja Luigi aavemaisille ''pimeille maille'', jota johtaa ilkeä Bowser. Kadonneen veljensä perään rientävä Mario tapaa pelastusoperaationsa aikana Toadin, prinsessa Peachin, sekä Donkey Kongin, jotka lupautuvat auttamaan sinnikästä putkimiestä etsinnöissä. Bowser on kuitenkin valmis tekemään mitä tahansa vallatakseen valtakunnat alaisuuteensa ja saadakseen Peachin itselleen.

Videopeliadaptaatiot ovat tavanomaisesti olleet aina joko aivan järkyttäviä räpellyksiä tai muuten vain mitäänsanomattomia yrityksiä rahastaa suositulla konseptilla. Mieleen ei tule montaakaan elokuvaa tai sarjaa, jotka oikeasti ovat hyviä - puhumattakaan uskollisuudesta alkuperäismateriaalille. Hiljattain tähän tuli onneksi muutos, kun saimme koettavaksi loistavan The Last of Us -sarjan, joka onnistui ensinnäkin adaptoimaan materiaalin rohkean omaperäisesti ja järkevästi uuteen mediaan, sekä kertomaan tutun tarinan häpäisemättä videopelin luojan alkuperäistä visiota.

The Super Mario Bros. Movie -elokuvan tapauksessa odotin vähintäänkin sitä, että se olisi uskollinen alkuperäismateriaalilleen ja edes jokseenkin viihdyttävä materiaaliltaan. Onnistuiko teos vastaamaan tähän hätähuutoon? Yllätyksekseni on todettava, että elokuva todellakin onnistuu herättämään rakastetun maailman upeasti näytölle ja mitä viihdyttävimmällä tavalla. Toki, rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna se ei mitään Oscar-palkintoja ansaitse toteutuksestaan, mutta siitä huolimatta se toimii yllättävän jouhevasti kokonaiskuvansa puolesta. Elokuva lähtee käyntiin, eikä se paljoakaan pysähtele matkansa aikana, mikä on mielestäni ihan hyvä asia.

Pääsemme elokuvan aikana tarpeeksi hyvin kiinni käsiteltäviin hahmoihin ja heidän motiiveihinsa, jotka luovat siinä samalla varsin kiehtovia vastakkainasetteluja heidän välilleen. Vaikka hahmoja onkin paljon käytettävissä, osaavat ohjaajat keskittää tarinansa oivasti vain olennaisiin asioihin, joilla on merkitystä. On toki mainittava, että tarina itsessään kiirehtii paikoitellen tapahtumien läpi, minkä vuoksi monet miellyttävät kohtaukset tuntuvat niin sanotusti kiitävän pään yli. On hienoa kokea nämä hetket valkokankaalla, mutta kovinkaan paljon aikaa ei niiden prosessoimiseen jätetä, sillä hetkessä keskitytään jo aivan toiseen asiayhteyteen.

Siinä sivussa elokuva tarjoaa rutkasti nostalgiaa ja tuttuja yksityiskohtia videopeleistä, joita etenkin pelanneet tahot pystyvät arvostamaan suuresti. Materiaali tarjoaa yksityiskohtia laajalla säteellä esimerkiksi klassisesta tasohyppelystä mukaansatempaavaan ''ajokilpailuun'' ja monenlaisista ammuksista mitä hurjimpiin tehostussieniin. Elokuva ammentaakin inspiraationsa esimerkiksi Luigi's Mansion-, Mario Kart Wii- ja Super Mario Bros. -videopeleistä, jotka kuuluvat varmasti monien kannattajien suosikkeihin. Sitten on nostettava esille itse animaatiotyyli ja sen toteutustapa. Vastaako se odotuksia vai rakoileeko jälki pahemman kerran?

Jo ensimmäisen trailerin aikana noteerasin sen, kuinka vakuuttavalta materiaali näyttää ja kuinka uskollisina sekä hahmot, että miljööt pidetään elokuvassa. Ei ainoastaan, että nämä aspektit välittyvät erinomaisesti näytön toiselle puolelle katsojien vastaanotettavaksi, mutta on jopa yllättävää huomata, ettei juuri yksikään yksityiskohta tunnu erkautuvan alkuperäismateriaalistaan. Musiikki taas on hieman ristiriitaisempi tapaus kaiken kaikkiaan. Vaikka elokuva käyttääkin legendaarisia sävellyksiä hyväkseen herättääkseen rakastetun maailmansa eloon, sorrutaan siinä turhankin usein pop-kappaleiden sarjatuleen, joka mielestäni vetää katsojan ajoittain pois euforisesta hypnoosista.

The Super Mario Bros. Movie on varsin mainio videopeliadaptaatio, joka ei ainoastaan onnistu välittämään alkuperäismateriaalinsa näytölle vaikuttavalla tavalla, mutta se avartaa käsiteltävää maailmaa ja mytologiaa oivasti uuden mediansa rajoissa. Ääninäyttelijät tekevät työnsä käskettyä ja jättävät skeptikot nuolemaan näppejään. Vaikka alkuun olin itsekin skeptinen esimerkiksi Mariota esittävää Chris Prattiä kohtaan, onnistui hän vakuuttamaan minut muiden nappivalintoina toimivien näyttelijöiden lailla varteenotettavuudestaan. Elokuvasta huokuu rakkautta käsiteltävää konseptia kohtaan, eikä katsojana voi muuta kuin hymyillä leveästi lopputuloksesta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.4.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com