Indiana Jones ja tuomion temppeli | Indiana Jones and the Temple of Doom (1984) - arvostelu

 

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Harrison Ford, Kate Capshaw, Ke Huy Quan,
Amish Puri, Roshan Seth, Philip Stone, Roy Chiao, D. R. Nanayakkara
Genre: Toiminta, Jännitys
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia

''Are you trying to develop a sense of humor or am I going deaf?''

Kadonneen aarteen metsästäjät on elokuva, joka onnistui mullistamaan elokuvateollisuutta merkittävällä tavalla lyöden itsensä samalla läpi populaarikulttuurin keskiöön. Indiana Jones ja kadonneen aarteen metsästäjät -nimellä myös tunnettua merkkiteosta pidetäänkin katsojien keskuudessa yhtenä kaikkien aikojen elokuvista. Tällä kertaa etenemme kuitenkin elokuvasarjassa eteenpäin, kun vuoroon astuu mielipiteitä jonkin verran jakava Indiana Jones ja tuomion temppeli.

Indiana Jones ei ollut osana lapsuuttani, minkä vuoksi minulla ei olekaan ollut siihen sen kummallisempaa tunnesidettä. Ensimmäisellä katsastuskerralla olin jo kasvanut nuoreksi aikuiseksi vailla pätevää asiantuntemusta, joten en ollut vielä silloin ihan perillä asioista. Ollakseni rehellinen kanssanne ensimmäisenä jatko-osana toimiva elokuva ei kovinkaan suuria hurraa-huutoja minulle aiheuttanutkaan edellisellä katselukerralla. Pidin sitä jotenkin liian ylilyövänä ja tarpeettomana ohilaukauksena.


En tiedä oliko kyse vain väärästä asennoitumisesta vai muuten vain vääränlaisesta olotilasta, mutta päätin joka tapauksessa antaa sille tällä kertaa toisen mahdollisuuden. Konseptin alun perin kyhännyt George Lucas jatkoi suunnittelijan tuolissa ja päättikin lopulta, että hän haluaisi tehdä elokuvasarjan ensimmäisestä jatko-osasta alkuperäisen Tähtien sota -trilogian tapaan synkemmän. Hän myös painotti vahvasti sitä, ettei haluaisi palata takaisin natsien äärelle antagonistinsa puolesta, vaan veisi tarinan täysin uudenlaiseen suuntaan.

Tuotanto ei kuitenkaan helpoimmasta päästä ollut, kun jatkuvat ongelmat tuntuivat piirittävän sitä joka suunnasta. Kuvauspaikkojen kanssa oli ongelmaa ihan ymmärrettävistä syistä, mutta kaikkien vaikeuksienkin kautta tekijät onnistuivat kuvaamaan elokuvansa ja viimeistelemään sen katsojien nautittavaksi. Vaikka elokuva olikin menestys lippuluukuilla, sai se paljon painavaa kritiikkiä kriitikoilta ja tavallisilta katsojilta erinäisistä syistä. Sitä pidetään tätä nykyä kuitenkin korkeassa arvossa kannattajien keskuudessa.


Vuonna 1935 yhdysvaltalainen arkeologi Indiana Jones lähtee Shanghain kaupunkiin suorittamaan rohkeaa vaihtokauppaa rikollispomo Lao Chen kanssa. Indiana on löytänyt nimittäin legendaarisen uurnan, joka pitää sisällään Nurhacin jäänteet. Vaihtokaupassa hän toivoo Laon hallussa olevaa timanttia, jonka perässä mies on jo hetken aikaa ollut. Vaihtokauppa lähtee kuitenkin kaartamaan rajusti vasempaan ja Indiana päättää paeta paikalta. Matkallaan kotiinpäin Indiana Jones, Willie Scott ja Short Round joutuvat tekemään pakkolaskun Himalajan rinteille, jotka ohjaavat heidät Mayaporen kylään.

Paikan päällä paikallinen heimo ottaa heidät avosylin vastaan ja pitävät huolta siitä, että kolmikko palautuu lievistä vammoistaan. Sinä aikana Indianalle selviää, että kylän asukkaat ovat jonkin aikaa jo rukoilleet Shiva-jumalaansa ja odottaneet vastausta ongelmiinsa. Kolmikon ilmestyttyä paikalle, pitää heimo heitä toivottuina pelastajina. Heimon kallisarvoinen lingam-kivi on nimittäin varastettu kylän lapsien kera, minkä vuoksi he pyytävätkin uusilta tuttaviltaan apua. Indiana päättää auttaa kyläläisiä ja suunnistaakin kumppaneidensa kanssa kohti Pankotin palatsia, jonka uskotaan olevan kaiken takana.


Seuraamme tarinassa Harrison Fordin esittämää historioitsijaa ja tutkimusmatkailijaa Indiana Jonesia, joka päätyy jälleen kerran keskelle uutta odottamatonta seikkailua. Hahmona mies on siitä kiehtova tapaus, että vaikka hän onkin mielettömän karismaattinen ja kyvykäs moniosaaja, on hänelläkin muutamia ei-niin-toivottuja piirteitä, jotka ajavat tämän jatkuvasti ongelmiin tavalla tai toisella. Arkeologiksi Indianalla on kuitenkin poikkeuksellinen kyky mukautua tilanteen mukaan ja vankkumaton selviytymisvietti, jonka avustuksella hän tuntuukin pääsevän kuin koira veräjästä kuolettavammistakin tilanteista.

Valitettavasti hänen egonsa tuntuu ajavan hänet jatkuvasti ajattelemattomuuksien äärelle, jotka voisivat koitua ennemmin tai myöhemmin kohtaloksi. Vaikka sitä ei välttämättä alkuun edes huomaisikaan, toimii Indiana Jones ja tuomion temppeli esiosana edeltäjälleen, mikä on aika erikoinen ratkaisu tekijöiltä. Ottaen huomioon, että tapahtumat eivät juurikaan linkity aiempaan nähtyyn muuten kuin konseptinsa puolesta, olisi tämä esiosa voinut hyvinkin olla vain suora jatko-osa Kadonneen aarteen metsästät -elokuvalle. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, vaan enemmänkin toimii ylimääräisenä tiedonrippeenä katsojille.


Elokuva on edeltäjänsä tapaan varsin mukaansatempaava ja tunnelmaa korottava seikkailu, joka ei ainoastaan onnistu tarttumaan tiukasti katsojastaan kiinni, mutta se tarjoaa kestonsa aikana paljon omaperäisiä ideoita koettavaksi. Kuten mainitsinkin aiemmin, George Lucas toivoi elokuvasta astetta synkempää ja painostavampaa elämystä, mikä joissain asiayhteyksissä välittyykin mainiosti käsiteltävästä materiaalista. Vaikka tarina kulkeekin varsin keveillä ja poikkeuksellisen koomisilla poluillaan, ovat tapahtumat ajoittain hyvin vakavaluonteisia ja epätavanomaisen aikuismaisia.

Se onkin hienoa nähdä, että elokuva on valmis muuttamaan asetelmaansa ja tapahtumapaikkoja pitääkseen konseptin niin sanotusti tuoreena ja ennalta-arvaamattomana. Jos edeltävä osa nojasi enemmän ''uskottavaan'' historiaan ja sen muovaamiseen, niin esiosa pistää pääpainonsa astetta fantastisempaan suuntaan hengellisillä lisäyksillään. Elokuva nimittäin käsittelee laajalla säteellä uskomuksia, rituaaleja, kultteja ja maanalaisia temppeleitä, joiden takana on tuttuun tapaan varsin moraalittomia pahuuden voimia.


Vaikka se käsitteleekin näitä asioita, on jopa yllättävää huomata, kuinka komediapainotteinen ja hilpeä teos onkaan lopulta luonteeltaan. Yksityiskohdat otetaan vakavasti huomioon, vaikka osa niistä vähän rikkookin esiosan luomaa illuusiota. Kyse on kuitenkin niin pienistä asioista, etteivät ne onneksi häiritse katselukokemusta suuremmassa mittakaavassa - enemmänkin naurattaa. Komedian tasapainoksi pusketaan vangitsevaa jännitystä efektiivisellä tavalla etenkin viimeisen kolmanneksen aikana, jolloin kuolema on yksi todennäköisemmistä vaihtoehdoista. 

Indiana Jones ja tuomion temppeli on mainio lisäys elokuvasarjaan, joka tuntuu avartuvan yhä enemmän ja enemmän mahdollisuuksiensa valossa suoraan silmiemme edessä. Vaikka elokuva ei ylläkään kirkkaimpien nappiosumiensa tasolle laadullisesti, on siitä nostettavissa monia poikkeuksellisen positiivisia piirteitä, joiden puolesta voi olla tyytyväinen. Teknisestä näkökulmasta katsottuna teos on toki parhaat päivänsä nähnyt, vaikka käytännön efektit ovatkin vakuuttavat kaikin puolin. John Williams säväyttää jälleen kerran työllään ja tuo paljon eloa kohtaukseen kuin kohtaukseen. Steven Spielberg onnistuu pitämään tasonsa yllä ohjaajan pallilla, vaikka epäilystä ei olisikaan alustavasti ollut.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com

Kommentit