Ohjaus: James Gunn
Pääosissa: Chris Pratt, Zoe Saldaña, Dave Bautista,
Vin Diesel, Bradley Cooper, Kurt Russell, Michael Rooker, Karen Gillan,
Pom Klementieff, Elizabeth Debicki, Sylvester Stallone, Sean Gunn
Genre: Toiminta, Seikkailu, Komedia
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Vaikka en ennakkoon tiennyt kyseisestä ryhmästä mitään, yllätyin ensimmäisen elokuvan aikana todella paljon sen monipuolisesta ja omaperäisestä luonteesta, joka tempasi kieltämättä täysin mukaansa. On siis ihan ymmärrettävää, että odotusarvot nousivat jatko-osaa kohtaan. Odotinkin jatko-osan puolesta enemmän syventymistä hahmoihin ja heidän ailahteleviin väleihinsä, jotka tuntuvat tuottavan yhä enemmän ja enemmän viihdettä näytölle. Onnistuiko James Gunn yllättämään toisen kerran peräkkäin vai oliko kyse vain yksittäisestä osumasta?
Tätä nykyä Tähti-Lordina tunnettua Peter Quilliä, Gamoraa, Draxia, Rocketia ja pikku-Grootia kutsutaan yhdessä Galaksien Vartijoiksi. He tekevät pelastusoperaatioita tähtien keskellä auttaen avuttomia rotuja selviytymään vaarallisilta tunkeilijoilta. Eräänä päivänä Ayesha, Sovereign-rodun hallitsija palkkaa Vartijat suojelemaan arvokkaita paristoja Abiliskilta, moniulotteiselta hirviöltä, vastineeksi Gamoran vieraantuneesta siskosta Nebulasta, joka jäi kiinni yrittäessään varastaa paristoja potentiaaliselle ostajalleen.
Operaation hurmoksessa Rocket varastaa akut vaivihkaa itselleen, mikä suututtaa Ayeshan ja koko Sovereign-rodun edustajat. Tämä lähettää kokonaisen laivueen Vartijoiden perään saadakseen paristot takaisin haltuunsa. Tilanteen eskaloituessa salaperäinen hahmo pelastaa Vartijat varmalta tuhoutumiselta, jotka joutuvat tekemään hätälaskeutumisen läheisimmälle planeetalle. Siellä tämä pelastavana enkelinä toimiva hahmo paljastaa itsensä Peterin isäksi, Egoksi, joka kutsuu heidät vierailemaan tämän kotiplaneetallaan. Peter saa vastauksia kysymyksiinsä, mutta vastaukset saattavat kuitenkin yllättää...
Guardians of the Galaxy toimi yllättävän viihdyttävänä, mutta toimivana esittelykierroksena Galaksin Vartijoille, kun taas jatko-osa syventyy odotetustikin enemmän hahmojen kiehtoviin taustoihin. Elokuva alkaa jälleen kerran hyvin mukaansatempaavalla ja viihdyttävällä alkutekstikohtauksella, joka mielestäni jopa parantaa edeltäjästään. Odotusarvot täten nousevat entisestään seuraillessamme tilanteen eskaloitumista. Ohjaaja päättää lähteä täysillä kohti tarinansa varsinaista alkua, johon kuuluu Chris Prattin esittämän Peter Quillin ja Kurt Russellin esittämän Egon yllättävä jälleennäkeminen. Tarina käykin läpi etenkin Peterin sukulinjan historiaa ja sen monimuotoisia yksityiskohtia.
Se ei ole kuitenkaan ainoa asia, jota elokuva käsittelee syvällisesti. Vartijoiden räiskyvä perhedynamiikka alkaa pureutumaan entistä syvemmälle egojen törmätessä toisiinsa jatkuvalla syötöllä. Bradley Cooperin esittämä Rocket tuntee olonsa ala-arvoiseksi Peterin jatkuvan kiusaamisen ja tarpeettoman ilkeän vitsailun johdosta, vaikka hänen suuri egonsa taisteleekin tätä vastaan. Zoe Saldañan esittämän Gamoran ja Karen Gillanin esittämän Nebulan tulehtuneet välit poksahtelevat rajusti liitoksistaan ja pääsemme käsiksi siihen perimmäiseen syyhyn, miksi asia on näin. Myös Michael Rookerin esittämä Yondu Udonta pääsee syventymisen kohteeksi ravanger-taustansa puolesta.
Guardians of the Galaxy Vol. 2 on ihan asiansa ajava elokuva, joka yrittää parhaansa mukaan vangita ensimmäisen elokuvan lumoa ja taikaa, mutta toteutus valitettavasti ontuu hieman haarautuvan luonteensa vuoksi. Ohjaaja käsittelee järkyttävän paljon asioita ja tarinakaaria, jotka eivät kaikki kuitenkaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla yhdisty toisiinsa. Vaikka yhdistelmässä ei olekaan periaatteessa mitään vikaa, tuntuu keskittyminen ailahtelevan jatkuvasti liian monen palavan pannun välillä, jotka polttavat pohjaa pikkuhiljaa umpeen. Tämän vuoksi katsojanakin sitä vain odottaa kärsimättömästi kaikkien yksityiskohtien kulminoitumista.
Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva pitää sisällään paljon lupaavia piirteitä, vaikka yhdistelmä hieman kärsiikin materiaalin laajuudesta johtuen. Tunnelma poukkoilee liiakseen paikasta toiseen vailla edeltäjänsä loistavaa tasapainotusta. Tarina itsessään on mielenkiintoinen, mutta ei yhtä innostava ja viihdyttävä kuin mitä siltä olisi voinut ennakkoon odottaa. Toki, pääsemme käsiksi hahmojen taustoihin ja kiehtoviin lisäyksiin, mutta jotenkin katsojan näkökulmasta katsottuna tuntuu, ettei kokonaisuus vain ole yhtä tiivis ja jouheva perimmiltään. Käsikirjoituskin paikoitellen ontuu, mikä on sääli huomata.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva yltää edeltäjänsä tasolle ja jopa yllättää paikoitellen laadukkuudellaan ja omaperäisillä ratkaisuillaan. Visuaalisesti teos todellakin pistää toisen vaiheen silmään ja tarjoaa monen sortin silmäkarkkia etenkin räiskyvän värimaailman johdosta, joka tuntuu kattavan jokaisen värin laajalta spektriltä. Edeltäjänsä tapaan elokuva pitää sisällään hienon musiikkikattauksen, joka tarjoaa monia unohdettuja hittejä 1970-luvulta. Tyler Bates vastaa jatko-osassakin sävellyksistä, jotka jäävät kuitenkin hieman muun musiikin varjoon, mikä on sääli huomata, sillä edellisen elokuvan tarjonta oli sen verran laadukasta kuultavaa.
Guardians of the Galaxy Vol. 2 on asiansa ajava elokuva, joka yrittää parhaansa mukaan syventää konseptia entisestään ja tuoda uusia lisäyksiä kiehtovin tavoin näytölle käsiteltäväksi. Valitettavasti epätasaisuus on selkeästi läsnä tarinankerronnassa ja se johtuukin siitä, että käsiteltävänä on turhan paljon tarinakaaria ja toisistaan eroavia yksityiskohtia. Tunnelma poukkoilee puolelta toiselle usein myös kontrolloimattomasti, mikä tekee seuraamisesta hieman turruttavaa. Elokuva osaa olla kuitenkin viihdyttävä paikoitellen. Komedia osuu pääosin maaliinsa, vaikka draama onkin hieman ylimitoitettua tietyissä kohdin. Selkeä tasonpudotus edellisestä elokuvasta, mikä tuo pettymyksen tunteita.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.5.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti