Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta | Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull (2008) - arvostelu

Ohjaus: Steven Spielberg

Pääosissa: Harrison Ford, Cate Blanchett, Karen Allen,

Ray Winstone, John Hurt, Jim Broadbent, Shia LaBeouf, Igor Jijikine

Genre: Toiminta, Seikkailu

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

Vuonna 1979 konseptin kyhännyt George Lucas ja ohjaaja Steven Spielberg tekivät Paramount Pictures -tuotantoyhtiön kanssa sopimuksen viidestä Indiana Jones -elokuvasta vailla sen suurempia vaatimuksia. Vuonna 1989 Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan julkaisun jälkeen Lucas antoi elokuvasarjan päättyä, sillä hänestä tuntui siltä, että uudet ideat seuraavalle tarinalle eivät vastanneet aiemmin koetun materiaalin laatuvaatimuksia. Mies päättikin sen sijaan tuottaa Indiana Jones Junior -televisiosarjan, jota esitettiin ABC-kanavalla vuosien 1992 ja 1994 välillä.

Pian sen jälkeen Harrison Ford ilmaisi tunteensa siitä, että hän oli epävarma hahmonsa mahdollisesta paluusta valkokankaille ja elokuvasarjan tulevaisuudesta. Hänestä tuntui siltä, että Indiana Jones -trilogia toimi sellaisenaan varsin loistavasti, vaikka tarinoita voisikin olla kerrottavaksi pidemmäksikin aikaa. Siitä huolimatta Ford ei koskaan sulkenut pois mahdollisuutta siitä, että hän työskentelisi Lucasin ja Spielbergin kanssa uudemman kerran. Seuraavien vuosien aikana kolmikko palasi suunnittelupöydälle miettimään mahdollisia vaihtoehtoja jatkolle.

Miehet väänsivätkin kättä siitä, että mitä seuraavaksi konseptille pitäisi tehdä syventyen erilaisista lähestymistavoista itse toteutuksen tyyliin. 2000-luvun alussa alkoivat palaset pikkuhiljaa lyöttäytymään paikoilleen ja uusi elokuva oli tekeillä. Esiripun takana asiat olivat kuitenkin jälleen kerran hieman sekavia. Ihmiset olivat kiinnostuneempia mysteerin ratkomiseen jo ennen elokuvaa, minkä vuoksi Lucas päättikin hämäykseksi nimetä elokuvan viidellä eri tavalla pitääkseen nimen salassa ja teoriat minimissä.

Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta -elokuva sai kuin saikin lopulta ensi-iltansa vuonna 2008 ja vastaanotto oli poikkeuksellisen jakautunutta. Vaikka se saikin osakseen pääosin kehuja, vaipui neljäs osa vääjäämättömästi listojen pohjalle pitämään perää. Elokuvasarjan mustana lampaana toimiva tuotos palaa takaisin tuttuun maailmaan noin kahdenkymmenen vuoden jälkeen, joten oli ihan odotettua, että paineet olisivat valtaisat. Onko elokuva oikeasti vain keskinkertainen vai onko sitä parjattu turhaan?

Vuonna 1957 Irina Spalkon johtamat neuvostoliittolaiset agentit sieppaavat Indiana Jonesin ja hänen apurinsa George McHalen löytääkseen Roswellin tapauksen jäljiltä takavarikoidun ruumiin. He onnistuvat murtautumaan nevadalaiseen Alue 51-tukikohtaan, jossa maan takavarikoituja salaisuuksia pidetäänkin tallessa. Pakon edessä Indiana paikantaa ruumiin ja luovuttaa sen Spalkolle, jonka joukot alkavat ajamaan miestä takaa. Kestävä arkeologikonkari selviää kuitenkin tilanteesta ja pääsee karkuun. FBI:n, eli Yhdysvaltain liittovaltion poliisin agentit pelastavat hänet lopulta hädästä ja vievät omaan yksikköönsä kuulusteltavaksi.

Idän ja lännen välisen kireän jännitteen vuoksi agentit kertovat Indianalle, että häntä ja hänen toimiaan tullaan seuraamaan tarkasti tästedes. Palattuaan Marshall-yliopistoon miehelle kerrotaan, että hänet on määrätty virkavapaalle mahdollisen mediakohun vuoksi. Pian sen jälkeen Mutt Williams löytää Indianan käsiinsä ja kertoo hänelle, että tämän entisenä kollegana toiminut Harold Oxley on löytänyt mysteerisen kristallikallon Perusta ja on tämän jälkeen vangittu. Mutt vaatii Indianalta apua ja mies suostuu lähtemään mukaan pelastusretkelle, joka osoittautuukin astetta hurjemmaksi seikkailuksi.

On kieltämättä kiehtova ajatus palata takaisin Indiana Jonesin seikkailujen pariin melkein kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Nykypäivänä näiden vanhempien nostalgisten konseptien herätystä harjoitetaan yhä enemmän ja enemmän, mikä tuntuu perimmiltään vain laiskalta tavalta tehdä lisää rahaa. Vaikka sitä tehdäänkin trendin perässä, ei se takaa kuitenkaan menestystä samalla tavalla enää kuin joskus aiemmin. Indiana Jones -elokuvasarjan näkökulmasta katsottuna se todellakin onnistui aiheuttamaan yleisöryntäyksen elokuvateattereihin.

Elokuva vie konseptinsa hyvin erikoisille teille. Aika, johon tarina sijoittuu, antaa uusia mahdollisuuksia ja suuntia tekijöille viedä elokuvasarjaa eteenpäin. Natsit ovat tässä vaiheessa jo historiaa, mutta tilalle tulevat kuitenkin karikatyyrimäiset neuvostoliittolaiset, joita emme ole tässä maailmassa vielä nähneet. Lännen ja idän välit ovat pikkuhiljaa alkaneet roihahtamaan liekkeihin. Hallitukset käyvät ylikierroksilla kasvavan vainoharhaisuutensa vuoksi tehden toinen toistaan ankarampia ratkaisuja. Harrison Fordin esittämä Indiana joutuu odotetustikin tämän riehakkaan myllyn keskelle.

Tarina alustetaan varsin kiehtovalla tavalla ja kiinnostus herääkin vaivattomasti katsojan näkökulmasta katsottuna. Vaikka itse asetelma ja konseptin perimmäinen idea tuntuvatkin mielenkiintoisilta, tuntuu elokuva jahtaavan jatkuvasti omaa varjoaan. Tätä jatko-osaa on parjattu monestakin syystä vuosien mittaan, mutta pitävätkö nämä kritiikit paikkansa? Valitettavasti on todettava, että kyllä ne pitävät. Elokuva pitää sisällään paljon erilaisia elementtejä, joista voi olla innoissaan. Mitä pidemmälle tarinassa kuitenkin etenemme, sitä epätasaisemmaksi ja sekavammaksi se muuttuu. 

Tämä ei kuitenkaan johdu pelkästään tarinankerronnallisista yksityiskohdista tai niiden huonosta istuvuudesta, vaan enemmänkin erilaisten ideoiden eriskummallisesta yhdistelmästä, joka tähdätessään korkeammalle lyö selkeästi yli materiaalinsa puolesta. Elokuvasarjan mittapuulla Akatorin rikkauksia kuhiseva kultainen kaupunki ja mysteerinen kristallikallo osuvat hienosti maaliinsa ajatuksen tasolla. Ne tuovat sellaisenaan tuoreen katsauksen jo tuntemaamme maailmaan, joka on täynnä eri kulttuureja ja kansantaruja. Itse ongelma ei kuitenkaan nojaa näiden kahden varaan.

Varsinainen ongelma kumpuaa jopa elokuvasarjan mittapuulla ylilyövistä yliluonnollisista lisäyksistä, jotka vieraannuttavat katsojaa liikaa materiaalista. Vaikka kaikki Indiana Jones -elokuvat koettelevatkin rajusti realistisuuden rajoja, pysyi aiemmissa osissa edes jollain tasolla illuusio mahdollisesta realismista. Sen ajatuksen voi kuitenkin tässä tapauksessa heittää romukoppaan jo hyvissä ajoin, sillä materiaali tarjoilee sen verran absurdeja ideoita, ettei niiden uskottavuudesta ole enää mitään epäilystä. Loppua kohden elokuva on jo vetänyt kaikki mahdolliset ideat läpi, minkä vuoksi mikään ei tunnu enää yllättävän.

Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta yrittää parhaansa mukaan toistaa aiempien osien seikkailullista mukaansatempaavuutta ja taianomaista monipuolisuutta, mutta ristiriitaisella lopputulemalla. Vaikka elokuvassa onkin paljon lupaavia piirteitä ja yritystä herättää konseptia takaisin henkiin, tuntuu se silti jatkuvasti kurkottavan muiden osien varjoista vailla sen kummallisempaa menestystä. Panokset ovat korkeat ja ideat suureellisia, mutta tarinan eskaloituessa kaikki vain paisuu vastustamattomasti yli reunojen, minkä vuoksi siitä jää vain epämiellyttävä ähky käteen. Elokuva on mainettaan parempi kokonaisuus, mutta kritiikki on kuitenkin täysin aiheellista.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com