Indiana Jones ja viimeinen ristiretki | Indiana Jones and the Last Crusade (1989) - arvostelu



Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Harrison Ford, Sean Connery, Denholm Elliott,
Alison Doody, John Rhys-Davies, Julian Glover, Michael Byrne,
Kevork Malikyan, Robert Eddison, River Phoenix
Genre: Toiminta, Seikkailu
Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

''Nazis. I hate these guys.''

Indiana Jones -elokuvasarja on onnistunut ensimmäisen kahden osan aikana vakiinnuttamaan paikkansa elokuvahistoriassa. Vaikka esiosana toiminut Indiana Jones ja tuomion temppeli saikin paljon kritiikkiä osakseen, onnistui se tarjoamaan siitäkin huolimatta poikkeuksellisen viihdyttävän kokemuksen katsojien vastaanotettavaksi. Nyt nokkamme kääntyy kuitenkin kohti trilogian päättävää Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvaa, jonka olisi määre sulkea George Lucasin ja Steven Spielbergin yhteistyön elokuvasarjan parissa. Kolmantena osana toimiva elokuva ei ollut sekään ihan kukilla tanssahtelua, sillä suunnitteluvaihe tuntui venyvän venymistään.

Ideoita heiteltiin puolelta toiselle ja erimielisyydet estivät projektin etenemisen pidemmäksikin aikaa. Pitkän ja puuduttavan väännön jälkeen tekijät pääsivät vihdoin yhteissopuun yksityiskohdista, joita elokuvassa tultaisiin näkemään. Materiaali saatiin lopulta purkkiin ja viimeisteltyä katsojien nautittavaksi. Lippuluukuilla elokuva menestyi poikkeuksellisen hyvin ja katsojat kriitikoineen ottivat sen vastaan positiivisesti. Onnistuiko Indiana Jones ja viimeinen ristiretki nostamaan elokuvasarjan kehityksen nousujohteisemmaksi vai jatkoiko se laskusuhdanteista menoaan kohti vääjäämätöntä loppuaan?


Vuonna 1912 teini-ikäinen Indiana Jones huomaa ryöstäjäryhmän löytävän Coronadon omistaman krusifiksin tutkiessaan luolaverkostoa partiopoikajoukkonsa kanssa Utahin osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Nuori miehenalku uskoo sen kuitenkin kuuluvan museoon ja päättää anastaa aarteen haltuunsa. Rosvojoukko lähtee jahtaamaan tätä ja yllättävien käänteiden kautta hän pääsee kuin pääseekin miehiä karkuun. Paikan päällä paikallinen sheriffi pakottaa Indianan kuitenkin luovuttamaan aarteen ryöstäjien työnantajalle, joka pitää itseään sen laillisena omistajana.

Vuonna 1938 Indiana kohtaa samaisen miehen Portugalin rannikolla. Vauhdikkaiden tapahtumien aikana tämä onnistuu anastamaan krusifiksin  haltuunsa ja pakenemaan paikalta ehjin nahoin. Palattuaan Yhdysvaltoihin saa kuuluisuuteen nopeasti noussut arkeologi tietää, että hänen isänsä, Henry, on kadonnut jäljettömiin etsiessään Graalin maljaa. Walter Donovan, hänen isänsä taloudellinen tukija, antaa Indianan tehtäväksi löytää sekä Henryn, että Graalin. Matkan aikana pöydät kuitenkin kääntyvät ja tilanne kiristyy kiristymistään. Hotkiiko Indiana liian ison palan purtavaksi vai löytääkö mies vielä oljenkorsia selvitäkseen voittajana?


Seuraamme tarinan aikana Harrison Fordin esittämää historioitsijaa ja tutkimusmatkailijaa Indiana Jonesia, joka lähtee pakon edessä suorittamaan arkeologispainotteista pelastusoperaatiota. Vaikka mies lähetetäänkin vaikeasti löydettävän Graalin maljan perään, täytyy hänen myös löytää Sean Conneryn esittämä isäukko Henry matkan varrelta. Tarina on siitä kiehtova tapaus, että se on perimmiltään niin henkilökohtainen ja syvällinen. Vaikka olemmekin oppineet Indianasta paljon kahden ensimmäisen elokuvan aikana, emme ole koskaan todellisuudessa päässeet kiinni hänen menneisyyteensä tai perhetaustoihin, joiden takana monenlaiset tunteet mahdollisesti vellovat.

Indianakin on kuitenkin ihminen, vaikka hänet on tähän asti nähty pääosin karismaattisena arkeologisena toimintasankarina. On täten hienoa nähdä, että tekijät päättävät uppoutua pintaa syvemmälle esitelläkseen hahmon perimmäiset piirteet ja tunteet tarinan edetessä. Tätä tehtävää edesauttaakin se, että hänen isänsä liittyy kokonaiskuvaan mukaan. Uskaltaisinkin väittää, että ilman tätä neronleimausta elokuva olisi vain varjo siitä lopputuloksesta, minkä tätä nykyä tunnemme. Indianan vekkulimainen ja ylimielinen luonne pysyy visusti kontrollissa, kun rationaalinen ja pidättäytynyt Henry hyppää seikkailuun mukaan. 


Kaksikon tarjoama isä-poika -suhde on moniulotteista ja -puolista seurattavaa. Ei ainoastaan, että pääsemme vihdoin käsiksi Indianan lapsuuteen sekä kuvaannollisessa, että kirjaimellisessa asiayhteydessä, mutta saamme myös selkeän kuvan siitä, miten hänen isänsä on poikansa kasvattanut ja miten se vaikutti tähän vuosien vieriessä. Se tarjoaakin valtavasti sekä komediapainotteisia, että draamalla varustettuja kohtauksia, joiden painoarvon todella tuntee katsojana. Odotetustikin jatko-osien edetessä on tapana myös nostaa panoksia yhä ylemmäs ja ylemmäs. Tekijöiden on löydettävä erilaisia tapoja venyttää konseptia uusiin suuntiin ja tuoda uusia piirteitä jo tutuksi tulleisiin asetelmiin.

Onnistuuko kolmas osa sen lopulta tekemään? Ehdottomasti ja millä tavallakin vielä. Jatkamme samanlaisella mukaansatempaavalla ja vangitsevalla luonteella tälläkin kertaa. Elokuva kertoo moniulotteisen ja poikkeuksellisen monipuolisella tavalla rakennetun tarinan, joka ei rohkeita käänteitä kaihda. Ohjaaja Steven Spielberg ei anna katsojalleen yhtään tilaa hengittää. Vaikka elokuvan alkupuolella ehtiikin hengähtämään hetken verran tarinan alustuksen aikana, on sen käynnistyttyä peto niin sanotusti irti. Uppoudumme täysin käsiteltävään maailmaan ja tarinan kontekstiin, joka pitää sisällään lukuisia miellyttäviä yllätyksiä.


Vaikka elokuva tosiaan muistuttaakin edeltäjiään tyylinsä puolesta, onnistutaan konseptista repimään paljon uusiakin piirteitä katsojien koettavaksi. Kuten mainitsinkin aiemmin, elokuva on henkilökohtaisempi, minkä vuoksi tunnelma kohoaa ikään kuin automaattisesti pilviin panosten nostaessa rimaa samaan aikaan korkeuksiin. Tunnelmaa kohentavat myös John Williamsin säestykset, jotka eivät petä tälläkään kertaa. Visuaaliset efektit pitävät pintansa yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta poikkeuksellisen hyvin, joten ei sen puoleen voi edes kritiikkiä heittää. Yksityiskohdat ovat tarkoin harkittuja ja katsojaa ei pidetä täydellisenä idioottina, mikä on tärkeintä.

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki on ehdottomasti elokuvasarjansa hiottu timantti, joka todellakin vakuuttaa saumattomalla laadukkuudellaan ja säkenöivällä sielukkuudellaan. Teos tarjoaa materiaalia joka lähtöön ja sen sulava hyppeleminen lajityyppien välillä on huikeaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että tunnelmaa pidetään hienosti kontrollissa käänteiden säestämänä, mutta tarinankerronta itsessäänkin yllättää tasapainoisuudellaan ja intensiivisyydellään. Syvällisempi lähestymistapa tarinaan avartaa konseptia entisestään ja täten uppoaa paljon merkityksellisemmin katsojaansa. Tämä on se elokuva, joka saa Indiana Jonesista eniten irti sekä hahmona, että konseptina.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com


Kommentit