Ohjaus: Antoine Fuqua
Pääosissa: Denzel Washington, Pedro Pascal, Ashton Sanders,
Orson Bean, Bill Pullman, Melissa Leo, Jonathan Scarfe, Sakina Jaffrey,
Kazy Tauginas, Garrett Golden, Tamara Hickey, Rhys Cote
Genre: Toiminta, Rikos
Kesto: 2 tuntia 1 minuutti
''There are two kinds of pain in this world. The pain that hurts, the pain that alters. Today, you get to choose.''
Vuonna 2014 ensi-iltansa saanut The Equalizer - oikeuden puolustaja -elokuva on yksi niistä tapauksista, joka ei herättänyt minussa kovinkaan suuria innostuksen väreitä ennakkoon. Onnekseni se onnistui kuin onnistuikin vakuuttamaan minut lopulta varteenotettavuudestaan. Koska tuo elokuva menestyi tarpeeksi hyvin lippuluukuilla elokuvateatterikierroksensa aikana, oli vain ajan kysymys koska ensimmäisen jatko-osan tuotanto pistettäisiin aluilleen. Suunnitelmat olivat kuitenkin jo hyvällä mallilla ennen kuin ensimmäinen elokuva edes ilmestyi valkokankaille.
The Equalizer 2 on vuonna 2018 ensi-iltansa saanut toimintapainotteinen rikoselokuva, jonka ohjauksesta vastaa edellisenkin osan ohjannut yhdysvaltalainen Antoine Fuqua. Kiehtovana nippelitietona mainitsisin, että tämä elokuva toimii ensimmäisenä jatko-osana sekä ohjaajan, että päähahmoa esittävän Denzel Washingtonin uralla. Ennen tätä hetkeä kyseiset herrat eivät ole sellaisissa koskaan olleet mukana. Edeltäjänsä tapaan jatko-osa onnistui tienaamaan tarpeeksi arvostettavan saaliin lippukassoilla, vaikka vastaanotto olikin tällä kertaa jakautunut kahtia katsojien keskuudessa.
Robert McCall asuu edelleen Bostonissa, missä hän työskentelee tätä nykyä Lyft-nimisen palvelun kuljettajana, sekä avustaa heikompia hädässä olevia tahoja läheisen ystävänsä ja entisen DIA-kollegansa Susan Plummerin kanssa. Susan ja DIA-upseeri Dave York, joka on myös Robertin entinen kollega, kutsutaan tutkimaan viraston tytäryhtiön johtajan ja hänen vaimonsa kylmäverisiä murhia Brysselissä. Alustavan tarkistuskierroksen jälkeen Susan palaa takaisin hotellihuoneeseensa, jossa hänet yllätetään näennäisen ryöstön yhteydessä. Robert saa kuulla tapahtuneesta ja päättää lähteä uudelle kostoretkelle.
The Equalizer 2 on elokuva, jonka on alustavasti tarkoitus syventää jo entuudestaan tuttua konseptia ja lähteä viemään sitä uusille kiehtoville urille. Onnistuiko se lopulta siinä vai oliko tässä kyse vain hetken nostattavasta magiasta? Sanotaanko näin, että mainio edellinen osa erottui puolekseen yksinkertaisesta, mutta kärsivällisesti rakentuvasta tarinastaan, joka hahmovetoisuudellaan onnistui tuomaan varsin mielenkiintoisen hahmon näytölle katsojien vastaanotettavaksi. Jatko-osa taas lähtee tuomaan uusia elementtejä ja ikään kuin avartamaan pienimuotoista konseptia astetta universaalimpaan suuntaan.
Onko tämä välttämättä tarpeellista? Ei mielestäni, mutta en pistänyt kuitenkaan pahakseni siitä. Varsinaiset ongelmat alkoivat kuitenkin pikkuhiljaa paljastumaan pinnan alta ja ne nojasivat enemmänkin rakenteellisiin seikkoihin kuin tarinallisiin. Ideansa puolesta elokuva yrittää kyllä parhaansa mukaan tuoda astetta henkilökohtaisemman vastakkainasettelun katsojien vastaanotettavaksi, mutta koska sillä on pitkän aikaa liian monta rautaa tulessa, tuntuu kokonaisuus varsin ailahtelevalta ja jokseenkin päämäärättömältä.
Nämä pienemmät tarinakaaret tuovat toki kiehtovine lisäyksineen täysin uudenlaisia piirteitä Denzel Washingtonin esittämästä päähahmosta esille, mutta sen vuoksi noin kaksi ensimmäistä kolmannesta menevät pääosin vain sopivan tasapainon hakemiseen kuin siihen oleelliseen, eli päätarinan jouhevaan edes viemiseen. Vaikka tarina pääpiirteittäin kiinnostaakin näin katsojan näkökulmasta katsottuna, tuntuu se yrittävän täytellä turhan suuria saappaita kunnianhimoisissa ponnisteluissaan. Pakko myös mainita se, että varjoissa vaaninut hyväntekijä on muuttunut jatko-osan myötä astetta hyökkäävämmäksi tapaukseksi.
Ensimmäisessä elokuvassa Robert McCall oli kuin mytologinen hahmo konsanaan, joka erottui puolekseen määrätietoisuudestaan ja salamyhkäisyydestään. Vaikka jatko-osan aikana näitä piirteitä loppua kohden alammekin saamaan uudemman kerran, tuntuu miehen valinnat tällä kertaa osittain jopa spontaanisemmilta. Mies ei olekaan aina askeleen edellä, vaan hänkin joutuu yllätetyksi aika ajoin varovaisesta luonteestaan huolimatta. Toki, itse tapahtumatkin antavat siihen ihan pätevän syyn, mutta se hahmon miellyttävä tarunomainen olemus valitettavasti kärsii konseptin maanläheisemmästä otteesta.
Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on asiansa ajavalla tasolla, eikä sen puoleen voi sen kummemmin uppoutua puoleen, jos toiseenkaan. Eroavaisuutena edeltäjään on mainittava, että pimeyttä ei käytetä enää samalla tavalla hyväksi kuin aiemmin, vaan välienselvittelyt käydään pääosin vain päiväsaikaan. Tunnelmallisesti elokuva nojaa draamaansa vahvasti pitkin kestoaan ja tuntuukin siltä, että se mukaansatempaavuus jää toiminnan lailla ikävästi taka-alalle. Materiaalissa on kuitenkin hyvät hetkensä, joilla yritetään tehdä konseptista astetta merkityksellisempää vastaanotettavaa.
The Equalizer 2 on parhaimmillaan hyvä elokuva, joka kärsii kuitenkin yliyrittelevästä luonteestaan. Vaikka ajatuksen tasolla monitasoinen ja -ulotteinen lähestymistapa onkin kunnianhimoinen perimmiltään, tuntuu materiaali enemmänkin poukkoilevan paikasta toiseen vailla vahvaa punaista lankaa. Toki, tarinakaaret viedään päätökseen lopulta, mutta koska matka viimeiseen kolmannekseen on niin laineilla ajelehtimista, jää kokemus hieman ristiriitaiseksi. Viimeinen kolmannes taas päättää viedä konseptin sille tielle, mihin se on ollut alun perin tarkoitettukin. Elokuva jää asian ajavasta lopetuksestaan huolimatta keskitasoiseksi yritykseksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.9.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti