Beau Is Afraid (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Ari Aster

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Patti LuPone, Amy Ryan,

Nathan Lane, Kylie Rogers, Denis Ménochet, Parker Posey,

Stephen McKinley Henderson, Armen Nahapetian, Richard Kind

Genre: Komedia, Draama, Kauhu

Kesto: 2 tuntia 59 minuuttia

Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Ari Aster on todennäköisesti tätä nykyä tuttu tapaus melkein kaikille elokuvien suurkuluttajille, joka nousi kuin puskista konsanaan maailmankartalle Hereditary - pahan perintö -elokuvan myötä. Mies ei ainoastaan onnistunut lyömään itseään läpi katsojien tietoisuuteen, mutta nosti riman poikkeuksellisen korkealle genressään eriskummallisen elokuvansa avustuksella. Tuosta teoksesta voi olla tietenkin montaa mieltä, mutta itselleni se kuuluu kevyesti 2010-luvun parhaimpiin kauhuelokuviin.

Tämän jälkeen Aster lähti ohjaamaan Midsommar -loputon yö -elokuvaa, joka yhtälailla herätti paljon vilskettä katsojien keskuudessa - sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka teos ei ollutkaan edeltäjänsä veroinen, onnistui se siltikin vakuuttamaan monet varteenotettavuudestaan. Seuraavaksi tähtäimemme kääntyykin vuoteen 2023, jolloin ohjaajan tuorein työ Beau Is Afraid sai ensi-iltansa elokuvateattereissa. Ari Aster on ajautunut minun tapauksessani siihen asemaan, että mitä tahansa sieltä on herralta tulossa valkokankaille, olen aina täysillä mukana. 

A24-studion tuottama Beau Is Afraid on surrealismia ja tragikomediaa sisältävä kauhuelokuva, joka perustuu ohjaajan vuonna 2011 julkaistuun Beau-lyhytelokuvaan. Asiasta sain tietää vasta arvostelua kirjoittaessani, minkä vuoksi en sitä tajunnut katsoa ennakkoon. Elokuva sai odotetustikin osakseen paljon odotusarvoja odottavilta kannatajilta ja uskoa siihen, että Aster onnistuisi jatkamaan lennokasta uraansa kolmannella peräkkäiselllä osumalla. Onko Beau Is Afraid osuma vai kaatuuko se omiin yliyritteleviin jalkoihinsa?

Beau Wasserman on kuuluisan ja varakkaan liikenaisen poika, joka kasvoi ilman isää. Isä kuoli huhujen mukaan eriskummalliseen sairauteen, joka on kuuleman mukaan myös perinnöllinen ja siirtyy todennäköisesti myös pojalle aikuisiällä. Teini-ikäisenä poikana Beau lähtee äitinsä kanssa risteilylle, jonka aikana hän tapaa Elaine-nimisen tytön, johon hän myös rakastuu. Erkaantuessaan toisistaan nuoret lupaavat toisilleen, että kasvaessaan isoiksi he päätyvät yhteen. Odotus on kuitenkin tavanomaista pidempi. Aikuisena Beau on kasvanut erittäin ahdistuneeksi yksilöksi, joka asuu rikollisuutta hulmuavassa kaupungin osassa.

Mies käy terapeutilla, joka päättää antaa tälle kokeilun tasolla olevaa lääkettä, mutta varoittaa miestä ottamatta sitä ilman vettä, sillä sen vaikutukset voivat olla kriittisiä. Pian tämän jälkeen hän valmistautuu lennolle nähdäkseen äitinsä isänsä kuoleman vuosipäivänä. Musiikkia pitkin yötä kuunteleva naapuri ei anna tälle kuitenkaan rauhaa nukkua, minkä vuoksi tämä nukkuu herätyksensä ohi. Kiireessä mies pakkaa tavaransa ja huomaa, että hänen avaimensa ja matkatavaransa ovat kadonneet, mikä pistää liikkeelle varsin surrealistisen matkan keskelle häiritsevää itseoppimista ja järkyttävää totuutta. Pääseekö Beau pelkojensa yli päästäkseen perille vai ovatko matkalle tupsahtaneet esteet liian vaativia?

Kuten varmasti jo tiedättekin, olen aina rakastanut A24-tuotantoyhtiön julkaisemia elokuvia ja katsonut niitä mielelläni lisää uusien mahdollisuuksien ilmaantuessa eteeni. A24 on siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin omaperäisen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. Nämä elokuvat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, ''helposti lähestyttäviä'' ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen. Ne jättävätkin aina jälkeenpäin jotain mietittävää ja pohdiskeltavaa.

Aloitetaan vaikka sillä, että Beau Is Afraid ei ole ihan jokaisen kuppi teetä - luultavasti ei suurimman osan. Tämä teos on selkeästi studion suosionosoitus elokuvantekijää kohtaan, joka on antanut heille suurimman ponnahduksen maailmankartalle yrityksissään. Ari Aster on saanut pääosin kaiken vapauden luoda jotain täysin muusta poikkeavaa ja omaperäistä. Mielestäni hän myös kiistattomasti onnistuu siinä. Kysymys kuuluukin, että onko elokuva tarpeeksi hyvä menestyäkseen maailmalla sellaisenaan? Ei välttämättä, sillä kohdeyleisö on sen verran pieni, että elokuva tulee luultavasti saamaan osumaa tavallisilta katsojilta. Onko elokuva hyvä? Se on taas ihan oma juttunsa.

Tarina seuraa Joaquin Phoenixin esittämää Beauta, joka on enemmän tai vähemmän aikuislapsi. Mies ei ole koskaan oikein onnistunut pääsemään äitinsä tiukasta kasvatuksesta tai tämän otteesta, minkä vuoksi hän turvautuukin tämän hoivaan aina kun se on vain mahdollista. Patti LuPonen esittämä Mona-äiti taas on hyvin tiukka ja monella tapaa omahyväinen tapaus, joka on menestynyt maailmalla ja se näkyy. Ei ainoastaan, että monet elektroniikkalaitteet ja muut elämään mukaan otetut tavarat ovat äidin omistaman yrityksen tuotoksia, mutta tämä tuntuu olevan koko ajan läsnä Beaun elämässä tavalla tai toisella.

Huomaamme jo alkumetreillä, että elokuva tulee leikkimään absurdeilla ja epätodellisilla ideoilla. Kun mies valmistautuu lähtemään äitinsä luo, lähtee tilanne täysin lapasesta. Aster tempaa katsojan mukaansa mitä mielipuolisimpaan seikkailuun, joka ei ainoastaan sekoita genrejä vakuuttavasti toisiinsa, mutta sekoittaa koko pakkaa järjestelmällisesti haastavammaksi vastaanotettavaksi. Katsoja yrittää pysyä väkisinkin mukana, mutta emme ole koskaan varmoja siitä, mikä on totta ja mikä on Beaun särkyneen mielen tuotoksia. Tämä aspekti pitääkin mysteeriä poikkeuksellisen hienosti yllä, mikä herättää kiinnostusta yhä enemmän ja enemmän tarinan edetessä. Enempää ei tarinasta kannatakaan tietää.

Elokuva johtaa vaikuttavalla tavalla vastaanottavaa osapuolta harhaan, eikä Aster tunnu antavan tuumaakaan tälle periksi. Tunnelma poukkoilee huikealla tavalla painostavasta koomisempaan ja edestakaisin. Rakenteellisesti Beau Is Afraid on pääosin loistavaa seurattavaa. Ensimmäinen kolmannes alustaa absurdin asetelman osuvasti ja miljöö antaa osviittaa hurjasta tulevasta. Ruuvi kiristyy pikkuhiljaa ja Beau joutuu jatkuvasti epäröivien pelkojensakin keskellä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Toinen kolmannes on hieman paikallaan polkeva, vaikka tarina eteneekin jatkuvasti. Tuntuu, että siinä vaiheessa kokeillaan ikään kuin katsojan kanttia niellä tätä epärealistista maailmaa kaikkine ihmeellisine yksityiskohtineen.

Viimeinen kolmannes taas on jo puhdasta maniaa, jonka aikana Beau pääsee todentuntuiseen painajaiseensa käsiksi ja oppii sekä itsestään, että perheestään asioita, joista hänellä ei ollut aavistustakaan aluksi. Elokuva käsittelee ongelmallista äiti-poika -suhdetta varsin uniikilla ja mieleenpainuvalla tavalla, minkä vuoksi on varmaa, että katsoja jää pohtimaan tapahtumia pidemmän aikaa lopputekstien rullatessa valkokankaalla. Monet yksityiskohdat ovat poikkeuksellisen tulkinnallisia, minkä vuoksi katsojat saattavat päätyä moneen erilaiseen lopputulemaan sirkuksen loputtua. Onko kyse vain trauman käsittelystä vai jonkin elämääkin suuremman?

Beau Is Afraid on loistava elokuva, joka haastaa katsojan tulkinnallisia taitoja, sekä kanttia kestää jatkuvasti vasempaan matkaansa jatkavaa konseptia. Ei ainaostaan, että Aster päättää todellakin sukeltaa ideansa uumeniin, mutta se nostaa esille monia hyvin ajankohtaisiakin henkilökohtaisia dilemmoja tapetille. Visuaalisesti elokuva tarjoaa tarinan protagonistin näkökulmasta katsottuna, joka tuntuu hallusinoivan pitkin matkaansa. Katsojana sitä jää loppujen lopuksi äimistelemään elokuvan tapahtumia ikään kuin shokin seurauksena - positiivisesta näkökulmasta katsottuna siis. Teos on ehkä toistaiseksi heikoin Asterin filmografiassa, mutta siitäkin huolimatta loistava monin tavoin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.5.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com